Australian GP päättyi näytelmään, joka kuvaa aikojen ja arvojen muuttumista formula ykkösissä.

Bernie Ecclestone oli toki myös markkinoinnillisissa asioissa kultasormi, mutta Ecclestone oli silti sydämeltään racing-mies. Hän tiesi, mistä formula ykkösyen dna on tehty ja mihin lajin suosio perustuu.

Liberty Median myötä formula ykkösissä valta on siirtynyt racing-mieheltä markkinointimiehille. Heitä ei kiinnosta niinkään lajin ydin, vaan asiat arvotetaan sillä perusteella, mikä myy tai minkä kuvitellaan myyvän.

Myönnän toki, että formula ykkösissä yksi kohokohdista on lähtö. Se on monista katsojista jännittävin tapahtuma koko kisassa. Jos siis kisassa on kolme lähtöä – kuten Australiassa sunnuntaina – eikö kaikki ole silloin hyvin?

Markkinointimiehistä ja naisista se voi olla, samoin osasta katsojista. Formula ykköset ovat kuitenkin huippusuosittuja jo ilman tällaisia ylimääräisiä mausteita ja keinotekoisia näytelmiä.

Siksi on kysyttävä, onko uusintalähtöjen lisääminen keinolla millä hyvänsä oikeasti tarpeen?

Super offer: Sign now + double your deposit plus 200 free spins at Mr Green!

***

Oma kantani on, että ei ole. Tällainen keinotekoinen starttiruudusta tapahtuvien lähtöjen lisääminen ei kuulu lajin dna:han eikä se istu kovin hyvin siihenkään, että kaikkien viime vuosina tehtyjen uudistusten tavoitteena on ollut säästää tallien kuluja.

Uusintalähtöjä suositaan siksi, että niihin liittyy niin paljon draamaa. Draama toki kuuluu formuloihin, mutta kolikossa on toinenkin puoli. Draama tarkoittaa, että se voi käydä joillekin talleille kalliiksi, jos autoista tulee romua, kuten Alpinelle tapahtui Melbournessa.

On myös hyvä kysymys, miten urheilullisia tällaiset pakolla väännetyt näytelmät ovat. En sano, etteikö uusintalähtöjä voisi joskus olla – jopa siten, että autot lähtevät kisaan starttiruuduista – mutta haloo: sunnuntaina oli kaksi uusintalähtöä, jotka molemmat olisi voitu hoitaa lähtemällä turva-auton perässä.

Ja sitten vielä tämä toinen uusintalähtö. Kaksi kierrosta ennen kisan päättymistä. Mitä järkeä – varsinkaan urheilullisesti?

Itse olisin hoitanut sunnuntaina ensimmäinen uusintalähdön jatkamalla kisaa turva-auton takaa ja toisen siten, että olisin julistanut lopputuloksiksi ennen Kevin Magnussenin renagasrikkoa olleen tilanteen.

Se olisi ollut urheilullisesti oikea ratkaisu.

***

Toinen asia, jolle en ole Max Verstappenin tavoin lämminnyt, on sprinttikisa. Sekin on keinotekoinen kisa, jota perusteltiin aikoinaan sillä, että se olisi parempi tapa ratkaista lähtöruudut varsinaiseen kisaan.

Olen eri mieltä. Lajin luonteeseen kuuluu se, että ensin ajetaan huippujännittävät aika-ajot ja sitten kunnon kisa.

Jos sprinttikisa halutaan ehdoin tahdoin pitää, miettisin silloinkin toisenlaista konseptia – esimerkiksi sitä, että ajettaisiin yhdet aika-ajot, joiden parhaiden aikojen perusteella ratkaistaisiin varsinaisen kisan lähtöjärjestys ja toiseksi parhaalla ajoilla sprinttikisan lähtöjärjestys.

En siis kaipaa näitä uusintalähtönäytelmiä enkä sprinttikisoja, mutta yhtä asiaa kaipaan – välitankkauksia.

Välitankkauksiin liittyi toki omat turvallisuusriskinsä ja ne nostavat jonkin verran myös tallien kustannuksia, mutta välitankkaukset olivat taktisesti mielenkiintoinen elementti. Se myös toi myös lajin mukaista ylimääräistä tekemistä talleille ja tekemisen seuraamista tv-katsojille.