Chelsean hyökkääjän Mykhailo Mudrykin kärähtäminen dopingtestissä on uusin käänne surulliseksi muuttuneessa tähtitarinassa.

Tarina kertoo toki vain yhdestä jalkapalloilijasta, mutta siihen liittyy paljon suurempiakin kysymyksiä niin jalkapalloilijana elämisestä kuin elämässä ylipäätään.

23-vuotiasta Mudrykia pidettiin kotimaassaan Ukrainassa yhtenä sukupolvensa lahjakkaimmista pelaajista ja kun hän löi itsensä lopullisesti läpi Roberto De Zerbin alaisuudessa Shakhtar Donetskissa, hän ei ollut enää nuori tähtipelaaja Ukrainassa, vaan koko maailmassa.

Ja tammikuussa 2023 tapahtui väistämätön. Chelsea voitti kilpajuoksun superlahjakkuudeksi luokitellusta Mudrykista maksamalla hänestä huimat 100 miljoonaa euroa.

Mudrykin tien tähtitaivaalle piti olla auki.

***

Mudrykin tarinaa varjosti jo Chelsea-siirron yhteydessä synkeä pilvi.

Venäjä oli hyökännyt helmikuussa 2022 Ukrainaan ja Ukrainan sarjakausi 2021-22 oli jouduttu keskeyttämään. Uusi kausi 2022-23 pelattiin sodan ja ohjushyökkäysten varjossa. Ukrainan pääsarjan otteluista 28 jouduttiin siirtämään tai keskeyttämään ilmahälytysten vuoksi.

Kotimaan tilanne raastoi Mudrykia, mutta henkilökohtaisella tasolla siirto Lontooseen oli hänen unelmiensa täyttymys – yhtä sivulausetta lukuun ottamatta.

Ensimmäinen tosissaan Mudrykista kiinnostunut huippuseura oli Arsenal, joka oli seurannut nuoren ukrainalaisen otteita jo edelliskaudelta lähtien. Kaikki odottivat hänen siirtyvän tammikuussa 2023 Arsenaliin – myös Mudryk itse, joka oli flirttaillut julkisesti Arsenalin kanssa sosiaalisessa mediassa.

Tammikuussa 2023 tapahtui kuitenkin yllätyskäänne. Arsenalin vääntäessä Shakhtarin kanssa Mudrykin siirtosumman suuruutta, Chelsea tuli takaa ja maksoi ukrainalaisseuralle sen, mitä se pyysi – 100 miljoonaa euroa.

Tai tarkkaan ottaen 70 miljoonaa euroa ja sen päälle erilaisia menestysbonuksia 30 miljoonaa euroa.

***

Chelsea oli voittanut kilpajuoksun Mudrykista, mutta sen voitto kesti julmimman tulkinnan mukaan vain 35 minuuttia.

Sen verran Mudryk pelasi debyyttiottelussaan Liverpoolia vastaan tultuaan vaihdosta kentälle – ja sen verran häntä pidettiin loistohankintana. Seuraavissa otteluissa Mudryk ei enää loistanut eikä väläyttänyt pohjattomana pidettyä potentiaaliaan.

100 miljoonan euron mies putosi penkille ja pelasi siirtonsa jälkeen loppukauden aikana seitsemän kertaa avauksessa ja tuli yhdeksässä ottelussa kentälle vaihdosta. 16 ottelussa hän ei onnistunut maalinteossa kertaakaan ja maalisyöttöjäkin ukrainalainen antoi loppukauden aikana vain yhden.

Sama tarina on jatkunut tähän saakka. Mudryk onnistui viime kaudella toki maalinteossa – viidesti Valioliigassa ja kahdesti cupeissa –, mutta tällä kaudella hän on ollut täysin sivuroolissa Enzo Marescan palapelissä. Mudryk on ollut Valioliigassa avauksessa vain kerran ja tullut vaihdosta kentälle kuudessa ottelussa.

Konferenssiliigassa hän on saanut vastuuta enemmän ja tehnyt jopa kolme maalia, mutta tilanne oli jo ennen dopingkäryä Mudrykin kannalta karu: hänellä ei ollut enää tulevaisuutta Länsi-Lontoossa.

Oli vain ratkaistavana, mistä ovesta ja minne hänet heitettäisiin The Bridgelta.

***

Mudryk on nyt väliaikaisessa pelikiellossa. Hän vakuuttaa, ettei ole ottanut tietoisesti mitään kiellettyjä aineita, mutta dopingin pitkä historia on osoittanut, että yleensä tästä kohtaa merta ei käännytä enää takaisin.

Jos Mudryk saa dopingtuomion – tulipa se sitten dopingaineiden tai huumeiden käytöstä –, häntä odottaa pysyvä pelikielto. Fifan sääntöjen mukaan pelikielto voi olla pisimmillään jopa neljä vuotta.

Asioiden edelle on turha mennä, mutta Mudrykin uran kannalta puhutaan äärimmäisen vakavista asioista.

Mudryk täyttää kolmen viikon päästä vasta 24 vuotta, joten hän voisi ikänsä puolesta hyvinkin jatkaa vielä uraansa, vaikka saisikin kahden tai jopa neljän vuoden pelikiellon. Dopingtuomio olisi kuitenkin tahra hänen maineeseensa ja yhtään pidempi pelikielto katkaisisi vuorenvarmasti hänen muutenkin ohuen uralankansa Chelseassa.

