Miesten Superpesikseen suunnitellaan radikaalia sarjauudistusta – kellotaulu romukoppaan

Samu-Kalle Varonen joutuisi ensi kaudella lyömään todennäköisesti paras ylimääräistä juoksua, jotta Kiteen nähtäisiin puolivälierissä.

Pesäpallo

Miesten Superpesikseen suunnitellaan radikaalia sarjauudistusta – kellotaulu romukoppaan

Miesten Superpesiksen sarjajärjestelmää ollaan uudistamassa ensi kaudeksi. Suunnitelmissa on muun muassa säälipleijareiden pelaaminen ja kiistellyn kellotaulusysteemin romuttaminen.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 15.10.2022 | KUVAT All Over Press

Miesten Superpesikseen suunnitellaan ensi kaudeksi radikaalia sarjajärjestelmän muutosta.

ElmoTV:n tietojen mukaan kiistelty kellotaulumalli oltaisiin laittamassa romukoppaan ja seurojen kaipaama lisäotteluiden tarve korvattaisiin lisäämällä pudotuspeliotteluita ja Superin ja Ykkösen putoamis- ja nousukarsintaotteluita.

Yhtenä mallina esillä on ollut se, että puolivälierät pelattaisiin ensi kaudella paras seitsemästä -järjestelmällä nykyisen paras viidestä -järjestelmän sijasta. Samalla Superin tuotaisiin säälipleijarit, joissa ennen puolivälieriä kohtaisivat runkosarjassa sijoille 7-10 sijoittuneet joukkueet siten, että otteluparit olivat 7-10 ja 8-9. Nämä ottelu pelattaisiin paras kolmesta -järjestelmällä.

Myös Superin putoamis- ja Ykköspesiksen nousukarsintoja ollaan muokkaamassa uuteen malliin. Esillä on ollut muun muassa malli, jossa Superin heikoimmat ja Ykkösen parhaat seurat pelaisivat yhteisen sarjan, jonka parhaat joukkueet pelaisivat kaudella 2024 Superissa.

Pesäpalloliitossa on keskusteltu myös siitä, että Superin joukkuemäärä pudotettaisiin jatkossa 12 seuraan. Siitä ei kuitenkaan ole vielä yksimielisyyttä, voisiko tämä toteutua jo vuonna 2024 vai vasta esimerkiksi 2025.

ElmoTV:n pesäpalloasiantuntija Pekka Arffman tervehtii suunnitelmia ilolla.

”Ensimmäinen iso asia on tämän täysin epäonnistuneen ja epäoikeudenmukaisen kellotaulumallin kuoppaaminen. Toinen yhtä erinomainen asia on se, että seurat näyttäisivät viimeinkin ymmärtäneen sen, että oikea tie saada lisää pelejä ei ole lisätä harmaita runkosarjan otteluita, vaan nostaa runkosarjan jälkeen pelattavien merkityksellisten ja sähköisten otteluiden määrää.”

”Jos runkosarja olisi 24 ottelun mittainen, se tarkoittaisi, että runkosarja loppuisi jo kahta viikkoa aiemmin ja sen jälkeen olisi aikaa pelata reilu kuukausi sellaisia otteluita, joissa olisi oikeasti panosta.”

”Myös säälipleijarit on erinomainen ajatus. Se toisi sähköä taisteluun pudotuspelipaikoista ja siellä olisi melkein kaikilla sarjan ennakolta heikoimmillakin joukkueilla realistinen mahdollisuus päästä säälipleijareihin ja miksei jopa pudotuspeleihin. Muutenhan asetelma näyttää nyt selvältä, että sarjassa on ensi kaudella seitsemän suurta seuraa ja Kitee on ainoa seura, jonka pudotuspelipaikka ei olisi nykymallissa kirkossa kuulutettu.”

”Puolivälierät eivät ole suuresti kiinnostaneet yleisöä, mutta tässäkin kannattaa vertailukohtana pitää runkosarjan otteluiden kiinnostavuutta.

Arffman kyseenalaistaa sen, onko säälipleijarimallissa järkevintä pelata puolivälierät paras seitsemästä -järjestelmällä.

”Pelaisin mieluumminkin niin päin, että puolivälierät pelattaisiin vielä paras viidestä -mallilla, mutta välierät ja finaalit pelattaisiinkin paras viidestä -järjestelmän sijasta paras seitsemästä -mallilla. Nämä viimeiset puolivälieräjoukkueet saisivat lisäotteluita säälipleijareiden kautta ja muutenkin niillä olisi paremmat mahdollisuudet yllätyksiin lyhyemmissä sarjoissa. Ja sitten kun aletaan oikeasti ratkoa kauden parasta seuraa, niin kyllähän niitä pelejä voitaisiin huoletta pelata enemmänkin eli paras seitsemästä -mallilla.”

Arffmanin mukaan näinkin radikaalien uudistusten yhteydessä voitaisiin ottaa myös askel pidemmälle ja pudottaa ensi kauden päätteeksi Superin seurojen määrä 12 seuraan – olettaen, että kaikki seurat saavat ensi kaudeksi Superin lisenssin.

”Superin putoamis- ja Ykköspesiksen nousukarsintojen pelaaminen sarjamuotoisena kuulostaa myös raikkaalta ajatukselta ja antaisi mahdollisuuden pudottaa oikeudenmukaisella tavalla Superin joukkueiden määrän kahteentoista kaudelle 2024.”

”Loogisin malli voisi olla se, että Superin kolme huonointa seuraa ja Ykköspesiksen kaksi parasta seuraa pelaisivat yksin- tai kaksinkertaisen sarjan, jonka kaksi parasta seuraa pelaisi kaudella 2024 Superissa. Näin saataisiin näille joukkueille neljä tai jopa  kahdeksan lisäottelua ja Superista putoaisi varmasti ainakin yksi, mutta mahdollisesti jopa kolme joukkuetta.”

”Ykköspesiksestä ei tässä mallissa nousisi varmuudella yhtään seuraa, mikä on tämän mallin ainoa miinus – mutta toisaalta Ykköspesiksestä voisi nousta kaksi seuraa, jos taso riittää siihen.”

Pesäpalloliitto ei ole tehnyt sarjauudistusten suhteen vielä lopullisia ratkaisuja. Myöskään Superpesiksen ensi kauden lisensseistä ei ole vielä tehty päästöstä.