Pesäpallopiirit ovat seuranneet ristiriitaisin tuntein uutisia, joiden mukaan Pattijoen Urheilijat olisi vaarassa menettää Superpesis-lisenssin. Todellisuudessa vaaravyöhykkeessä on toinenkin Superin seura, Seinäjoen JymyJussit. Molemmilla paikkakunnilla tehdään tällä hetkellä hartiavoimin töitä lisenssiehtojen täyttämiseksi ennen kuin Pesäpalloliitto päättää, mitkä seurat saavat lisenssin ensi kaudeksi.

On erinomainen asia, että Pesäpalloliitto on tiukentanut linjaansa sen suhteen, miten Superin seurat hoitavat omaa talouttaan.

Tässä asiassa on kuitenkin yksi mutta – se, kuinka leväperäisesti Pesäpalloliitto on aiemmin, entisen johdon aikaan, suhtautunut lisenssiehtojen toteutumiseen.

Kun Jyväskylän Kiriltä evättiin Superpesis-lisenssi syksyllä 2016, päätöksen asiassa teki Superpesis Oy:n hallitus, ei siis Pesäpalloliitto. Lisensseistä päättäminen siirtyi Pesäpalloliitolle vasta Superpesiksen lakkauttamisen jälkeen – ja juuri Pesäpalloliittoa on syytetty siitä, että se on katsonut lisenssiehtojen täyttämistä sormiensa läpi.

Linja on tiukentunut vasta uuden johtokunnan ja uuden virkamiesjohdon noustua valtaan viime vuonna.

Superin seuroille kerrottiin viime syksynä, että lisenssiehtojen tulkinta tulee kiristymään. Yksikään seura ei voi kiistää, etteikö näin olisi sanottu, mutta kysymys kuuluu, kuinka moni seura uskoi tuohon linjan kiristymiseen. Miksi sellaiseen viestiin olisi yhtäkkiä pitänyt uskoa, kun lisenssiehtoja pidettiin aiemman johdon aikana usean vuoden ajan lähinnä kuolleina kirjaimina?

Siksi Pesäpalloliiton pitäisikin nyt viheltää peli poikki ja ottaa tässä asiassa vuoden aikalisä.

Se tarkoittaisi sitä, että kaikki nykyiset seurat, myös Pattijoki ja Seinäjoki, saisivat ensi kaudeksi lisenssin – mutta samalla näiden kaikista tukalimmassa asemassa olevien seurojen olisi suostuttava Pesäpalloliiton erityisohjelmaan.

Tämä erityisohjelma tarkoittaisi kahta asiaa:

Ensimmäinen olisi se, että Pesäpalloliitto saisi oikeuden valvoa seurojen rahan käyttöä suurennuslasilla, mutta sen lisäksi erityisohjelmassa olisi toinenkin kohta – se, että Pesäpalloliitto auttaisi näitä seuroja kaikin käytettävissä olevin keinoin selättämään taloudelliset haasteensa. Jokainen ymmärtää, että mitä terveempiä seurat ovat, sitä terveempi on myös Superpesis ja itse asiassa koko pesäpallo.

***

Toinen päätös, mikä Pesäpalloliiton pitäisi tehdä saman tien, on sarjauudistus. Se tarkoittaisi siirtymistä 12 seuran Superpesikseen jo kaudella 2023.

Tämä muutos olisi järkevintä toteuttaa siten, että ensi kauden päätteeksi Superista putoaisi kaksi seuraa Ykköspesikseen ja Ykköspesiksestä nousisi sen voittaja Superpesikseen kaudeksi 2023.

Seurojen pudottamista suoraan vastustetaan seurojen keskuudessa sillä, että lisäotteluiden pelaaminen voi vääristää kilpailua, jos joku seura joutuu pelaamaan lisäotteluita kovempia vastustajia vastaan kuin joku toinen seura.

Totta, mutta tähän on helppo ratkaisu:

Pelataan ensi kaudella ensin kaksinkertainen runkosarja, jolloin jokaiselle joukkueelle tulisi 24 ottelua.

Jaetaan sen jälkeen sarja ylempään ja alempaan loppusarjaan siten, että ylempään loppusarjaan pääsee seitsemän parasta joukkuetta, jotka pelaavat yksinkertaisen sarjan. Näin ylemmän loppusarjan joukkueille tulisi jokaiselle 30 ottelua ennen pudotuspelejä.

Alemmassa loppusarjassa pelaisi puolestaan kuusi joukkuetta, jolloin niille jokaiselle tulisi yksinkertaisessa sarjassa viisi lisäottelua eli yhteensä 29 ottelua. Ja sitten: alemman loppusarjan ykkönen pääsisi kahdeksan joukkueen pudotuspeleihin ja kaksi viimeistä seuraa tippuisivat suoraan Ykköspesikseen.

Tällä tavalla seurat saisivat 29–30 runkosarjan ottelua, eikä yksikään seura voisi väittää, että se olisi kärsinyt vääryyttä yhtään mistään.

Samalla toteutuisi myös normaali luonnonlaki ilman kabinettipäätöksiä.