1. Rasmus Ristolainen, Philadelphia Flyers

Tämän piti olla kausi, jolloin Rasmus Ristolainen pääsi vihdoin sysisurkeasta Buffalosta pois ja hänen piti ottaa askel urallaan eteenpäin voittavassa joukkueessa. Asiassa on kuitenkin se ongelma, että askel on jäänyt ottamatta ja Philadelphia on ollut katastrofi. Kuvaavaa on, että itse asiassa Philadelphia on yhden ottelun enemmän pelanneena keränyyt vain yhden pisteen enemmän kuin Buffalo. Ristolaisella on esillä jonkinlaisen kovan pojan maineensa kautta, sillä hän usein taklaa kovaa, mutta voittavaksi jääkiekkoilijaksi hänestä ei NHL-tasolla ole olleet. Kaikki syy ei siitä kuulu Ristolaiselle, mutta ei hänen omaa osuuttaan asiaankaan voi sivuuttaa, sillä viimeaikaiset otteet kaukalossa ovat olleet sekundaa. Sportsnet uutisoi tuoreeltaan, että Ristolainen on jo nyt valmis vaihtamaan seuraa. Valitettavasti oikea kysymys oikeastaan on se, että mikä seura on valmis Ristolaiseen? Niin synkkä kausi Ristolaisella on tällä hetkellä meneillään. Ristolainen menestyy jo historiallisesti kaikki pelaajat mukaan lukien tehotilaston pakkasukkonakin.

Rasmus Ristolaisen tehotilastolukema on NHL-historian 18. matalin. 9 kauden 581 ottelussa -175.
NHL-historian 25 heikoimman tehotilastolukeman joukossa ei ole muita aktiivipelaajia. NHL aloitti tehotilaston vuonna 1963.

14. sijaan on matkaa 5 takaiskumaalia.#NHLfi

— Antti Pärnänen (@AnttiParnanen) January 27, 2022

2. Patrik Laine, Columbus Blue Jackets

22 ottelussa tehot 6+9=15 olisivat ihan kohtuulliset tehot jollekin hyökkääjälle – mutta ei 7,5 miljoonan hintalaputetulle Patrik Laineelle. Eivätkä ongelmat ole edes tehot, vaan Laineen ajoittain jopa välinpitämättömältä vaikuttava peli-ilme. Laineella toki on ollut vaikea kausi kentällä ja sen ulkopuolella, mutta nyt jo hän on saanut osakseen kritiikkiä jopa noviisipäävalmentajaltaan Brad Larsenilta. Laineen kohdalla suomalaiset toimittajat ovat usein vedonneet surkeisiin ketjukavereihin, mutta eipä Lainekaan ole heistä juuri parempia tehnyt. Ei Aleksander Barkovin ketjukaveritkaan aina ole olleet NHL:n kermaisinta osastoa, mutta ei Barkov siitä ole koskaan ruikuttanut.

Eikä sovi unohtaa, että jos Laineella on surkeat ketjukaverit, syy on silti suomalaisen – Jarmo Kekäläisen. Kekäläistä hehkutettiin Laine-kaupan yhteydessä, mutta nyt kauppa näyttää painajaismaiselta. Laine hankittiin maalintekijäksi, mutta toiseen suuntaan lähtenyt Pierre-Luc Dubois – joka Suomessa monen television NHL-asiantuntijan suulla haukuttiin alimpaan helvettiin – on muuten tehnyt tällä kaudella Winnipegissä kolme kertaa enemmän maaleja kuin Laine. Laine ei kuitenkaan ole Columbuksen ainoa murhe, pudotuspelit ovat karkaamassa pahemman kerran ja joukkueen nykykunto on surkea. Viime yönä turpaan tuli Calgarylta 0–6 ja laukaukset maalia kohti menivät vastustajalle 62–23. Se kertoo Columbuksen kaaoksesta oleellisen, että noin monta laukausta vastustajan maalia kohti on ammuttu vain kerran NHL:ssä viimeisen 40 vuoden aikana.

3. Joonas Donskoi, Seattle Kraken

Joonas Donskoilta kukaan ei odottanut mitään sensaatiomaista maaliryöppyä. Silti laajennusjoukkue Seattle Krakeniin siirtyneen Donskoin maalisarake on täysin lohduton: pyöreä nolla. 3,9 miljoonan dollarin kausipalkalla se on kestämätön lukema. Vaikka kuinka arvostaisi Donskoin osaamista pelin muilla osa-alueilla, tulostakin pitäisi joskus tulla maalien muodossa.

4. Joel Armia, Montreal Canadiens

Auta Armias. Viime vuonna Stanley Cupin -finaaleihin sensaatiomaisesti yltänyt Montreal on vajonnut tällä kaudella kuin kivi merenpohjaan – ja Joel Armia on vajonnut sen mukana. 32 ottelussa tehot 1+4 ovat lukemia, joilla ei NHL-osakekurssi parane. Kesällä solmittu neljän vuoden ja 13,6 miljoonan taalan jatkosopimus on porilaisen pelastus. Jos sopimus olisi neuvoteltu tulevana kesänä, ei tuollaisia rahoja olisi enää irronnut.

5. Mikko Koskinen, Edmonton Oilers

On totta, että Oilersin viisikkopelaaminen ei maalivahtia juuri auta. Silti Mikko Koskiselta oli lupa odottaa enemmän ja moni odotti juuri palkkanauhan vuoksi – 4,5 miljoonaa dollaria on puoli miljoonaa vähemmän kuin mitä esimerkiksi NHL-eliittiin saava Juuse Saros saa. Koskista voi syyttää toki monesta asiasta, mutta ei palkkanauhastaan – syy löytyy niistä, jotka Oilersissa ovat sukupolvensa lahjakkaimpien pelaajien (Connor McDavid ja Leon Draisaitl) ympärille kasanneet joukkueen, jonka rakentamisessa on tehty käsittämättömiä ratkaisuja. GM Ken Holland teki jo käsittämättömän ylihintaisia sopimuksia Detroitissa parasta ennen -päiväyksen nähneille pelaajille ja jatkaa onnetonta rekordiaan nyt Edmontonissa niin ikään epäonnistuneen Peter Chiarellin jälkeen. Seurajohto on Oilersin tuskaan suuri syy, Koskinen vain sen seuraus.