Manse PP

Lähtötilanne

Manse teki viime vuonna siirtomarkkinoilla isoja ratkaisuja. Se karsi joukkueesta pois vanhempaa puustoa sekä avauksen rajoilla olleita pelaajia tehdäkseen tilaa tähtihankinnoille ja omille junioreilleen.

Viime kauden joukkueesta poissa ovat Puna-Mustiin siirtyneet lukkarilegenda Juha Puhtimäki ja hyvän kauden pelannut Leevi Lehto, Imatralle palannut Konsta Hyötyläinen, Hyvinkäälle lähtenyt etenijäjokeri Timo Torppa sekä uransa päättäneet Topias Lilja ja Lauri Kivinen.

Hankintoja oli kolme. Sotkamosta tullut Aapo Komulainen on kuulunut viimeiset vuodet valtakunnan ehdottomaan lukkarieliittiin ja Kempeleestä hankittu Antti Korhonen on Henri Puputin kanssa Superin paras numerolla lyövä kotiuttaja. Valtteri Hämäläinen oli pari vuotta sitten yksi Superin lupaavimmista koppareista, mutta hän jäi Kouvolassa pienemmän sisäpeliroolinsa vuoksi vähemmälle vastuulle myös ulkona.

Joukkue

Mansella on koossa mielenkiintoinen joukkue, jota pelinjohtaja Jani Komulainen voi peluuttaa monenlaisessa eri miehityksessä ja roolituksessa.

Sisäpelissä Manselle on leimallista lyöntivoimaisuus. Perttu Ruuska, Korhonen ja Puputti ovat kotiuttajina raskainta sarjaa. Kotiutuspotentiaalia löytyy myös Elmeri Liedolta, Tomi Lehtoselta ja Kalle-Tapio Huuskolta.

Sen lisäksi joukkue hakee rohkeasti läpilyöntejä jo vaihtotilanteissa. Manse löi viime kaudella 33 kunnaria, joista ykköskärjessä pelaava Severi Tikkakoski, Juuso Myllyniemi ja Lieto löivät kolmestaan peräti 17.

Tikkakoski, Myllyniemi ja Lieto muodostavat muutenkin erinomaisen ykköskärjen, jonka pelaamisessa korostuu etenkin Tikkakosken rooli. Hänen on päästävä kentälle tai muuten riskinä on, että joukkueen numerolla lyövistä kotiuttajista ei saada kaikkia tehoja irti. Näin kävi Manselle usein myös viime ja toissa kaudella.

Mansen kotiutusosaston kokoonpano tulee elämään kesän aikana. Puputti pelaa osan kaudesta kopparina, jolloin hän on poissa jokeriosastolta. Ruuska tulee todennäköisesti pelaamaan osan otteluista lukkarina, jolloin lyöjäjokerina pelaa Puputti tai Korhonen.

Lehtonen on monikäyttöinen takasarana, joka voi sekä kotiuttaa että avata kakkoskärjen. Kakkoskärkeen jäävät Lehtosen lisäksi Simo Vainikainen, Komulainen ja Hämäläinen sekä peluutuksesta riippuen myös Valtteri Savilahti.

Etenijäjokeriksi vahvin vaihtoehto on Tino Heikkilä. Huusko on hyvä vaihtaja- ja kotiuttajajokeri, mutta hän pystyy myös etenemään.

Komulainen hankittiin ykköslukkariksi, mutta hän on kärsinyt talven aikana selkävaivoista ja TalviSuperissa Ruuska sai vastuuta lukkarina. Ruuskan otteet ja terävyys esimerkiksi lyhyiden hakemisessa olivat TalviSuperissa sitä luokkaa, etteivät ne välttämättä irronneet vanhasta muistista. Tämä viittaisi siihen, että Mansessa on varauduttu siihen, ettei Komulainen välttämättä syötä kaikissa otteluissa kesällä.

Muilta osin Mansen ulkopeli on pitkälti paketissa. Vainikainen ja Lehtonen muodostavat hyvän etukentän ja polttolinjan neljä paikkaa menevät Myllyniemelle, Tikkakoskelle, Liedolle ja Korhoselle, joka pelaa vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa tappina.

Koppariksi on kolme vaihtoehtoa. Jos Puputti pelaa jokerina, Hämäläisen parina toisena kopparina pelaa Savilahti.

Komulainen on edelleen ristiriitainen hahmo pelinjohtajana. Kukaan ei voi kuitenkaan kiistää Komulaisen vahvaa ymmärrystä pelistä ja sen taktisista vaatimuksista. Komulainen oli aiemmin ratkaisuissaan varovaisempi, mutta nykyään häneltä tulee myös hyviä yllätysottoja.

Arvio

Manse on materiaaliltaan sarjan ehdotonta kermaa yhdessä Kouvolan, Sotkamon ja Vimpelin kanssa. Riskitekijöinä ovat Komulaisen pelikunto ja se, pysyykö Tikkakoski terveenä. Mansen etenemisvoima on rajallinen eikä sillä ole idioottivarmaa kärkimiestä, jos Tikkakoski loukkaantuisi.

Manse on yksi sarjan suurimmista ennakkosuosikeista ja potentiaalinen runkosarjan voittajakandidaatti. Jos kausi menee alavireisesti ja joukkueeseen liittyvät riskit realisoituvat, Manse voi luiskahtaa runkosarjassa TOP4:n ulkopuolelle.

Isompi kuva

Manse herätti Superiin noustuaan ja rajuilla pelaajahankinnoillaan suuria tunteita. Monet povasivat siitä myös uutta Kaisaniemen Tiikereitä, joka remuaa hetken ja syöksyy sitten tuhoonsa.

Toisin on käynyt. Manse on muutamassa vuodessa juurtunut yhdeksi valtakunnan johtavista pesäpalloseuroista. Sillä on menestyvän miesten joukkueen rinnalla myös huippumenestyvä naisten joukkue – ja toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla, Tampereella ei kipuilla sen suhteen, elättääkö Tampere ja ennen kaikkea Manse kahta Superin huippuseuraa.

Manse on tehnyt ja tekee edelleenkin kovia pelaajahankintoja, mutta niiden takana on toisenlainen maailma. Moni ihmetteli esimerkiksi Severi Tikkakosken ja Tomi Lehtosen hankintoja Ykköspesiksestä, muttei ihmettele enää. Kaksikosta on kehittynyt Manselle kaksi elintärkeää huippupelaajaa.

Manse on saanut myös juniorimyllynsä toimimaan. Se voitti viime kaudella poikien Superpesiksen mestaruuden ja Mansen ensimmäiset omat juniorit ovat nousemassa edustusjoukkueeseen. Valtteri Savilahti, Tino Heikkilä ja Matias Paananen saivat jo viime kaudella peliaikaa Superissa ja tällä kaudella etenkin Savilahdelle ja Heikkilälle on tarjolla vieläkin suurempi rooli.

Mansella on lisäksi farmisopimus Puna-Mustien kanssa, jossa pelaa kesällä useampi Mansen juniori vastuullisissa rooleissa.

Mansen asemaa yhtenä pesäpallon valtaseuroista ei tulevina vuosina uhkaa mikään. Ehkä Mansessa olisi kuitenkin hyvä pohtia, miksi sen vuonna 2021 voittaman mestaruuden jälkeen kaikki kolme miesten mestaruutta ovat menneet Sotkamoon ja Vimpeliin, joissa asuu yhteensä alle 13 000 asukasta.

Mitä esimerkiksi se kuuluisa sotkamolainen voittamisen kulttuuri on ja mistä se syntyy?

Rahalla voi oikaista monta mutkaa, muttei kaikkia.