Toukokuun viimeiset viikot ovat tuoneen mukana lämpimät kelit. Vimpeli, joka oli ennen tiistaista Pattijoki-ottelua lyönyt kauden kuudessa ottelussa yhteensä 20 juoksua, löi nyt samaiset 20 juoksua yhdessä ottelussa. Vimpeli näytti taas Vimpeliltä ja kaikki paitsi pattijokiset olivat tyytyväisiä.

Vaikka hymy alkaakin palata jälleen pesäpallokansan kasvoille, tämän kevään opetusta ei voida sivuuttaa. Kysymys, josta pitäisi aidosti keskustella, oliko päätös runkosarjan ottelumäärän nostamisesta sittenkään oikea ratkaisu?

Seurajohtajien logiikka kulkee karkeasti sitä rataa, että mitä pidempi kausi ja mitä enemmän otteluita, sitä ahkerammin kassa kilisee.

Kiliseekö kuitenkaan?

***

Alkukauden katsojamäärä ovat olleet kahdella sanalla sanottuna järkyttävän huonoja.

Vimpelin ensimmäistä Saarikentällä pelattua kotiottelua seurasi vain 451 katsojaa, Imatran kotiottelua Vimpeliä vastaan 375 katsojaa, Alajärven kotiavausta Kempelettä vastaan 595 katsojaa ja Kempeleen ristikkäistä ottelua Alajärveä vastaan Sarkkirannassa 612 katsojaa.

Tällaisiin katsojamääriin on yleensä totuttu Ykköspesiksessä, ei Superissa.

Kiteen kahden ensimmäisen kotiotteluiden katsojamäärää on hehkutettu aiheesta. Imatra-ottelua seurasi 1904 katsojaa ja Alajärvi-ottelua 1589 katsojaa.

Molemmat ottelut olivat kuitenkin Kiteen Pallon yhteistyökumppaneiden maksamia ilmaisotteluita.

Viisaasti toimittu Kiteen seurajohdolta. Saatiin maksajat otteluille ja upeat yleisömäärät, jotka näkyivät kenttämyynnissä.

***

Säälle ei voida mitään, mutta sille voidaan, milloin kausi aloitetaan. Kun runkosarjassa pelataan 33 ottelua, kautta on ollut pakko jatkaa, mikä tarkoittaa kauden aloittamista keväällä aikaisemmin ja jo muutenkin ahtaan pesäpallokalenterin sullomista entistä ahtaammaksi.

Kouvolassa heinäkuun lopulla pelattavan Itä-Lännen jälkeen miesten Superpesiksessä alkaa tänä kesänä ennennäkemätön otteluruuhka. Toivottavasti kaikki pelaajat pysyvät siinä myllyssä terveinä eikä välieräpaikkoja ja mitaleita jaeta sillä perusteella, keiden pelaajien takareidet tai pohkeet kestävät ja keiden eivät.

Suuri ottelumäärä on haaste myös katsojille. Jaksetaanko otteluita oikeasti katsoa rajatonta määrää ja alkaako suuri ottelumäärä olla myös haaste kukkarolle. Jos nelihenkinen perhe – isä, äiti ja kaksi teini-ikäistä lasta – menevät otteluun, siitä ei makkaroineen ja mehuineen alle 100 eurolla selvitä.

Vaakakupissa on myös se, että kaikki ottelut näkyvät suorina lähetyksinä myös Ruudussa. Varsinkin kylmillä ilmoilla ja sateisina päivinä kynnys jäädä katsomaan ottelua kotisohvalta on äärimmäisen matala, sikäli on jaksanut maksaa Ruudun palvelusta.

Tässä kohtaa on helppo ymmärtää seurojen huoli Ruudun vaikutuksista otteluiden yleisömäärin. Tai oikeammin se toive, että seuroille kerrottaisiin avoimesti, minkä suuruinen Ruudun ja Sanomien välinen ”miljoonasopimus” oikeasti on? Tuoko se seurojen kassaan oikeaa rahaa ja miten paljon vai pelkästään kaunista puhetta?

***

Runkosarjan ottelumäärä nostettiin täksi kaudeksi 30:sta ottelusta 33 otteluun. Vaikka korostus ei tunnu suurelta, se pakottaa kuitenkin aloittamaan kauden aikaisemmin ja lisää entisestään otteluruuhkaan.

On myös hyvä kysymys, mikä olisi optimaalinen ottelumäärä runkosarjassa.

Onko se 33, 30 vai pitäisikö ottelumäärä pudottaa kylmästi 28 otteluun? Silloin kausi voitaisiin aloittaa toukokuun puolivälissä eikä kesän otteluruuhka olisi yhtä julmettu, mitä se nyt.

Toki 28 ottelun runkosarja tarkoittaisi 2-3 kotiottelua vähemmän jokaiselle seuralle, mutta olisiko se kuitenkin parempi pesäpallon kannalta, että ottelut pelattaisiin pesäpallon kannalta ihanteelliseen aikaan, jolloin pesäpallo olisi pesäpalloa.

Kylmissä olosuhteissa pelatut heikkotasoiset ottelut eivät kenenkään etu – eivät myöskään muutaman sadan katsojan yleisömäärät.

Jos joku lyö pöytään sellaiset kalkyylit, että 33 runkosarja on seuroille taloudellisesti kultakaivos, ne kalkyylit voi pistää avoimesti jakoon.

Muussa tapauksessa keskustelua runkosarjan ottelumäärästä ja kauden kestosta kannattaa jatkaa avoimin silmin.