Pesäpallossa on tällä hetkellä monta mielenkiintoista puheenaihetta, mutta niistä mielenkiintoisin ja samalla yllättävin on se, että nyt, tammikuussa 2022, neuvotellaan täyttä päätä jo kautta 2023 koskevista siirroista. Eikä vain nyt. Neuvotteluja on ilmeisesti käyty jo pitkän aikaa.

Pesäpallossa on aina ollut vallalla käytäntö, että seuraavan kauden siirtoja aletaan luotailla ja niistä neuvotella jo ennen kauden päättymistä. Viime vuosina kehitys on mennyt siihen, että neuvottelut ovat koko ajan aikaistuneet. Enää kukaan ei ole hätkähtänyt siitäkään, jos pelaaja pistää seuraavan kauden sopimuspaperin nimensä kesä-heinäkuussa tai jopa aiemmin.

Mutta nyt ollaan jo niin pitkällä, että neuvotellaan puolitoista vuoden päässä olevista kausista, enkä olisi yllättänyt, jos vaikka neuvoteltaisiin jo kautta 2024 koskevista siirroista.

Eikä kysymys ole mistä tahansa junioripelaajien siirroista. Puhutaan valtakunnan eliittipelaajista. Ja varsinkin heistä.

En ota kantaa, millaisia sopimuksia ja millaisia nimiä missäkin papereissa on, mutta nyt pidetään selvänä Tuomas Jussilan siirtymistä kaudeksi 2023 Kempeleen Kiriin. Samalla tavalla tiedetään, että Joni Rytkönen ja Patrik Wahlsten ovat neuvotelleet pakettiratkaisusta, jossa he siirtyvät samaan seuraan kesäksi 2023. Sotkamo oli jo viime vuoden puolella yhteydessä Wahlsteniin, ja talven aikana Rytkönen ja Wahlsten ovat neuvotelleet Kouvolan ja Joensuun kanssa. Siis jo nyt – kaudesta 2023..

***

Onko tämä tervettä ja järkevää?

Siitä jokaisella on varmasti mielipiteensä, mutta asiaan on äärimmäisen vaikea puuttua. Se on nähty paljon suuremmissakin lajeissa kuin pesäpallo.

Esimerkiksi jalkapallossa pelaaja saa aloittaa neuvottelut uuteen seuraan siirtymisestä aikaisintaan kuusi kuukautta ennen sopimuksensa päättymistä. Myöskään seurat eivät voi olla yhteydessä haluamaansa pelaajaan ja hänen agenttiinsa ennen samaista puolen vuoden rajaa. Muussa tapauksessa tarvitaan aina kirjallinen lupa pelaajan sen hetkiseltä seuralta.

Sääntö vaikuttaa selvältä, mutta se on todellisuudessa enemmän tai vähemmän kosmetiikkaa. Ongelmana on näyttö. Sitä, mitä kaksi agenttia rupattelee kahvikupin ääressä, on äärimmäisen vaikea todistaa. Sen jalkapallon historia on osoittanut.

Oikeastaan ainoa jyrkkä raja kulkee alle 18-vuotiaiden pelaajien sääntöjen vastaisessa houkuttelemisessa. Tästä on annettu koviakin rangaistuksia. Viimeisen tunnettu tapaus on Barcelonan saama 14 kuukauden kielto ostaa uusia pelaajia, koska se oli hankkinut muista seuroista sääntöjen vastaisesti kymmenen alle 18-vuotiasta pelaajaa ja rekisteröinyt ne omiksi pelaajaksi ennen kuin pelaajat olivat täyttäneet 18 vuotta.

***

Siksi pesäpallossakin kannattaa harkita moneen kertaan, miten tähän asiaan puututtaisiin, jos siihen ylipäätään haluttaisiin puuttua. Ainakaan pelkkiä sääntöjä laatimalla asiaa on vaikea saada kuriin.

On myös hyvä kysymys, miten laaja tämä ongelma on. Nytkään ei puhuta kymmenistä pelaajista, vaan muutamista pelaajista. Kesällä tahti varmasti kiihtyy, mutta niin se on kiihtynyt aiempinakin vuosina. Ehkä se on aiemmin kiihtynyt myöhemmin, mutta kauden aikana kuitenkin.

Vaikuttaako seuraavaa kautta koskevat pelaajasiirrot ja sopimukset sitten pelaajaan ja joukkueeseen laajemmin? Se on hyvä kysymys, mutta sen kysymyksen kanssa on eletty tähänkin asti ja on elettävä edelleen.

Sekin on tullut selväksi, että jos pelaaja neuvottelee jonkun seuran kanssa ensi kauden tai jopa sitä seuraavan kauden sopimuksesta, neuvotteluiden vuotaminen laajempaan tietoon ja mediaan alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus.