Jalkapallon uutisvirrassa välähti tällä viikolla yksi otsikko muiden otsikoiden joukossa. Siinä ei näyttänyt olevan sen suurempaa draamaa tai dramatiikkaa.

Uutinen kertoi, että hollantilaisen jalkapallon suurin ylpeys Ajax joutuu todennäköisesti myymään kesällä joukkueen kaksi suurinta tähteä, Jordan Hendersonin ja Steven Bergwijnin.

Henderson siirtyi Ajaxiin vasta tammikuussa ja teki kaksi ja puolivuotisen sopimuksen. Bergwijn tuli Tottenhamista kaksi vuotta sitten ja hänen siirtosummansa, 31,25 miljoonaa euroa, oli Eredivisienin uusi siirtosummaennätys.

***

Yhden sinällään normaalin näköisen uutisen takana on paljon suurempi asia kuin miltä se äkkiseltään näyttää.

Kysymys on Mestarien liigan ristiriitaisesta vaikutuksesta jalkapalloon.

Kun Mestarien liiga perustettiin 1990-luvun alussa, Euroopan jalkapalloliitto UEFA ja sen talousnerot näkivät, että Mestarien liigalla voitaisiin tahkota aivan erilaisia rahavirtoja kuin aiemmin pelatulla Eurooppa Cupilla ja muilla eurocupeilla.

Ja siinä he olivat oikeassa. Todennäköisesti paljon enemmän kuin uskalsivat koskaan ennakoida.

Mestarien liigan tulovirrat ovat kasvaneet 90-luvun alusta lähtien räjähdysmäisesti. Viime kaudella Mestarien liiga generoi 3,2 miljardin euron tulot, kun vielä 2010-luvun ensimmäisenä vuosina Mestarien liigan tulot jäivät alle 1,5 miljardin euron.

Hieno homma siis. Vai?

***

Mestarien liigan kentän ulkopuolisia otsikoita on hallinnut viime vuosina suurten seurojen suunnitelmat perustaa uusi Superliiga. Vaikka Superliigan perustaminen lähitulevaisuudessa näyttääkin epätodennäköiseltä, sen takana on selkeä logiikka: suurimmat ja kauneimmat seurat haluavat jakaa suurimmat ja kauneimmat rahat keskenään.

On jokaisen oma asia arvottaa, onko Superliigan suunnittelussa kysymys hillittömästä ahneudesta vai normaalista liiketoiminnan kehittämisestä?

UEFA on joutunut reagoimaan suurten seurojen taloudellisiin intohimoihin muuttamalla Mestarien liigan konseptia. Ensi kaudella Mestarien liigaan pääsee entisen 32 seuran sijasta 36 seuraa ja kaikki seurat laitetaan lohkovaiheen aikana samaan lohkoon.

Uudistuksen myötä kahdelle eurokentillä edellisellä kaudella parhaimmin menestyneelle sarjalle tulee yksi lisäpaikka Mestarien liigaan. Ensi kaudella ylimääräisistä paikoista pääsevät nauttimaan Serie A:n ja Bundesliigan seurat.

***

Ajaxia lisäpaikat eivät lämmitä eivätkä pelasta. Se joutuu katsomaan silmästä silmään toista Mestarien liigan ristiriitaista vaikutusta – sitä, miten Mestarien liiga vaikuttaa eurooppalaisten jalkapalloseurojen jokapäiväiseen arkeen.

Mestarien liiga ja muut eurocupit ovat perusjuureltaan avoimia kilpailuja. Eurokentille voi ajan myötä selviytyä mikä tahansa seura – ja jokaisella kansallisella sarjalla on mahdollisuus kasvattaa omaa kiintiötään eurokentillä.

Teoriassa Suomestakin voisi selviytyä Mestarien liigaan vaikka kolme seuraa, jos Veikkausliiga nousisi yhdeksi Euroopan johtavista sarjoista. Sitä ei välttämättä ihan huomenna tapahdu, mutta teoriassa sekin tie on olemassa.

Vaikka Mestarien liiga on teoriassa avoin kilpailu, sitä se ei enää käytännön tasolla ole. Itse asiassa Mestarien liiga uhkaa ajautua yhä kauemmaksi siitä ihanteesta, että sinne vois selviytyä mitkä tahansa seurat.

Jos kehitys jatkuu nykyisellään, vaarana on, että suurten maiden kansalliset sarjat jakautuvat jatkossa entistä selvemmin sellaisiin seuroihin, jotka pelaavat Mestarien liigassa ja seuroihin, jotka eivät siellä pelaa.

Kysymys ei ole vain pelkästään rahasta. Huippupelaajat haluavat ensisijaisesti pelata sellaisissa seuroissa, jotka pelaavat Mestarien liigassa. Useilla pelaajilla vaatimus on ehdoton.

Esimerkiksi Tottenham on joutunut tällä kaudella tekemään kesän siirtoikkunaa varten kaksi toisistaan poikkeavaa listaa. Toisen, jossa Tottenham pelaa Mestarien liigassa ja toisen, jossa se ei pelaa. Kulurajoitusten puolesta Tottenham voi operoida kesällä montaa muuta seuraa vapaammin, mutta sen vetovoima on heikompi ilman Mestarien liigaa.

***

Eurooppalaisten seurojen kiihtyvä jakautuminen Mestarien liigassa pelaaviin ja sieltä poissa oleviin seuroihin johtuu kahden asian yhteissummasta: Mestarien liigan seuroille maksettavien palkinto- ja muiden rahojen kasvusta ja kiristyneestä kulukontrollista.

UEFA ja suurimmat kansalliset sarjat ovat rajoittaneet seurojen rahankäyttöä jo yli kymmenen vuotta. Sääntöjä on kiristetty koko ajan ja kiristetään edelleen.

Rajuin esimerkki kiristyneestä kulukurista on se, että Barcelona ei pystynyt tarjoamaan kesällä 2021 enää uutta jatkosopimusta Lionel Messille, vaikka Messi olisi halunnut jatkaa pelaamistaan Camp Noulla.

Myös UEFA on kiristänyt linjaansa koko ajan. Tällä kaudella Mestarien liigassa pelaavat seurat ovat saaneet käyttää joukkueen ja valmentajan palkkoihin, pelaajasiirtoihin ja agenttimaksuihin 90 prosenttia seuran tuloistaan. Ensi kaudella summa putoaa 80 prosenttiin ja sitä seuraavalla kaudella 70 prosenttiin.

***

Mestarien liigan liittyvien seurojen tulovirtojen kasvu ja samaan aikaan UEFA:n ja eri sarjojen tekemät kiristykset kulukurissa ovat johtaneet siihen, että Mestarien liigaan selviytymisen merkitys on korostunut.

Esimerkiksi Arsenalin tulot ovat nousseet kolmen viimeisen kauden aikana lähes 100 miljoonalla eurolla yksistään eurocupien seurauksena.

Toissa kaudella Arsenal ei pelannut lainkaan eurocupeissa, jolloin se ei päässyt kiinni eurocupien tulovirtoihin. Viime kaudella lontoolaiset pelasivat Eurooppa-liigassa ja kuittasivat noin 25 miljoonan euron tulot. Tällä kaudella Arsenal pelasi  Mestarien liigassa ja tienaa kaudesta 90-100 miljoonan euron tulot.

Ajax on samasta kierteestä vastakkain esimerkki.

Se eteni kaudella 2018-2019 Mestarien liigan välieriin ja sen koko kauden tulot olivat 199,5 miljoonan euroa.

Viime keväänä Ajax ei selviytynyt Mestarien liigaan ensimmäistä kertaa 14 vuoteen. Sen seurauksena sen tämän kauden tulot jäävät arviolta noin 80 miljoonaan euroon.

Ainoa keino parantaa tulosta on myydä jälleen parhaita pelaajia. Ongelmana on vain, että Ajax on jo myynyt lähes kaikki kahden vuoden takaisen mestarijoukkueensa arvokkaimmat pelaajansa – Antonyn, Lizandro Martinezin, Sebastien Hallerin, Ryan Gravenberchin, Mohammed Kudusin, Jurrien Timberin ja Edson Alvarezin.

Parhaiden pelaajien myynnillä on tulojen vastapainona urheilullinen hinta. Ajax on vain varjo 2-3 vuoden takaisesta tähtijoukkueesta. Heikompi joukkue on tarkoittanut myös heikompaa menestystä Eredivisienissä.

Ajax on tällä hetkellä sarjassa vasta viidentenä ja eikä sillä ole enää teoriassakaan mahdollisuutta päästä ensi kauden Mestarien liigaan. Myös paikka Eurooppa-liigassa on epätodennäköinen.

Edessä on siis väistämätön. Ajaxin on pakko myydä jälleen parhaita pelaajia ja karsia palkkakuluja. Bergwijnista Ajax saattaa hyvinkin kuitata 20-25 miljoonaa euroa, mutta kuka maksaisi 34 vuotta ensi kuussa täyttävästä Hendersonista enää yhtään mitään?

***

Ajaxia ei ole tuomittu vielä tuhoon tai kadotukseen, mutta sen nouseminen takavuosien lentoon voi viedä aikansa. Esimerkiksi Arsenal sukelsi ulos Mestarien liigasta seitsemäksi vuodeksi pudottuaan sieltä kauden 2016-2017 jälkeen.

Ajaxia voi hyvinkin odottaa saman suuntainen kohtalo. Kestääkö sukellus vuoden vai kaksi – vai seitsemän riippuu siitä, miten hyvin seuran urheilullista puolta hoidetaan.

Ulkopuolista rahaa on toki edelleen mahdollista pumpata seuroihin, mutta ei enää siinä mitassa kuin aiemmin – ja silloinkin on pysyttävä kulurajoitusten raameissa.

Sama pätee kaikkiin muihinkin Mestarien liigasta rannalle jääviin seuroihin.

Myös Chelseaan ja Manchester Unitediin. Niiden molempien on pakko rahoittaa kesän siirtoikkunan hankinnat myymällä ensin pelaajia. Ajaxiin verrattuna niillä on onneksi vielä myytävää.