***

Tulevaisuus ei kerro, mitä Mudrykin uralla tulee tapahtumaan. Historia osaa vastata moneen kysymykseen, muttei sekään yhteen – siihen, mitä Mudrykin uralla olisi voinut tapahtua?

Tässä kohtaa ei niinkään pidä pohtia, valitsiko hän vain väärän seuran vai pelastiko Chelsea Arsenalia iskemästä rahansa häviävään käteen?

Oleellista on ymmärtää, että jalkapalloilijan elämä suurten ja glamouristen otsikoiden takana ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Pelaajan jokaiseen siirtoon ja uraa koskevaan ratkaisuun liittyy aina omat riskinsä, jotka voivat suistaa ja jopa tuhota koko uran.

Kysymys ei ole vain päätöksentekohetkellä oikeasta tai väärästä ratkaisusta, sillä myös oikea ratkaisu saattaa muuttua ajan myötä esimerkiksi managerin vaihtumisen jälkeen vääräksi ratkaisuksi.

Näin Mudrykille kävi jo Shakhtarissa. Paulo Fonseca ja Luis Castro eivät nähneet Mudrykin potentiaalia, vaan tämä lähetettiin lainalle muihin seuroihin ja Shakhtariinkin palattuaan hän pelasi valtaosin reservijoukkueessa – kunnes Roberto De Zerbi näki Mudrykin lahjakkuuden ja alkoi muovata hänestä kansainvälistä tähtipelaajaa.

Chelsean hullunmyllyssä Mudrykilla on ehtinyt vajassa kahdessa vuodessa olla jo neljä eri manageria – Graham Potter, Frank Lampard, Mauricio Pochettino ja Enzo Maresca.

Jokainen heistä on nähnyt varmasti jotakin Mudrykissa, muttei riittävästi. Pochettinon alaisuudessa viime kaudella Mudrykin taivas näytti hetken kirkkaammalta, kunnes se tällä kaudella taas meni pilveen – ja pimeni nyt ennätyksellisen tummaksi.

***

Olisiko Mudryk voinut tehdä jonkin asian urallaan toisin – esimerkiksi valita seuran, jossa hänen uransa olisi kehittynyt eri tavalla kuin tuulisessa Chelseassa?

Teoriassa varmasti olisi, mutta entä käytännössä?

Mudryk oli ja on edelleen kunnianhimoinen nuori pelaaja, jonka unelmana on ollut pelata jossakin eurooppalaisessa huippuseurassa.

Tammikuussa 2023 hänelle avautui tuo mahdollisuus. Saattoi olla, että Arsenal olisi ollut hänelle mieluisampi valinta, mutta Chelsea oli yhtälailla huippuseura kaikilla mittareilla mitattuna.

Chelsea teki hänen kanssaan kahdeksan vuoden sopimuksen, joka takasi Mudrykille noin 120 000 euron viikkopalkan. Arsenalin sopimus olisi ollut lyhyempi, todennäköisesti 4-5-vuotinen, mutta sekin olisi ollut suuruudeltaan samaa luokkaa Chelsean sopimuksen kanssa.

***

Miksi siis Mudryk ei valinnut Arsenalia?

Yksinkertaisesti siksi, että samaan aikaan kun Arsenal yritti puristaa siirtosummaa alemmaksi, Chelsea oli valmis maksamaan sen, mitä Shakhtar vaati.

Mudryk joutui ottamaan ratkaisuaan tehdessään huomioon kaksi muuttujaa: oman ja Shakhtarin edun.

Pöydällä oli kaksi tarjousta – Chelsean sitova tarjous, jossa luki selkeästi, mitä Mudryk ja ennen kaikkea Shakhtar saavat – ja Arsenalin tarjous, johon liittyi se riski, että koko sopimus saattoi vielä kaatua.

Pelko ei ollut aiheeton, sillä Arsenal oli päättänyt, mikä on maksimisumma, mitä se Mudrykista maksaisi, ja jos Shahktar ei siihen suostuisi, silloin koko siirto kaatuisi.

Olisi väärin sanoa, että Mudryk uhrasi itsensä Shahktarin edun vuoksi, mutta hän joutui miettimään omaa ratkaisuaan useammalta kannalta – myös Shakhtarin.

Myyvänä seurana ei ollut nyt Borussia Dortmund, Bologna tai Crystal Palace, vaan sodan runtelemassa maassa jalkapalloa pelaava Shakhtar, jolle Chelsean tarjoama jättiläismäinen ja ”varma” siirtokorvaus oli koko Shakhtarin historian tärkein siirtokorvaus.

Olisiko Mudrykilla ollut siinä tilanteessa moraalista oikeutta ajatella ratkaisua vain omalta kannaltaan?

Jos Mudryk on käyttänyt tietoisesti kiellettyjä aineita – minkä hän itse jyrkästi kiistää –, häntä voidaan syyttää tyhmyydestä ja vastuuttomuudesta, mutta päätös siirtyä Chelseaan ei ollut sen enempää tyhmä kuin vastuutonkaan päätös.

Se oli vain muistutus siitä, kuinka herkästi jalkapalloilijan urakaaresta loisto voi kadota.

Nyt jäljellä on enää kysymys, voiko loisto vielä joskus palata Mudrykin uralle?