Florida Panthersin toinen peräkkäinen Stanley Cupin mestaruus on oodi sille, miten vapaan kilpailun rajoittaminen voi toimia urheilussa kauneimmillaan – ja hurskaimmillaan.

Jokainen muistaa ne pitkät ja piinaavat ajat, kun Florida Panthers kynti NHL:n pohjamudissa ja Suomessa surtiin sitä, kuinka Aleksander Barkov tuhlaa lahjakkuutensa joutumalla pelaamaan Panthersin kaltaisessa perunateatterissa.

Barkov pääsi seitsemän ensimmäisen Florida-kautensa aikana haistelemaan NHL:n pudotuspelien ihmeellistä maailmaa vain kerran ja silloinkin haistelu päättyi heti avauskierroksella. Toiselle pudotuspelikierrokselle asti Barkov pääsi vasta uransa yhdeksännellä NHL-kaudella 2021-2022.

Sitten meno alkoi kiihtyä ja nyt Barkov on päässyt nostamaan Stanley Cupin mestaruuskannua kahtena peräkkäisenä keväänä.

***

Samaan aikaan, kun jääkiekkomaailma ihailee Floridan toista peräkkäistä mestaruutta ja sen upeaa nousua NHL:n pohjalta maailman kovimman ja jumaloidumman kiekkosarjan valtiaaksi, muualla urheilumaailmassa mietitään, miten vapaaseen kilpailuun pitäisi suhtautua.

Pitäisikö perinteisen vapaan kilpailun ja paljon parjattujen kapitalististen voimien antaa jyllätä vapaasti ja katsoa, kenen mankeli sallii hurjimman menon – vai pitäisikö vapaata kilpailua rajoittaa joillakin keinotekoisilla tavoilla kilpailujännityksen lisäämisen ja ”tuotteen” edun nimissä?

Formuloissa kukaan ei moralisoi sitä, että takana tulevalle autolle on luotu täysin keinotekoinen apuväline, avattava takasiipi, ohittamisen helpottamiseksi eikä kukaan moralisoi sitä, että NHL tukee – NFL:n, NBA:n ja MLB:n tavoin – yhtä keinotekoisen varausjärjestelmänsä kautta sitä, että mestarit tulevat ja menevät samalla, kun draftin kautta parhaita nuoria tähtipelaajia haalivat seurat nousevat Floridan tavoin pohjalta huipulle.

***

NHL:ssä ei kavahdeta sitäkään, että sarja on suljettu. Sinne ei nousta eikä sieltä pudota muuta kuin kabinettien kautta.

Maailman suurimpien jalkapalloseurojen keskuudessa on myös voimakasta halua romuttaa perinteisiä sarjamalleja ja siirtyä osittain pohjoisamerikkalaisista ammattilaissarjoista tuttuihin toimintatamalleihin.

Eurooppalaiset suurseurat ehtivät jo esitellä julkisuudessa keväällä 2021 uuden Superliiga-hankkeensa, jossa 20 suurinta eurooppalaista seuraa olisi perustanut valtiolliset rajat ylittävän oman sarjansa. Hanke sai myrskyisän vastaanoton ja siitä luovuttiin saman tien.

Luopuminen saattoi olla viisas ratkaisu, mutta ennätyksellisen nopea vetäytyminen pitkään valmistellusta hankkeesta oli myös yksi jalkapallohistorian noloimmista näytelmistä.

Vaikka valtaosa mukana olleista seuroista vetäytyi hankkeesta, Superliigan henki ei ole kadonnut minnekään. Osa suurseuroista miettii edelleen, miten Superliiga-ajatuksen saisi puhallettua uudelleen eloon ja missä muodossa.

***

Suomessa vapaan kilpailemisen käsite on myös ajankohtainen keskustelunaihe.

SM-liiga oli vuosikausia suljettu sarja ja monien kriitikoiden mielestä se on tosiasiallisesti sitä edelleenkin, vaikka Liiga-paikasta järjestettiinkin tänä keväänä ensimmäisen kerran 12 vuoteen karsinta Liigan viimeisen joukkueen ja Mestiksen mestarin kesken.

Nyt Liigassa pohditaan sarjajärjestelmän uudistamista uudelta pohjalta. Liigan jakamisesta kahteen eri tasoiseen ja erilliseen Liigaan on ainakin toistaiseksi luovuttu ja nyt pohditaan niin sanottua konferenssimallia, jossa Liigan joukkuemäärää nostettaisiin jopa 18-20 seuraan ja Liiga jaettaisiin ”jollakin” perusteella kahteen konferenssiin NHL-mallin pohjalta.

Väistämättä näissäkin keskusteluissa joudutaan ottamaan kantaa, miten Liigaan tulevaisuudessa voidaan nousta ja miten sieltä pudota – vai voidaanko käytännössä mitenkään?

***

Muissakaan kotimaisissa palloilusarjoissa ei välttämättä enää kävellä pääsarjaan olemalla parhaita kentällä.

Veikkausliigassa lisenssijärjestelmä kehitettiin alun perin painostuskeinoksi kuntapäättäjille. Sanottiin, että jos ei ole valoja tai kunnon katsomoita, teidän kaupunkinne tai paikkakuntanne seura ei voi meidän ”ammattilaissarjassamme” pelata.

Tänään lisenssijärjestelmällä määritellään jalkapallossa ja monissa muissa palloilusarjoissa se, mitä muuta pääsarjassa ja joissakin tapauksissa myös alemmilla tasoilla pelaavilta seuroilta vaaditaan urheilullisen osaamisen lisäksi.

Lisenssijärjestelmä ei ole enää pelkkä pelote. Esimerkiksi miesten Superpesiksessä Seinäjoen JymyJussit heitettiin viime kesänä kylmästi ulos sarjasta taloudellisten ongelmiensa vuoksi juuri ennen pudotuspelien alkamista.

***

Urheilussa on pitkään elänyt käsitys urheilun ihanteellisuudesta – siitä, että kilpailu olisi reilua ja rehtiä kilvoittelua paremmuudesta.

Ne ajat ovat kuitenkin historiaa. Mitä vakavampaa ja totisempaa urheilusta on tullut, sitä ontommaksi urheilun jaloimmat ihanteet ovat muuttuneet. Urheilu ei ole enää viatonta leikkiä tai jalo tapa kehittää ruumiin ja mielen hyvinvointia, kuten se joskus muinoin oli.

Nyt se on urheilumaailman huipulla raakaa ja usein raadollista bisnestä, jossa jylläävät pohjimmiltaan samat liiketaloudelliset lait kuin muussakin liike-elämässä ja kaupallisessa toiminnassa.

Voimme toki tuomita ja moralisoida kehitystä, mutta niin kauan, kun me seuraamme huippu-urheilua ja maksamme muodossa tai toisessa sen seuraamisesta, olemme osa ilmiötä.