Vimpeli varmisti paikkansa Superpesiksen loppuottelussa kaatamalla Joensuun kolmannen kerran peräkkäin – nyt numeroin 2-0 (5-4, 8-1). Pekka, olit toisen ottelun jälkeen lähes sanaton Vimpelin sisäpelistä. Entä nyt?

Ei tässä voi muuta sanoa kuin, että Vimpeli on tällä hetkellä käsittämätön sisäpelijoukkue. Se löi näissä kolmessa ottelussa 40 juoksua 60:sta kolmostilanteesta eli sen kotiutusprosentti oli yli 66 prosenttia. Ja sitten nämä kaksi hurjaa, Janne Mäkelä ja Jukka-Pekka Vainionpää, lyövät kahdestaan kolmessa ottelussa yhteensä 26 juoksua –Mäkelä 14 ja Vainionpää 12 juoksua.

Ja mikä tekee tämän kaiken entistäkin häikäisevämmäksi, niin näitä juoksuja ei lyöty läpilyönneillä, vaan valtaosin hyvillä ja usein vielä ottamattomilla yksittäisillä lyönneillä.

On myös hyvä nähdä, ettei Vimpelin häikäisevässä sisäpelissä ole pelkästään kysymys kotiuttajista. Ykköskärki – jonka muodostavat ensimmäistä kauttaan vakiokokoonpanossa pelaavat Mikko Vihriälä ja Aleksi Lassila sekä nuoreksi mieheksi luokiteltava huippuvireinen Elmeri Anttila – on ollut täysin pitelemätön ja tänään myös kakkoskärki näytti Olli Heikkalan, Mikko Kanalan ja Severi Lassilan johdolla hauistaan.

Joensuun ulkokenttä ei pelannut missään tapauksessa tässä ottelusarjassa huonosti. Ville Väliaho yritti kaikkensa muutamalla pelityyliä ja vaihtamalla rytmiä, mutta se ja Joensuun ulkopeli eivät vain riittäneet. Ei voi kuin ihmetellä, että Vimpelin sisäpeliä ja 40 lyötyä juoksua.

Sotkamo löi Joensuuta vastaan puolivälierissä vain kaksi juoksua ja Vimpeli nyt 40. Mitä tässä välissä tapahtui?

Ei mitään muuta kuin vastustaja vaihtui. Se on sanottava suoraan, että Sotkamo oli todella surkea puolivälierissä, mutta kyllä siinä oli erittäin paljon myös Joensuun hyvyyttä. Nyt saman tasoinen ulkopeli ei enää riittänyt, kun vastaan tuli Vimpelin tasoinen joukkue. Jos näistä tuloksista vetäisi jonkun johtopäätöksen, niin silloin pitäisi sanoa, että tasoerot ovat valtavat, mutta ehkä tämä pesäpallo ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivainen peli.

Joensuu pani vielä hyvin kampoihin tänään ensimmäisellä jaksolla. Mitä sitten tapahtui?

Tietenkin numerot olivat ensimmäisellä jaksolla tasaiset ja Joensuulle oli teoriassa jopa jaksovoitto tarjolla, mutta pitäisin kuitenkin Joensuu puristusta hieman näennäisenä. Joensuun neljä juoksua tulivat Vimpelin ulkokentän avustuksella, mutta sitten kun Vimpeli pisti toisella jaksolla isompaa halkoa pesään, niin ottelun voittajasta ei ollut kahta sanaa.

Sen näki myös JoMan pelaajien otteista. En sano, että he olisivat luovuttaneet, mutta kyllä heiltä usko alkoi horjua ja lopussa se oli mennyttä. Ehkä se on ymmärrettävää, mutta toisaalta yksi kysymys, jota Joensuussa joudutaan varmasti miettimään, on johtajuuskysymys. JoMan joukkue on tasainen ja taitava, mutta erottuuko siitä kuitenkaan sellaisia johtavia pelaajia, jotka pitävät joukkuetta pystyssä heikompina päivinä ja heikoimpina hetkinä? Joensuu tarvitsee selkeästi sitä, että sen ulkopeli pitää numerot pieninä, jolloin sillä on ote voittoon.

Siitä Joensuulle pitää toki antaa iso tunnustus, että se löysi vaikean runkosarjan päätteeksi toimivan koosteen sisäpeliin ja nosti tasoaan niin paljon, että se pudotti Sotkamon ja pelaa tänä syksynä pronssiottelussa. Jo se on kaiken koetun jälkeen kova saavutus.

Vimpelillä on nyt kahdeksan päivää aikaa finaaleiden alkamiseen. Miltä sen mestaruussauma näyttää?

Odotetaan nyt rauhassa, kuka sieltä tulee vastaan, mutta en usko, että Vimpeli kadottaa sisäpelinsä hurjaa otetta viikossa mihinkään. Ulkopelissä sillä on toki muutamia kysymysmerkkejä ja kyllähän Kitee osoitti puolivälierissä, että Vimpelin ulkokentästä voidaan tehdä tilanteita. Joensuukin olisi voinut rohkeammalla ja yllättävämmällä pelillä paremmin horjuttaa Vimpeliä, mutta se pelasi turhan varovaisesti.

Johonkin finaalisarjat aina ratkeavat, mutta ei Vimpelissä kenenkään tarvitse sen vuoksi olla huonoilla yöunilla, että Vimpelin ulkopeli olisi jotenkin huonoa ja haavoittuvaa. Ei ole. Vimpeli on myös todella hyvä ulkopelijoukkue.