Naisten Superpesis on alkanut kärjen osalta odotetulla tavalla. Vaikka kautta on pelattu vasta vajaa kolmannes, yksi asia on jo nyt selvä: jos joku seura haluaa voittaa tällä kaudella Suomen mestaruuden, sen on pakko voittaa haasteista suurin, Jyväskylän Kirittäret.

Kirittärät on voittanut kolme Suomen mestaruutta putkeen ja se on suurin mestarisuosikki myös tällä kaudella. Sen salaisuus on siinä, ettei sillä ole mitään salaisuutta: Kirittärillä on yksinkertaisesti sarjan paras materiaali ja sen peliä johtaa sarjan paras pelinjohtaja, yhdeksän Suomen mestaruutta naisten Superissa voittanut Jussi Viljanen.

Pelillisesti Kirittäret on ollut odotetun vahva niin sisällä kuin ulkona. Sisäpelin ehdoton sydän on kakkosena, kolmosena ja nelosena pelaavat Eeva-Mäki-Maukola, Venla Karttunen ja Emma Körkkö. Se on Superin vahvin pelintekokoneisto ja kaiken lisäksi Körkkö on myös erinomainen kotiuttaja.

Kirittärien moottorin kovuutta kuvaa se, että Porin Pesäkarhuista hankittu Susanne Kohonen (entinen Ohjaniemi) joutuu pelaamaan kakkoskärjessä. Kaikissa muissa Superin seuroissa hänet olisi betonoitu ykköskärkeen.

Viljanen on erinomainen ja kokenut sisäpelin pyörittäjä, mutta kaikista vahvimmin hänen kädenjälkensä näkyy kuitenkin ulkokentän organisoimisessa. Viljanen tutkii vastustajia tarkkaan ja asettaa pelaajat kentälle siten, että ulkokenttä varmasti pitää. Jyväskylän ulkokentästä on lyöty ottelussa keskimäärin vain 2,8 juoksua ottelua kohden eli 1,4 juoksua jaksoa kohden. Kun sen päälle lisää Kirin hurjan sisäpeliarsenaalin, ei ole yllätys, että Kirittäret on voittanut kaikki kuusia otteluaan ja 12 pelaamastaan jaksosta 11.

Pori ykköshaastaja

Emilia Linna on ollut Porin alkukauden tähti.

Kirittärien suurimmaksi haastajaksi on nousemassa ikuinen mestaruudentavoittelija Porin Pesäkarhut. Vaikka Pori menetti ykköspelaajansa, Susanne Kohosen, Kirittäriin, se on ollut kauden alussa asteen tai jopa kaksi vahvempi kuin vuosi sitten.

Myös Porilla on huippukova materiaali. Alkukaudella joukkueen suurin tähti on ollut Emilia Linna, joka johtaa lyöjä- ja kärkilyöntitilastoa. Lyöjätilaston ykköspaikan hän jakaa joukkueen toisen avainpelaajan, Susanna Puiston, kanssa. Muita alkukauden johtavia johtavia pelaajia ovat olleet Emilia Itävalo ja Tiia Peltonen.

Pori on voittanut kaikki seitsemän otteluaan. Vahvoista esityksistä osa kunniasta lankeaa myös uudelle pelinjohtajalle Jarkko Pokelalle. Pokela johti Manse PP:n naiset syksyllä 2017 Suomen mestareiksi ja hän on tuonut pelinjohtoon uudenlaista ryhtiä Sami Österlundin jälkeen. Pokela on tehnyt pelillisesti jopa tylyiksi luonnehdittavia ratkaisuja ja pelannut harkitusti joukkueen suurimpien vahvuuksia kautta. Se on näkynyt tulostaululla – ja tilastoissa.

Kausi on vielä alussa ja kesän aikana ehtii tapahtua paljon, mutta tämän hetken barometri on selkeä, mitkä kaksi joukkuetta pelaavat SM-loppuottelussa. Kirittäret siellä on lähes varmasti ja vahvin ehdokas sen seuraksi on Pori.

