Miesten Superpesiksen runkosarjassa alkaa viimeinen suora. Pekka, miten pitkälle tulojärjestys voidaan jo julistaa?

Vimpelin runkosarjan voitto on ollut ilmeinen jo jonkin aikaa ja Sotkamon perjantainen voitto Joensuusta varmisti käytännössä sen, että Sotkamo on sarjassa kakkonen.

Sitten tulee viiden joukkueen tasainen ryhmä, johon kuuluvat Kouvola, Kempele, Joensuu, Manse ja Hyvinkää. Tässä ryhmässä tilanne voi pisteiden valossa vielä elää suuntaan jos toiseenkin, mutta oleellista näille joukkueille on, ettei yhdenkään peli ole ongelmatonta.

Seuraavan ryhmän muodostavat Pattijoki, Kitee ja JymyJussit. Kun tähän ryhmään lisätään yksi noista viiden joukkueen haastajaryhmästä, silloin koossa ovat säälipleijarijoukkueet sillä pienellä varauksella, että Imatra voi kimmertää itsensä vielä säälipleijareihin. Epätodennäköisestä se toki on, muttei mahdotonta.

Imatralla on toki edelleen vaara joutua myös putoamiskarsintaan Alajärven kanssa, mutta ottaen huomioon Koskenkorvan erittäin vaikean loppuohjelman, Imatran pitäisi olla turvassa. Kossu kohtaa lopuissa kolmessa ottelussaan Sotkamon kotona ja Vimpelin ja Kouvolan vieraissa.

Toki kaikki on urheilussa mahdollista, mutta jos Imatra ottaa sunnuntaina kotonaan kolmen pisteen voiton Alajärven, silloin Imatra voi kääntää katseensa Kossun sijasta sarjataulukossa ylöspäin.

Vimpelin ja Sotkamon haastajaryhmässä olevat joukkueet ovat tosiaankin pelanneet viime viikkoina ailahtelevasti. Miten hyvältä tai huonolta niiden tilanne näyttää?

Eivät ne ole ailahtelevasti pelanneet – ne ovat pelanneet huonosti.

Joensuu on ottanut viidestä edellisestä ottelusta vain kolme pistettä, Kouvola ja Kempele kuusi, Hyvinkään seitsemän ja Manse kahdeksan. Kun jaossa on ollut näissä otteluissa 15 pistettä, niin eihän niiden saldoja voi pitää muuta kuin hälyttävänä.

Lisäksi niiden pelaamisessa on omat ongelmansa.

Ehkä hälyttävin tilanne on Joensuulla, joka on menettänyt alkukauden hyvän otteensa. Suurin huolenaihe on Mikko Huotarin pelinjohto. Huotari on etsinyt koko kauden oikeaa sisäpelitaktiikkaa ja päätynyt nyt siihen, että Joensuun pelintekeminen perustuu pitkälti Juho Hacklinin pomppuun.

Ymmärrän toki, että pelaamista pitää säätää vastustajan ja olosuhteiden mukaan ja senkin, että Hacklinin pomppu on parhaimmillaan armoton ase, mutta onko koko sisäpelin rakentaminen näin voimakkaasti Hacklinin pompun varaan oikea ratkaisu, kun panokset nousevat syksyllä ja kelit ja olosuhteet eivät enää suosi samalla tavalla pomppua?

Tästä saatiin hyvä varoitus perjantaina Sotkamoa vastaan, kun Huotari ei perustanut sisäpeliä yhtä voimakkaasti Hacklinin pompun varaan kuin aiemmissa otteluissa. Siinä oltiin sitten suu auki ja hylsyt sylissä. Sama riski on myös syksyllä.

Kouvolalla on hieman sama ongelma kuin Joensuulla. Iiro Haimi on ollut parhaimmillaan erinomainen ja rohkea pelinjohtaja, mutta hän ei tunnu välillä tietävän itsekään, miten sisäpeliä ja ulkopeliä kannattaisi missäkin ottelussa pelata.

Pidän edelleen erikoisena ratkaisuna Teemu Nikkasen peluuttamista viitosena ja Valtteri Hämäläisen pudottamista joukkueesta. Hämäläinen on kuitenkin Superin parhaita koppareita ja Nikkasen kotiutusvoima saataisiin käyttöön jokerina.

Patrik Vartaman poissaolo sattuisi mihin joukkueeseen tahansa ja varmasti Matti Saukko on paras paikkaaja Vartamalla kakkosena. Hyvänä päivänä ja viistopompun noustessa Saukko menee kakkosena, mutta entä hieman huonompana päivänä – mitä sitten käy?

Myös Aapo Kinnunen on vielä katsomon kortti kovissa peleissä, vaikka oli varsinkin alkukaudella todella positiivinen yllätys kolmosena.

Kouvolan onni on, että sillä on helpohko loppuohjelma ja se on siksi edelleen vahvin ehdokas Kempeleen kanssa ratkaisemaan sijat 3-4.

Kempele oli alkukauden sensaatio, mutta senkin vauhti on hyytynyt. Mikä Sarkkirannan sankareilla on mättänyt?

Kempeleen osalta en olisi vielä hirveästi huolissaan, vaikka se hävisikin perjantaina Alajärvelle. Kempeleellä on ollut haasteita kokoonpanon kanssa, mikä on sotkenut heidän pelaamistaan.

Perjantaina jokerina pelannut Aatu Saastamoinen on pelannut tällä kaudella vasta kymmenen ottelua ja Kempele säästelee myös Sami Haapakoskea syksyn ratkaisupeleihin. Kempele haluaisi varmasti betonoida myös etenijäjokeri Teemu Hollannin pysyvästi kalustoonsa jo loppukaudeksi.

Kempeleelläkin on ainakin kaksi helpohkoa ottelua jäljellä, mutta tämä kesä on osoittanut, ettei Superissa ole ennakolta varmoja otteluita.

Manse on Sotkamon ja Vimpelin haastajista ainoa joukkue, joka on pystynyt hieman parantamaan peliään viime viikkoina, vaikka senkään tulokset eivät ole vakuuttaneet. Jani Komulainen on löytänyt vakioroolituksen ja kesken kauden hankittu Kalle-Tapio Huusko on päässyt viimeinkin mainioon vireeseen.

Manse on edelleen erinomainen ulkopelijoukkue ja sisäpelissä heidän vaarallisuutensa perustuu Perttu Ruuskan hurjaan vireeseen ja siihen, että Juha Puhtimäki ja Henri Puputti ovat edelleen raskaansarjan ratkaisijoita.

Tähän mennessä kaikilla kolmella ei ole tahtonut samassa ottelussa natsata, mutta kun natsaa, silloin Mansea kannattaa varoa. Haasteena toki on edelleen se, saadaanko kolmikolle tilanteita eli saadaanko kärki toimimaan.

Hyvinkäällä on omat rajoitteensa, eikä se ole päässyt missään vaiheessa kautta samanlaiseen iskuun kuin vuosi sitten. Viime vuoden Tahko menisi heittämällä suoraan puolivälieriin, mutta tämän kauden Tahkolla on tekemistä seitsemännen sijan välttämisessä.

Seitsemänneksi joutuminen ei ole maailmanloppu siinä mielessä, etteikö runkosarjan seiska olisi selvä ennakkosuosikki runkosarjan kymppiä vastaan, varsinkin, jos vastaan tulee JymyJussit tai Imatra. Todellinen ongelma on se, että puolivälierissä seiskaa saa vastaansa Sotkamon ja se on raaka paikka kenelle tahansa.

Miltä säälipleijareiden asetelmat näyttävät tämänhetkisessä valossa?

Pattijoki, Kitee ja JymyJussit ovat nyt pisteen sisällä toisistaan, joten järjestys voi singahtaa mihin suuntaan tahansa. Uskoisin kuitenkin, että Kitee ja Pattijoki ovat sijoilla 8-9 ja JymyJussit tai Imatra 10:s.

Tässä asetelmassa Kitee-Pattijoki-pari olisi täysin ympäripyöreä. Runkosarjan seiska olisi suosikki ketä tahansa vastaan, säälipleijareiden pelitapa on yllätysherkkä, sillä kaksiosaisessa ottelussa lasketaan pisteet eli jaksovoitot. Silloin yksikin läpilyönti oikealla hetkellä saattaisi muuttaa asetelman ylösalaisin.

Ulottuuko tasaisuus myös putoamiskarsintaan saakka vai näetkö jo nyt, kuka lähtee?

Putoamiskarsinnoissa tulee todella hyytävä näytelmä, sillä Alajärvi on arvaamaton joukkue, jossa on paljon potentiaalia.

On aika erikoinen tilanne, että sarjassa viimeisenä oleva joukkue on ainoa, jolla on kolme pelaaja kärkilyöntitilaston TOP20:ssa – ja vielä siten, että joukkueen kolmanneksi paras kärkilyöntien napsija, Nestori Yli-Sissala, on 14:s.

Tämä kertoo Alajärven vahvuuden, mutta myös sen heikkouden. Jos ykköskärki pelaa tuollaisilla tahoilla ja joukkue tekee silti vain alle viisi juoksua ottelua kohden, se kertoo, mistä ongelmat – ulkopelin lisäksi – löytyvät.

Mutta tässä on myös Alajärven mahdollisuus, varsinkin, jos vastaan tulee Koskenkorva, jonka ulkokentästä on Ankkureiden lisäksi ainoana joukkueena lyöty yli 200 juoksua.

Alajärvi ja sen hurja ykköskärki elää pompuista ja jos pomppu nousee putoamiskarsinnassa, mitä tahansa voi tapahtua. Alajärveä ei kannata missään tapauksessa vielä kuopata – ei edes sen suhteen, etteikö se voisi nykykunnossaan puristaa itsensä runkosarjassa jopa Kossun ohi ja ottaa kotiedun.