Mauricio Pochettino nousee kesällä odotetusti Chelsean manageriksi. Jukka, joko Chelsean sekamelskaan saadaan jotain järkeä?

Jokaiseen managerivalintaan liittyy aina omat riskinsä. Jopa suurin ja kaunein, Pep Guardiola, ei ole onnistunut voittamaan 11 kauteen Mestarien liigaa, vaikka hänet palkattiin Bayern Müncheniin ja Manchester Cityyn tuomaan Mestarien liigan pokaali seuraan.

Myös Pochettinon liittyy omat riskinsä, mutta jos otetaan huomioon, millaisen kaaoksen keskellä Chelsea nyt on ja mikä heidän ilmeinen lähivuosien strategiansa on, Pochettino on varsin looginen ja järkevä valinta.

Hänellä on riittävästi kokemusta ja uskottavuutta, jotta hän saa joukkueen otteeseensa ja vakautettua sen arjen toiminnan. Pochettino on myös osoittanut olevansa erinomainen valmentaja tekemään töitä nuorten ja kehittyvien pelaajien kanssa, hän on raskaansarjan taktikko ja hän todennäköisesti pystyy tasapainoilemaan samanaikaisesti nopeiden tulosten ja koko ajan kehittyvän pidemmän prosessin kanssa.

Lisäksi Pochettinon jalkapallo on hyökkäävää ja viihdyttävää jalkapalloa, jonka perään Chelsean kannattajat ja seuran uudet omistajat huutavat.

Sanoit, että jokaiseen manageriin liittyy omat riskinsä. Mitkä ne riskit Pochettinolla ovat?

Tässä on pakko käyttää Erkki Mustakarin käyttämää ilmaisua, että ruumiinpesijöitä kyllä löytyy, mutta ne ovat harvassa, jotka pystyvät juomaan myös ruumiiden pesuveden.

Pochettinon kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hän on osoittanut pystyvänsä johtamaan prosesseja, kehittämään pelaajia, peluuttamaan joukkueillaan taktisesti modernia ja menestyvää jalkapalloa – mutta yhtä asiaa hän ei ole vielä urallaan todistanut: sitä, että hän saa joukkueensa myös voittamaan.

Se, että Pochettino voitti PSG:n puikoissa mestaruuden ja Ranskan cupin, ei ole maailman suurimpia meriittejä. Mitään muuta Pochettino ei ole voittanut – ei edes sillä kaudella, kun Leicester tuli puskista ja voitti Valioliigan. Silloin Tottenham mureni kauden viimeisillä metreillä ja menetti otteensa mestaruudesta, vaikka Spursille oli levitetty punainen matto liigamestariksi.

Samoin kävi keväällä 2019 Mestarien liigassa. Tottenham pudotti Mestarien liigan puolivälierissä itsensä Manchester Cityn, mutta oli finaalissa Liverpoolia vastaan kuin kyyristelevä ja pelokas sylikoira.

Chelseassa se, että ollaan melkein mestareita tai melkein suuria voittajia voi riittää kauden tai kaksi, mutta ei ikuisesti. Tämä puute Pochettinon on korjattava, jos hän aikoo kirjoittaa Chelseassa todellisen best sellerin.

On myös hyvä muistaa, että Pochettino sai potkut kahdesta edellisestä pestistään, PSG:stä ja Tottenhamista. PSG:n johto menetti uskonsa siihen, että Pochettino oli oikeasti voittava manageri. Tottenham oli puolestaan puoli vuotta Mestarien liigan finaalin jälkeen Valioliigassa 14:s, minkä seurauksena hän sai potkut.

Pochettinolla on pilkahdellut silloin tällöin myös sellainen särmä, jonka kanssa hänen on oltava Chelseassa tarkkana. Esimerkiksi kesällä 2019 Pochettino arvosteli julkisuudessa epäsuorasti Tottenhamia ja etenkin sen puheenjohtajaa Daniel Levya seuran pelaajapolitiikasta ja hankinnoista. Sanakäänteet eivät toki olleet yhtä repiviä kuin Antonio Contella tällä kaudella, mutta Pochettinon ulostulo jätti kuitenkin ikuisen arven hänen ja Levyn väleihin.

Mitä siis Pochettinolta voidaan odottaa Chelseassa? Mitä esimerkiksi pelaajarintamalla tapahtuu?

Sitä, mitä The Bridgella kesällä tapahtuu, on vaikea ennakoida, koska Chelsea toiminta siirtomarkkinoilla on tähän asti ollut Todd Boehlyn aikakaudella pelkkää päätöntä koheltamista.

Ensimmäinen kysymys on, kuinka paljon Pochettinolla on sanavaltaa pelaajakaupoissa. Olisin todella yllättänyt, jos viimeisen vuoden kaaoksen jälkeen Pochettinoa ei kuunneltaisi.

Se on selvää, että Chelsean on pakko myydä pitkälti toistakymmentä pelaajaa yksistään jo taloudellisen reilun pelin raameissa pysymisen vuoksi, mutta myös siksi, että 35-40 kansainvälisen tähtipelaajan pelaajan ringin pyörittäminen ja hallitseminen on yksinkertaisesti mahdotonta.

Pochettinon omia ajatuksia ja linjauksia on myös vaikea ennustaa. On kuitenkin todennäköistä, että muutamat nyt roviolla olevat Romelu Lukakun ja Raheem Sterlingin kaltaiset pelaajat voivat saada Pochettinolta uuden mahdollisuuden, mutta joka tapauksessa The Bridgen nurmea leikataan lähikuukausina isolla viikatteella.

Ostolistan kärjessä on ilman muuta uusi sentteri, sillä nythän Chelsealla ei ole lainkaan mitat täyttävää sentteriä. Tällöin tietenkin ensimmäisenä nousee mieleen Harry Kane, jonka tiedetään arvostaneen Pochettinoa todella korkealla Tottenhamissa. Mutta myykö Tottenham Kanea missään oloissa Chelseaan, on eri kysymys.

Samoin Victor Osimhenin saaminen irti Napolista on varmasti vaikeaa, ellei mahdotonta. Jonkun maailmanluokan viimeistelijän Chelsea kuitenkin etsii. Christopher Nkunkun siirtymistä The Bridgelle on pidetty varmana jo useamman kuukauden, mutta uskon, että Nkunkun lisäksi Chelsea hankkii kesällä vieläkin kovemman kaliiperin ja vieläkin kalliimman kärkimiehen kesällä.

Jotenkin Boehlyn hullunmyllyyn sopisi, että Chelsea yrittäisi ostaa Neymarin. Brasilialaisessa olisi juuri boehlylaista bling blingiä ja sen lisäksi hän tuntee Pocehttinon yhteisiltä ajoilta PSG:ssä.

Pochettino haluaa muokata muutenkin joukkuetta. Hankintalistalla ovat ainakin uusi maalivahti ja uusi toppari Thiago Silvan palatessa Brasiliaan.

Pochettinon ja Chelsean onni on, että joukkueen materiaalissa on paljon laatua, vaikka sen pelaaminen on ollut tällä kaudella yhtä turbulenttista kuin koko seuran toiminta. Näin Pochettinolla on hyvä pohja saada asiat hyvinkin nopeasti sellaiselle tolalle, että Chelsea taistelee ensi kaudella jo Mestarien liiga paikoista – joita ensi kaudella on Valioliigassa tarjolla peräti viidelle parhaalle seuralle.

Mutta kaiken yllä, päällä, takana ja alla on koko ajan se, mitä Chelsean komentosillalla tapahtuu. Annetaanko Pochettinolle mahdollisuus vaikuttaa siirtoihin ja annetaanko hänelle työrauha keskittyä joukkueen valmentamiseen, vaikka tulokset eivät heti alkuun olisikaan mitä manchestercitya tai tämän kauden arsenalia?

Jos annetaan, silloin Chelsealla on ensi kaudella mahdollisuus – jos ei, silloin Lontoon kallein bordelli löytyy taas tutusta osoitteesta Länsi-Lontoosta.

Pochettino työntää kätensä joka tapauksessa Valioliigan tämän hetken sekavimpaan ja sotkuisimpaan käärmeenpesään. Ainakaan rohkeuden puutteesta argentiinalaista ei voi syyttää, sillä uhkakuvat ovat yhtä suuria kuin mahdollisuudet.