Suomen ruma tappio Walesille on saanut mediat huutamaan Markku Kanervan päätä vadille. Jukka, olet itse puhunut koko 2000-luvun ulkomaalaisen päävalmentajan palkkaamisen puolesta. Onko nyt oikea hetki valita jälleen ulkomaalainen päävalmentaja?

Ensimmäinen ja tärkein kysymys ei ole nyt se, onko Huuhkajien päävalmentaja jatkossa suomalainen vai ulkomaalainen, vaan kuka on tehtävään paras mahdollinen saatavilla oleva vaihtoehto.

Valmentajan palkkaamisen liittyy aina riskinsä, mutta riskienkin kanssa voidaan toimia loogisesti. Halutaanko nyt esimerkiksi joku nuori ja kokemattomampi valmentaja, johon sopii legendaarinen määritelmä ”higher risk, higher reward” vai halutaanko pelata enemmän varman päälle?

Jotta tähän kysymykseen voidaan vastata, täytyy määritellä, mitä päävalmentajalta odotetaan? Onko hänen tehtävänsä taata, että Huuhkajat pysyvät tällä tasolla, jolla se nyt on Kanervan johdolla eli taistelee ainakin EM-karsinnoissa maaliviivoille asti kisoihin pääsystä vai onko nyt – hypoteettisesti – esimerkiksi aika aloittaa prosessi, jonka päätavoite on selviytyä vuoden 2028 EM-kisoihin ja päästä siellä alkulohkosta jatkoon?

En tiedä, miten Palloliitto näkee asian, mutta Ari Lahden Hesarissa julkaistun haastattelun perusteella Palloliitto toimii ainakin teoriassa loogisesti.

Lahden mukaan Palloliitto on kartoittanut eri vaihtoehtoja mahdolliseksi uudeksi päävalmentajaksi, mutta ensin Lahti esikuntineen keskustelee Markku Kanervan kanssa ja selvittää hänen suunnitelmiaan ja motivaatiotaan jatkaa tehtävässä.

Lahden sanoissa tiivistyy asetelman ydin: On olemassa Kanerva, joka tiedetään ja tunnetaan ja jonka näytöt ovat kaikkien nähtävissä. Toisessa kädessä on lista mahdollisista Kanervan seuraajista – siis sellaisista valmentajista, joita Suomi voisi oikeasti saada Huuhkajien päävalmentajaksi.

Sitten on vain tehtävä valinta. Punnittava Huuhkajien tulevien vuosien tavoitteita ja päävalmentajan tehtäviä vasten, kuka vaihtoehdoista on Palloliiton ja suomalaisen jalkapallon kannalta paras vaihtoehto?

Voisitko puhua konkreettisemmin? Voisiko Kanerva jatkaa päävalmentajana?

Nostan käden pystyyn ja tunnustan rehellisesti, että olin Urheilulehdessä yksi niistä, jotka pitivät aikoinaan Kanervan valintaa Huuhkajien päävalmentajaksi vääränä ratkaisuna. En ikimaailmassa kuvitellut, että Suomi selviytyisi ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen Kanervan johdolla ja menestyisi näin hyvin.

En pidä Kanervaa täydellisenä päävalmentajana. Me olemme nähneet, että Huuhkajien pelillisessä käyrässä on Kanervan aikana ollut positiivisten nousukausien vastapainoksi notkahduksia ja selviä taantumia. Kanervan suosimaa 5-3-2-voidaan perustellusti arvostella, samoin monin paikoin hänen peluuttamistaan, ottelukohtaisia taktisia valintojaan ja pelaajavalintojaan.

Kanervan toiminta päävalmentajana synnyttää kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen lopputuloksen, eräänlaisen summan. Se on nyt se pohjakortti, johon muita saatavilla olevia vaihtoehtoja on verrattava.

Päävalmentajan vaihtaminen tässä tilanteessa ei voi olla itsetarkoituksellista. Kanerva pitää vaihtaa vain, jos nähdään, että uuden päävalmentajan johdolla tilanne muuttuu paremmaksi.

Tässä kohtaa voidaan toki valita ”higher risk, higher reward” -logiikan mukaisesti joku riskialttiimpi vaihtoehto, mutta onko sellainen riski nyt tarpeen? Minusta ei. Pidän siksi kynnystä Kanerva pistämisestä lankulle korkeana.

Kukaan ei voi luvata, että Kanervan johdolla mentäisiin arvokisojen lopputurnaukseen tai menestyttäisiin Kansojen liigassa, mutta voimme aika huolettomasti olettaa, että Huuhkajat olisi Kanervan johdolla niin lähellä kisarajaa, että sen ylittäminen olisi täysin mahdollista – varsinkin, kun esimerkiksi vuoden päästä alkavissa vuoden 2026 MM-karsinnoissa Euroopasta on jaossa ennätykselliset 16 paikkaa.

Olet maininnut nyt jo kahdesti ”higher risk, higher rewardin”. Muutama nimi, jotta ajatuksesi avautuu, please!

Laskisin tähän ryhmään kaikki potentiaalisimmat suomalaiset vaihtoehdot –  Simo Valakarin, Vesa Vasaran, Mika Lehkosuon, Jani Honkavaaran ja Toni Koskelan – sekä Suomessa valmentaneista valmentajista Ricardon Duarten ja José Riveiron.

Ulkomaalaiset valmentajat ovat myös aina riskivalintoja, jopa nimekkäätkin valmentajat. Hyvä esimerkki on Portugalin Euroopan mestariksi ja Kansojen liigan voittajaksi luotsannut Fernando Santos. Hänen cv:nsä ja meriittinsä olivat varmasti riittävät, mutta niin vain Santos kesti Puolan maajoukkueen peräsimessä vain kuusi ottelua, kunnes sai heikon menestyksen seurauksena potkut.

On myös hyvä muistaa, miten Suomelle on käynyt viimeisten ulkomaalaisten valmentajien kanssa. Vahingossa rysään Viking Stavangerista uinut Roy Hodgson oli huippuonnistuminen, mutta hänen seuraajansa Stuart Baxter oli valtaisa pettymys ja Kanervan edeltäjä Hans Backe täysi katastrofi.

Eli mikä on sinun kantasi: vaihtaisitko päävalmentajaa?

Jos Kanervalla on edelleen virtaa – kuten uskon – ja intoa jatkaa tehtävässä ja hänellä on selkeä visio siitä, miten Huuhkajien pelaamista kehitetään, olisin valmis liputtamaan Kanervan jatkon puolesta.

Maailmasta löytyy varmasti Kanervaa parempia valmentajia, mutta ketkä heistä olisivat oikeasti mahdollista saada Huuhkajiin ja miten varmoja menestyjiä maineikkaatkaan valmentajat olisivat?

Vedän hatusesta tähän yhden nimen esimerkiksi, Joachim Löwin. Täysin vastaansanomattomat meriitit, mutta toisiko hän –  tai hänen kaltaisensa nimekäs valmentaja –  oikeasti mukanaan menestyksen vai onko hänen aikansa jo mennyt tulisiko hänestä uusi Fernando Santos?

Jos Ari Lahti ja kumppanit eivät kaiva hatustaan jotain todellista superkania, sanoisin, että vaihtoehto Kanervalle voisi olla Ricardo Duarten tai José Riveiron ympärille rakennettu suomalaisespanjalaisvirolainen valmennustiimi. Uusien Baxterien ja backejen kanssa pelleily olisi tässä tilanteessa edesvastuutonta.

Koska en usko, että Palloliitto saisi vedettyä hatustaan tuota superkania, sanon, että mennään Kanervalla.