NHL:n pudotuspelit alkavat viikonloppuna sarjan oltua koronatauolla yli neljä kuukautta. Pudotuspelitaival käynnistyy karsintakierroksella, jossa on mukana kustakin konferenssista kahdeksan joukkuetta, sijoille 5–12 sijoittuneet.

Karsintakierros pelataan paras viidestä -systeemillä, ja jatkoon edenneet joukkueet pääsevät mukaan varsinaisten pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.

Itäisessä konferenssissa kenties mielenkiintoisin ottelupari karsintakierroksella on Toronto Maple Leafsin ja Columbus Blue Jacketsin kohtaaminen.

Toronto on NHL:n kallein joukkue, Columbus yksi halvimmista.

Torontolla on hirmu kasa taitavia hyökkäyspään huippupelaajia, kuten Auston Matthews, Mitch Marner, William Nylander, John Tavares ja Zach Hyman. Ennen kauden alkua odotukset nousivat vaahteralehtipaidoilla korkeuksiin: nyt olisi se kausi, kun Toronto nousisi NHL:n absoluuttiseen kärkeen.

Jääkiekkokausi ovella – tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk vain 35 euroa!

Runkosarja oli ailahteleva. Puolustuspää vuoti. Päävalmentajakin vaihtui kesken kauden. Sijoitus runkosarjassa oli itäisen konferenssin kahdeksas pistekeskiarvon perusteella.

Silti odotukset ovat yhä korkealla: Toronton on edettävä jatkoon. Muu on katastrofi. Ja se on Columbukselle herkullinen asetelma.

Voittava jääkiekko lähtee perusasioista

Keväällä 2019 Columbus löi kaikkien hämmästykseksi runkosarjan ylivoimaisesti parhaan joukkueen Tampa Bay Lightningin ensimmäisellä kierroksella, vieläpä tylysti otteluvoitoin 4–0.

Päävalmentaja John Tortorella ja Columbus nauttivat tilanteesta, kun sinitakit pääsevät altavastaajan asemasta näyttämään koko maailmalle.

Mihin Tortorellan pelillinen resepti perustuu?

Ensinnäkin Columbus ei tingi koko joukkueen kattavasta sitoutuneesta työnteosta molempiin suuntiin. Se on asia, josta NHL:ssä voi saada etua, sillä sarjassa on joukkueita, joissa tähtipelaajat luistavat puolustusvastuusta.

Tortorella hallitsee suvereenisti voittavan jääkiekon yhden tärkeimmistä perusperiaatteista: sulje keskusta. Columbus ei anna vastustajalle ilmaispaloja. Se tuo erittäin nopeasti viisi pelaajaa pelin alle, sulkee keskustan ja ohjaa vastustajan laidoille.

Periaate on tuttu muun muassa kevään 2019 MM-kisoista ja Jukka Jalosen pelikirjasta.

Columbus on välittömästi iholla, jos kiekko pelataan keskustaan. Mailapuolustaminen on erittäin aktiivista. Pelaajien henkilökohtainen osaaminen puolustuspelirooleissa on laadukasta.

Pelin alla on aina vähintään kolme pelaajaa, ja taka- ja sivupaineet tulevat esimerkillisen jämäkästi. Columbus ei leiki pelillä, mitä taas nuorekas ja innokas Toronto tykkää tehdä: ottaa riskejä ja olla näyttävä.

Keskeinen pelin osa-alue Columbuksella on keskialueen puolustaminen. Siinä Columbuksen tavoitteena on hidastaa vastustajan hyökkäys, sulkea keskusta, pakottaa vastustaja vaikeaan päätykiekkoon – ja parhaimmassa tapauksessa riistää kiekko tai katkaista syöttö ja iskeä itse vastaan.

Columbus ei vain seiso keskialueella, vaan tiivis keskustan puolustaminen perustuu kovaan jalkatyöhön. Viisikko pysyy liikkeessä, jolloin vauhtieroja ei synny. Mailat ovat alati jäässä valmiina peittämään syöttöjä. Siten se kontrolloi kiekon sijaintia ja luo hyvät edellytykset puolustusalueen peliin.

