Manchester Unitedin tuska ei helpota ja media spekuloi Michael Carrickin potkuilla. On puhuttu jopa, että päätös potkuista olisi jo tehty. Jukka, miten vakava tilanne on Carrickin kannalta?

Varmasti paine on valtava eikä potkuja voi missään tapauksessa sulkea pois laskuista. Manchester United on kuitenkin niin sekava seuraorganisaatio, että ratkaisuja on mahdoton ennakoida.

Siksi on vain odotettava, mitä Old Traffordilla tapahtuu ja milloin. Saako Carrick potkut vai lähteekö samalla oven avauksella joku muukin – esimerkiksi jalkapallojohtaja Jason Wilcox. Mitä tahansa voi tapahtua.

Samalla tavalla uuden managerin nimellä on turha spekuloida. Italiassa uutisoitiin viime viikolla Antonio Conten mahdollisesta palkkaamisesta Manchester Unitedin uudeksi manageriksi. Olisin kuitenkin varovainen niin Conten kuin muidenkin nimien kanssa. Kun uusi manageri valitaan ”vedetään hatusta” -tekniikalla, sieltä voi nousta kenen nimi tahansa.

Tilanne on joka tapauksessa vakava, sillä Manchester United on viimeksi aloittanut kautensa yhtä heikosti syksyllä 1989, jolloin sillä oli myös vain seitsemän pistettä seitsemän ensimmäisen liigaottelun jälkeen.

En tiedä, vaikuttaako tämä tekijä millään tavalla Manchester Unitedin ratkaisuun nyt, mutta silloin managerina oli muuan Alex Ferguson. Ehkä joku näki silloin paremmin tulosten taakse tai Manchester Unitedin johdolla kävi hyvä munkki, mutta Ferguson sai pitää paikkansa ja loppu on historiaa.

Mikä selittää Manchester Unitedin tämänhetkiset vaikeudet?

Kysymys on moninaisesta ongelmien vyyhdestä, mutta nostaisin tikun nokkaan kaksi suurta syytä – Manchester Unitedin seuraorganisaation vuosia jatkuneen sekavan toiminnan ja Carrickin puutteet päävalmentajana.

Manchester United on ollut tuuliajolla sen jälkeen, kun Ferguson erosi managerin tehtävistä kesällä 2013. Henkilöt niin seurajohdossa kuin joukkueen peräsimessä ovat sen jälkeen vaihtuneet, mutta tekemistä on leimannut kaudesta toiseen seurajohdon osaamattomuus.

Se on heijastunut siihen, millaisia managereita joukkueeseen on palkattu ja miten joukkuetta on rakennettu.

Tämän kauden joukkue on malliesimerkki Manchester Unitedin seurajohdon ja joukkueen rakentamisesta vastaavien ihmisten osaamattomuudesta.

Hyvä tapa saada suuntaa antava kuva joukkueen materiaalin tasosta on esittää kysymys, kuinka paljon joukkueen pelaajista mahtuisi jonkun toisen joukkueen avaukseen.

Kuinka moni Manchester Unitedin nykyinen pelaaja mahtuisi esimerkiksi Manchester Cityn tai Arsenalin avauskokoonpanoon? Jokainen voi miettiä vastausta mielessään, mutta suuruusluokka on suunnilleen 1–2 pelaajaa. Hyvä jos sitäkään.

Jos seuralla ei ole taloudellisia resursseja kilpailla muiden seurojen kanssa huippupelaajista, silloin kilpailussa mukana pysyminen on haastavaa. Manchester United on kuitenkin kuluttanut viimeisen viiden vuoden aikana nettona rahaa siirtomarkkinoilla toiseksi eniten koko Valioliigassa – ja mikä kuvaavaa, sitä enemmän rahaa on käyttänyt vain Tottenham.

Tästä tullaan seurajohdon osaamiseen tai Manchester Unitedin ja Tottenhamin tapauksissa osaamattomuuteen.

Seuraava porras on sitten, millaisia managereita Manchester United on palkannut. Jokainen seura tekee managereita palkatessaan virheitä, mutta Manchester Unitedin rekordi Fergusonin jälkeen on uskomaton: Unitedilla on ollut viimeisen 13 vuoden aikana seitsemän eri manageria – ja heistä kuusi on saanut potkut ja seitsemännen eli Carrickin potkut ovat vain ajan kysymys.

Managerin osaaminen mitataan siinä, miten paljon hän saa joukkueen potentiaalista irti ja pystyykö hän kehittämään pelaajia ja sitä kautta nostamaan joukkueen taidollista ja taktista osaamista.

Andoni Iraola teki uskomatonta työtä Bournemouthissa, kunnes siirtyi kesällä Liverpoolin manageriksi. Tämän kauden paras esimerkki on Fabian Hürzeler, joka on saanut Brightonin upeaan lentoon, vaikka Brighton menetti kesän siirtoikkunassa viime kauden avainpelaajistaan Carlos Baleban, Danny Welbeckin ja Jan Paul van Hecken.

Manchester Unitedia ei ole siunattu tällä hetkellä huippuluokan päävalmentajalla, vaan kuplalla. Pidän edelleenkin täysin uskomattomana, miten ihmeessä Manchester United palkkasi Carrickin pysyväksi päävalmentajakseen.

Jos he eivät nähneet Unitedin viime kevään erinomaisten tulosten taakse ja muistaneet, mitä tapahtui Ole Gunnar Solskjærin kanssa tai tienneet, millaisen käyrän Carrick piirsi Middlesbroughissa ja miksi hän sieltä sai potkut, niin sokeita olivat.

Mikä Carrickin ongelmana on?

Carrick osoitti viime kaudella Manchester Unitedissa ja sitä ennen Middlesbroughissa, että hän on erinomainen kaaoksen korjaaja.

Carrickilla on entisen tähtipelaajan aura ja karisma ja hän tietää kokemuksensa kautta, mitä joukkue kaipaa kaaoksen keskellä. Pitää vapauttaa tunnelma pukukopissa, saada joukkueen itseluottamus nousemaan ja korjata pelissä olevat suurimmat ongelmat.

Kun Carrick palkattiin tammikuussa Rúben Amorimin tilalle väliaikaiseksi päävalmentajaksi, hän ei edes yrittänyt lähteä rakentamaan monikerroksisia pelimalleja, vaan keskittyi siihen, mitkä asiat pitää heti korjata.

Carrickin tärkeimmät muutokset olivat Kobbie Mainoon nostaminen pakkasesta Casemiron rinnalle toiseksi puolustavaksi keskikenttäpelaajaksi ja siirtyminen neljän linjaan.

Organisoimalla keskikentän uudelleen hän sai siirrettyä Bruno Fernandesin ylemmäksi ja tekemään sitä, minkä hän parhaimmin osasi ja mitä Unitedin hyökkäyspelaaminen eniten huusi – Brunon ylivertaista pelikäsitystä ja hänen lahjaansa maalipaikkojen luojana.

Manchester United oli oireillut koko ajan Amorimin kolmen topparin pelimallin kanssa. Kysymys ei ollut vain siitä, että pelaajat vierastivat kolmella topparilla pelaamista. He alkoivat menettää myös itseluottamusta omaan tekemiseensä. Paluu neljän linjaan oli juuri sitä, mitä pelaajat tarvitsivat.

Totta kai Carrick sääti Unitedin pelaamista muutenkin, mutta nämä kaksi asiaa oli ne suuret muutokset, jotka hän teki – ja jotka toimivat.

Carrickin taika toimi viime keväänä, mutta tulipalon sammuttamisen jälkeen siirrytään prosessivaiheeseen.

Carrickin olisi pitänyt pystyä jo viime kauden lopulla kehittämään Manchester Unitedin pelaamista seuraavalle tasolle, mutta sitä osaamista Carrickilta ei ole löytynyt. Tämä ei tarkoita, etteikö Manchester Unitedin pelaamisessa olisi liikkunut palasia myös oikeaan suuntaan, mutta huippu-urheilussa kaikki vertautuu siihen, mitä muut tekevät.

Hyvä esimerkki oli viime viikolla pelattu Mestarien liigan ottelu Atlético Madridia vastaan. Manchester Unitedin pelaaminen näytti välillä karsealta. Suurin kritiikki kohdistui siihen, miten heikosti Manchester Unitedin prässipeli ja etenkin korkea prässi oli organisoitu. Prässääminen ei ollut yhtenäistä, pelaajien välimatkat prässättäviin pelaajiin vaihtelivat ja Atlético Madrid hyödynsi jatkuvasti Manchester Unitedin ryhmityksessä olleita ja siihen syntyneitä tiloja.

Totta kai se, mikä ei toimi on oleellista, mutta vielä oleellisempaa Manchester Unitedin kohdalla on kysyä, miksi ei toimi?

Valmentajalle ei riitä, mitä tehdään harjoituskentällä ja taktiikkapöydällä ennen peliä. Nykyjalkapallossa on välttämätöntä pystyä reagoimaan pelin aikaisiin muuttujiin eri pelinvaiheissa. Hurjimpien arvioiden mukaan kaikista taktisimmat joukkueet saattavat käyttää pelin aikana jopa yli 40 erilaista taktista pelimallia. Vaikka kysymys on useimmissa tapauksissa pelin sisäisistä vivahteista, niillä voi olla iso vaikutus siihen, miten peli virtaa.

Tässä tullaan Carrickiin. Diego Simeone reagoi Manchester Unitedin pelaamiseen ja muutti useaan otteeseen, miten eri tilanteet pelattiin. Miten tultiin prässin alta tai miten luotiin tiloja, ketkä pelaajat niitä loivat ja ketkä pelaajat hyödynsivät syntyneet tilat.

Tässä shakissa Simeone oli ylivertainen Carrickiin verrattuna ja vaikka Manchester Unitedilla olikin omat paikkansa, ottelun voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä.

Sanoit, että Manchester Unitedin ratkaisuja on mahdoton ennakoida, mutta mikä on prognoosisi, mitä Old Traffordilla tulee tapahtumaan?

Carrick tulee satavarmasti saamaan potkut. Kysymys on enää vain siitä, milloin se tapahtuu.

Manchester United kohtaa tällä viikolla Mestarien liigassa Comon vieraskentällä keskiviikkona. Joukkue matkustaa otteluun tiistaina. Jos potkuja ei tule maanantaina, silloin on todennäköistä, että United odottaa vielä sunnuntaina pelattavan Bournemouth-ottelun yli ja katsoo sitten, missä mennään.

Mahdolliselle seuraajalistalle on nostettu kolme nimeä, Conte, Hürzeler ja Julian Nagelsmann. On vaikea uskoa, että heistä kukaan olisi Carrickin seuraaja tässä tilanteessa. Hürzeleriä ja Nagelsmannia saa tuskin irti nykyisistä pesteistään ja viimeinen asia, mitä United johto haluaa Old Traffordille, on Conten kaltainen uppiniskainen ja itsepäinen päävalmentaja, joka pyyhkisi Wilcoxilla ja muilla mikkihiireillä kannikkaansa.

Carrickin voi pelastaa pikapotkuilta vain se, mistä Manchester United löytäisi pysyvän päävalmentajan. Conte olisi toki vapaana, mutta on vaikea uskoa, että hän riekkuisi Unitedin penkin takana marraskuussa.