Manse arvoitus

Jyväskylän ja Porin ykköshaastaja tällä hetkellä on Lapuan Virkiä. Lapua on niittänyt Poria lukuun ottamatta kaikki muut vastustajat alkukauden aikana. Joukkueen ykköspelinjohtaja Jussi-Pekka Tanskanen oli alkukauden sivussa ja joukkueen peliä johti Niina Sippola. On mielenkiintoista nähdä, miten Tanskanen onnistuu haastavassa paikassa, sillä Sippolan esitys viuhkassa oli vähintään vakuuttava. Paineet on valmiiksi pedatut.

Lapua on joka tapauksessa kahden kärkiseuran potentiaalinen haastaja ja yksi niistä joukkueista, jotka taistelevat mitaleista.

Kaksi muuta hyvin kautensa aloittanut seuraa ovat Seinäjoen Maila-Jussit ja Hyvinkään Tahko. Antti Kuusisto on tehnyt Seinäjoella hyvää työtä, ja Seinäjoki on selvästi mennyt eteenpäin viime kaudesta.

Tahkossa uusi pelinjohtaja Mika Lehto pääsi luotsaamaan Tahkoa hyvistä asetelmista Antti Yli-Saunamäen hyvien pohjien jäljiltä.

Vaikka Seinäjoki ja Hyvinkää ovatkin seilanneet alkukauden hyvissä tuulissa, matka mitaleille on vielä pitkä – muttei täysin mahdoton.

Mutta yhdellä seuralla on rahkeet yltää minne tahansa – Manse PP:llä. Manse on aloittanut kautensa heikosti ja on juuttunut sarjan keskikastiin. Siihen on kuitenkin looginen selitys: joukkueen ykköspelaaja Virpi Hukka toipuu edelleen viime syksyn akillesjänneleikkauksesta ja pelaa keskenkuntoisena ainoastaan jokerina. Nyt myös Superin paras etukenttäpelaaja, Ida Lähde, on ollut sivussa kolmesta edellisestä pelistä.

Jos Hukka kuntoutuu ja Lähde saadaan takaisin ruotuun, Mansella on koossa edelleen joukkue, joka voi taistella mitaleista – ja miksei jopa loppuotteluun pääsystä. Mutta elintärkeiden muuttujien on pakko osua kohdalleen ja joukkueen saatua viritettyä pelinsä potentiaalinsa mukaiselle tasolle. Nyt Manse on vielä kaukana mitalitasolta.

Pohjalla pettymys

Superin suurin pettymys löytyy sarjan tyvestä. Joensuun Maila on päättänyt kopioida Manse PP:n mallia ja rakentaa miesten joukkueen rinnalle huippuluokan ja menestyvän naisten joukkueen.

Joensuussa lähdettiin tähän kauteen suurin odotuksin. Joukkueen odotettiin menevän kahdeksan parhaan joukkoon lähestulkoon heittämällä ja monet laskivat, että Joensuu olisi yksi kauden yllättäjistä ja jopa kuuden parhaan joukossa.

Kauden alku on ollut kuitenkin pettymys. JoMa on toki pelannut vasta neljä ottelua, mutta yksi piste neljästä ottelusta on vuorenvarmasti raju pettymys Joen kaupungissa. Tappio Porille oli toki odotettu, mutta Raumalta, Kempeleeltä ja Hyvinkäältä sen olisi pitänyt raapia enemmän kuin yksi piste.

Pelinjohtaja Jouni Oja-Lipasti ja kakkospelinjohtaja Sampo Nieminen joutuvat tuijottamaan tarkkaan itseään peilistä, jos tulokset eivät ala nopeasti parantua. Omien ja muiden odotusten mukaisesti JoMan pitäisi taistella keskikastissa eikä painia sarjan pohjalla.