Vimpelin Veto vyöryi viime syksynä Suomen mestariksi murskaavalla tavalla. Joukkue hävisi yhden puolivälieräottelun Kiteelle, mutta sen jälkeen se latoi nippuun Joensuun ja Mansen häviämättä jaksoakaan. Runkosarjassa Vimpeli voitti 30 ottelusta 26.

Vimpelin mestaruuskauden tilastot olivat tyrmääviä, mutta mestaruuden ja tilastojen takana oli vieläkin suurempi tarina.

JymyJusseista hankittu Jukka-Pekka Vainionpää ja Siilinjärveltä lukkariksi hankittu Teemu Kinnunen kirjoittivat omat sensaatiomaiset tarinansa, mutta kauden kovin tarina oli kuitenkin se, jonka kirjoittivat Vimpelin omat juniorit.

Vimpeliä pidettiin ennen kautta lähinnä haastajana, sillä joukkue oli ajamassa sisään useampia junioreita.

Mutta mitä tapahtui?

Vain yhdeksän ottelua ennen viime kauden alkua pelannut Aleksi Lassila muodosti toisen nuoren lupauksen, Mikko Vihriälän, kanssa Vimpelin uuden kärkiparin, jota vei eteenpäin pääpelintekijänä kolmas Vimpelin oma juniori, Elmeri Anttila. Neljäs oma juniori, Juho Heikkala, lunasti myös paikkansa mestarijoukkueen pelaavassa kokoonpanossa ja täytti ruutunsa erinomaisesti.

Toissa kaudella kärkiparina pelanneet Olli Heikkala ja Mikko Kanala siirrettiin Vihriälän ja Lassilan loistopelien myötä kakkoskärkeen. Sen myötä Vimpelillä oli kaksi tasavahvaa huippukärkeä. Kahdella kärjellä on pesäpallossa pelattu toki ennenkin, mutta ei koskaan niin kovan luokan kahdella kärjellä, mitä Vimpelillä oli viime kaudella.

Eikä tässä kaikki. Vimpelin ykköskärjen nuoret lupaukset tekivät kesän aikana jotain muutakin. He toivat pesäpallokentille kaksi uudenlaista lyöntiä.

Toinen lyönneistä oli vartalokiertolyönti. Lyönnissä lähtöasento ja lyönnin alkuliike ovat perinteiset, mutta Vimpelin nuori kaarti Anttilan johdolla pystyi jatkamaan lyöntiliikettä vartaloa kiertämällä ja lyömään kovan kääntölyönnin halutessaan vaikka vastakkaiselle puolelle kenttää. Se teki lyönnin lukemisesta ulkokentälle äärimmäisen vaikeaa.

Toinen puheenaihe oli niin sanottu viivelähtölyönti. Siinä etenijä lähtee pesältä ja lyöjä lyö löysän pudotuksen polttolinjan yli. Kun etenijän liike ja lyönti ovat synkronoitu, etenijä voi päättää, eteneekö hän seuraavalla pesälle vai palaako takaisin vasta, kun hän näkee, onnistuuko lyönti suunnitellulla tavalla vai ei.

Viivelähtöjä on käytetty pesäpallossa toki aiemmin, mutta vimpeliläiset jalostivat viivelähtöjen käytön viime kaudella kokonaan uudelle tasolle.

Vimpelin nuoret kotkat olivat suuressa roolissa myös ulkopelissä. Aleksi Lassila nousi tyhjyydestä yhdeksi Superin parhaista etukenttäpelaajista ja luottopelaajaksi Matias Rinta-ahon rinnalle. Mikko Vihriälä otti kakkoskopparin ruudun ja muodosti Anttilan kanssa vahvan takakenttäkaksikon. Juho Heikkala hoiti vastuullisen kolmospuolen tonttinsa takuuvarmasti.

Anttilan, Aleksi Lassilan, Mikko Vihriälän ja Juho Heikkalan lisäksi esiin on nostettava myös Lauri Vihriälä, joka tuurasi hyvin Kanalaa tämän ollessa sivussa pelikentiltä.

19-vuotias Lauri Vihriälä edustaa myös Vimpelin seuraavaa edustusjoukkueessa paikkaa tavoittelevaa sukupolvea yhdessä Atte ja Veeti Kortehiston, Eemeli Lassilan ja Jussi Vihriälän kanssa.

Kysymys ei ole vain pelkästä tulevaisuudesta. Vimpeli voi heittää jo tällä kaudella omista junioreistaan kehiin valmiita pelimiehiä, jos vakiomiehille tulee poissaoloja.

***

Vimpeli on kiistatta suurin mestarisuosikki myös tänä vuonna. On vaikea nähdä, mikä Vimpelin voisi suistaa raiteiltaan kauden aikana.

Ehkä kriittisin kohta on viime kaudella Vuoden pesäpalloilijaksi valittu Jukka-Pekka Vainionpään mahdollinen loukkaantuminen. Janne Mäkelä on toki huippuluokan lyöjäjokeri, mutta Vimpelin kahdella kärjellä pelaaminen huutaa kahta huippuluokan lyöjäjokeria. Rinta-aho voidaan hätätilassa siirtää jokeriosastolle, mutta hän on Superin paras sieppari ja vaikea korvattava ulkona.

Jos loukkaantumiset pannaan sivuun, Vimpelistä ei löydy heikkoa kohtaa.

Sillä, miten Vimpeli rakentaa tällä kaudella ykkös- ja kakkoskärkensä, ei ole niin suurta väliä. Vimpelillä on joka tapauksessa kaksi niin hyvää kärkeä, että sen kakkoskärkikin kestää vertailun muiden kärkiseurojen ykköskärkiin. Kaiken lisäksi etenijäjokeri Jere Saukko on hoitanut oman roolinsa ensiluokkaisesti, vaikkei Saukon nimi olekaan otsikoissa loistanut.

Molempien kärkien tueksi riittää pelinteko- ja lyöntivoimaa. Vimpelin vaarallisuutta lisää se, että useilla pelaajilla Anttilan ja Kanalan johdolla on suuri läpilyöntiuhka. Vastustajien on otettava tämä huomioon, mikä osaltaan helpottaa heidän vaihtotilannepelaamistaan.

Yksi Vimpelin viime kauden muutoksista oli, ettei joukkue ollut enää niin riippuvainen läpilyönneistä kuin aiemmin. Peli saatiin rullaamaan, vaikka ulkokenttää ei puhkaistukaan.

Vaikka Vimpelillä on kaksi huippukärkeä, sisäpelin pelottavin voima piilee kuitenkin kahden jokeripaidan sisällä. Vainionpää löi pudotuspelit mukaan lukien viime kaudella hurjat 141 juoksua ja Mäkelä 101 juoksua. Joissakin peleissä jommallakummalla jokerilla saattoi sakata, mutta yhtä aikaa lyönti ei sakannut kertaakaan.

***

Ulkona Vimpelistä on yhtä vaikea löytää heikkoa kohtaa.

Kinnunen oli rohkea hankinta joukkueen lukkariksi, mutta Kinnunen hitsattiin joukkueen kokonaiskonseptiin siten, että hän pääsi pelaamaan vahvuuksillaan. Kaiken kruunaisivat Kinnusen lukuisat kärpäset, jotka koettelivat vastustajan kanttia enemmän kuin normaalit palot.

Rinta-ahon ja Aleksi Lassilan etukenttä on edelleen rautainen ja linjan kruunaa Kultaisen räpylän viime kaudella voittanut Severi Lassila, joka pelaa suuressa roolissa vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa syvässä pussissa. Kanala on terveenä ollessaan valtakunnan parhaita linjan pelaajia ja Juho Heikkala tukki rauhallisuudellaan ja pallovarmuudellaan kolmoskulman, joka on etenkin Saarikentällä elintärkeä kulma.

Olli Heikkalakin sai peliinsä viime kaudella rauhallisuutta uudella paikalla polttolinjassa, mutta vanhempi Heikkala on todennäköisesti silti se pelaaja, jonka usein yli-innokasta liikkumista pyritään kesällä rokottamaan.

Anttila ja Mikko Vihriälä hoitivat jo viime kaudella takakentän vastaansanomattomasti ja saman he tekevät tälläkin kaudella.

***

Kun Tomi Niskanen nimitettiin Vimpelin pelinjohtajaksi kaksi vuotta sitten, monet epäilivät, olisiko naispesäpallon puolella suurimmat kannuksensa hankkineesta Niskasesta Vimpelin tasoisen joukkueen pelinjohtajaksi miesten sarjassa.

Nyt sitä ei tarvitse enää kenenkään epäillä. Toissa kauden pronssi ja viime kauden mestaruus olivat vakuuttavia näyttöjä myös Niskasen osaamisesta. Etenkin nuorten keltanokkien nostaminen ykköskärkeen ja koko kauden kahdella kärjellä pelaaminen olivat kovia vetoja Niskaselta ja hänen elintärkeältä kakkospelinjohtajaltaan Pasi Tyynelältä.