Columbusta vastaan on ikävä ja hankala pelata. Se ei anna mitään ilmaiseksi. Se ei menetä kiekkoja helpoissa paikoissa. Se blokkaa laukauksia. Sen viisikko on koko ajan pelin ytimessä.

Avointa jäätä ei ole vastustajille tarjolla, ja se on iso haaste Torontolle ja sen tähtipelaajille, jotka elävät siitä, että pääsevät kuskaamaan kiekkoa isossa tilassa vauhdilla eteenpäin. Nyt sitä tilaa ei ole tarjolla.

Siihen turhautui Tampa Bay vuosi sitten ja siihen turhautuu myös Toronto, jos asiat menevät Columbuksen toivomalla tavalla.

Työmiesten joukkue

Columbus on duunarijoukkue. Siellä ei ole hyökkäyspään nimimiehiä – ne viimeisetkin eli Matt Duchene ja Artemi Panarin siirtyivät viime kesänä muualle. Joukkue on kuitenkin riittävän hyvä siihen, että se on jälleen hankala vastustaja pudotuspeleissä. Tortorellalla on kyky kovissa paikoissa repiä joukkueensa koneistosta maksimi irti.

Silti jokainen ottelusarjan voitto pudotuspeleissä vaatii Columbukselta yllätystä. Sen verran joukkue antaa hyökkäyspään osaamisessa monille joukkueille etumatkaa. Ja toisaalta Tortorellan hyökkäyspelin sapluuna on ohut.

Iso kysymysmerkki on maalivahtiosasto. Sergei Bobrovskin lähdettyä Floridaan Joonas Korpisalo ja Elvis Merzlikins ovat jakaneet vastuuta maalinsuulla, mutta onko jommasta kummasta nousemaan voittavaksi maalivahdiksi pudotuspeleissä?

Columbusta ja joukkueen profiilia kuvaa hyvin joukkueen kärkisentteri Pierre-Luc Dubois. Hän ei ole säkenöivä mutta on erittäin laadukas kahteen suuntaan pelaava keskushyökkääjä, jolta taittuu puolustuspelin roolit virheettömästi mutta joka kykenee myös tuloksekkaaseen hyökkäyspeliin.

Columbus muuten varasi Dubois’n kesän 2016 varaustilaisuuden kolmantena pelaajana, kun koko jääkiekkoileva maailma odotti, että Jarmo Kekäläisen johtama organisaatio nappaisi Jesse Puljujärven.

Ei napannut, vaan Puljujärvi varattiin neljäntenä Edmonton Oilersiin. Dubois on pelannut nyt NHL:ssä yli 200 ottelua ja tehnyt liki 160 tehopistettä. Puljujärvi pelasi viime kauden Kärpissä.

Matthewsin, Marnerin ja muiden nuorten taitureiden esiinmarssi viime vuosina NHL:ssä on ehkä vääristänyt kuvaa siitä, mitä voittava jääkiekko on. Tai siitä, mitä voittamiseen vaaditaan. Tarvitaan taitoa, näyttävää kiekonkäsittelyä, dynaamista luistelutaito ja nopeutta, kyllä, mutta vaikka peli on nopeutunut ja taito on yhä enemmän keskiössä, pelin teoreettiset perusperiaatteet eivät ole muuttuneet miksikään.

Kyse on invaasiopelistä, joukkuepallopelistä, jossa avainasemassa ovat tilojen kontrollointi ja välitön, dynaaminen vuorovaikutus joukkueiden välillä. Columbus hallitsee sen ajatuksen, ymmärryksen tilojen kontrolloinnista, paremmin kuin tähtisikermä Toronto.

Pöytä siis suorastaan notkuu katettuna Columbukselle, jälleen.

 

Lue heinäkuun Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä.