Eihän tämän näin pitänyt mennä, Eetu? Pelicans haki Tampereelta taas voiton ja johtaa välieräsarjaa Ilvestä vastaan 3–2. Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

Ensimmäiseksi on kehuttava Pelicansia. Sen ensimmäinen ryöstö tuli Tampereella lähinnä puolustamalla, mutta jo toisessa Tampereen kohtaamisessa se pääsi paremmin peliin mukaan.

Pelicans oppi vielä sarjan neljännen ottelun lopusta ja siitä, kuinka voitto suli käsistä. Nyt sen pokeri piti ja kypsyyskoe tuotti komean 2–0-voiton.

Varsinkin toinen erä oli Pelicansilta upea pelillinen näytös. Jo avauserässä rohkeutta kiekolliseen peliin riitti, mutta toisessa erässä hyökkäyksiin tuli ripaus laatua. Kiekkoja ei enää hukkunut keskialueelle ja vieraat hyökkäsivät koko kaukalon mitalla.

Iikka Kangasniemi nousi lopulta pitkän kuivan kauden jälkeen ratkaisijaksi upeilla yksilösuorituksillaan. Kangasniemen juonikkuus on erinomainen peilikuva koko lahtelaisten joukkueeseen.

Toki kolmannessa erässä lahtelaisilla oli edessäään taas raju puolustustaistelu, mutta monipuolisuusihme Toni Utunen söi kiekkoja ja Patrik Bartosak oli viimeinen lukko maalin suulla.

Se, kuinka Pelicans on sietänyt vaikeita hetkiä pelistä toiseen läpi kauden, on Tommi Niemelän miehistöltä suoritus, joka jaksaa hämmentää vielä tässäkin vaiheessa kevättä. Niemelä oli taas askeleen Ilveksen päävalmentajaa Antti Pennasta edellä.

Ilves luotti myös omaan sapluunaansa ja pyrki pelin nopeaan kääntämiseen.

Se saikin määrällisesti paljon hyökkäyspeliä, mutta laatu silmittömästä puskemisesta puuttui. Henrik Haapalan ja Petri Kontiolan kaltaisten taitureiden on haastava loistaa, kun kiekkoa toimitetaan jatkuvasti ylöspäin ja sen jälkeen hyökkäysalueella heikoista sektoreista maalille.

Hyökkäysalueen hyökkäyspeli tyrehtyy Ilveksellä liian usein siihen, että kiekkoja toimitetaan maalille toimittamisen takia. Ja näistäkin toimituksista kovin moni paukkui tulikuuman Bartosakin suojusten sijaan päätyplekseihin.

Mainitsemasi Kontiola ja Haapala ovat saalistaneet yhden syöttöpisteen mieheen tasaviisikoin koko pudotuspelien aikana. Mistä tällaisten tähtipelaajien vaisuus mielestäsi kertoo?

Mainitsin jo aiemmin tuosta Ilveksen tavasta pelata, joka ei välttämättä esimerkiksi Kontiolan peliä tue, mutta kyllähän myös henkinen asetelma on ollut pahasti Ilvestä vastaan. Päävalmentaja Pennasen painetilasta puhutaan jatkuvasti, mutta kyllä pelaajistokin pelaa melkoisen häpeän pelon kanssa.

Häpeähän se Ilvekselle olisi, mikäli Pelicans tästä sen yli finaaliin painelisi. Niin iso ennakkosuosikki Ilves piskuista Pelicansia vastaan on. Lahtelaisten piti olla vain suupala matkalla kohti tamperelaisfinaalia.

Miltä voimasuhteet näyttävät sitten kohti Lahden kuudetta ottelua?

Ilveksen kannalta tilanteen voi nähdä kahdelta kantilta. Joko maksimaalinen painetilanne ja pelko häviämisestä kipsaa kipsissä olevaa nippua entisestään tai sitten tämän kotitappion jo aiheuttama häpeä jopa vapauttaa tunnelmaa.

Usein on myös helpompi pelata, mikäli huomista ei ole niin sanotusti näköpiirissä.

Ilves kaipaa myös varmasti Lahdessa ykkösvahtiaan. Jakub Malek ei ollut Tampereen otteluissa heikko, mutta paine Ilveksen maalilla todennäköisesti kasvaa vierasottelussa. Silloin Marek Langhamerin kaltaisen Liigan kärkivahdin palvelukset ovat enemmän kuin toivottuja.

Pelicans on ollut loistava kotijoukkue pudotuspeleissä. Sen taso nousi selvästi Lahdessa jo KalPaa vastaan. Ilvestäkin vastaan ainoa pudotuspelien kotitappio on toistaiseksi tullut jatkoajan jälkeen.

Kuudennessa pelissä Pelicans kuitenkin pelasi KalPaa vastaan pudotuspelien ylivoimaisesti heikoimman pelinsä, silloin toki vieraskaukalossa. Psykologisesti Pelicansin asetelma voi olla haastavakin, kun nyt sen pitäisi katkaista Ilveksen matka, kun se on ollut aiemmin ottelusarjassa vain piskuinen altavastaaja.

Ja vaikka Ilvestä on tässä paljon parjattu, onhan se ollut pitkiä pätkiä tässä ottelusarjassa kuskin pukillakin. Se voi hyvinkin voittaa Lahdessa, mutta nyt sen virhemarginaali on ainakin syöty loppuun.