Pep Guardiola on taktinen nero, jonka menestyksen takana on iso harhakuva

JalkapalloMestarien liiga

Pep Guardiola on taktinen nero, jonka menestyksen takana on iso harhakuva

Pep Guardiola on monien silmissä idealistinen valmentaja.. Syy hänen menestykseensä ei löydy kuitenkaan idealismista, vaan käytännönläheisyydestä.

Jussi Leppälahti
TEKSTI Jussi Leppälahti
JULKAISTU 4.5.2021 | KUVAT All Over Press

Pep Guardiola ja Manchester City ovat räjäyttämässä ison potin niin Valioliigassa kuin Euroopan kentillä.

Cityn liigamestaruudesta puuttuu enää viimeinen sinetti ja tiistaina sillä on edessään megalomaaninen Mestarien liigan välieräottelu PSG:tä vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi Cityn 2-1-voittoon, joten Guardiolan suojateilla on erinomainen mahdollisuus edetä Mestarien liigan finaaliin.

Guardiolan joukkueista on Barcelonan ajoista lähtien puhuttu hyökkäyskoneina. Sitä ne ovat olleetkin. Guardiolan City-aikana joukkue on tehnyt yli 100 maalia enemmän kuin mikään muu valioliigajoukkue. Barcelona paukutti Guardiolan aikana lähes poikkeuksetta sadan liigamaalin kausia. FC Bayern München voitti Guardiolan aikana mestaruudet hyvin pitkälle yli kahden maalin ottelukeskiarvolla.

Guardiolalaisen pallonhallintavaiheen periaatteet ovat pysyneet samoina, mutta asioita on myös muutettu. Tapoja satuttaa vastustajaa on luotu pelaajamateriaalin kautta. Tämän kauden aikanakin on nähty nerokasta evoluutiota, kun peli lipesi syksyllä periaatteistaan.

Guardiolan organisoima hyökkäyspeli on todellakin ansainnut olla otsikoissa.

Se, mikä Guardiolasta puhuttaessa jää kuitenkin vähemmälle huomiolle, on puolustaminen.

Katsotaan ensin esimerkkejä faktoista:

Guardiolan Bayern päästi esimerkiksi katalaanin viimeisellä kaudella uskomattomat 0,5 maalia ottelua kohden. Tämä kausi Cityssä on noudatellut lähes samaa kaavaa. Joukkue on päästänyt 34 sarjaottelussa 24 maalia. Se tekee 0,7 maalia ottelua kohden. Mestarien liigassa City päästi lohkovaiheessa vain yhden ainokaisen maalin. Jatkopeleissä joukkue on päästänyt yhteensä vain kolme maalia.

Täytyy muistaa, että vaikka City hallitsee paljon palloa, niin se myös puolustaa monta kertaa. Esimerkiksi ensimmäisessä osaottelussa PSG:tä vastaan Cityn pallonhallintaprosentti oli 59. Tämä tarkoittaa sitä, että PSG:llä oli pallo 41-prosenttisesti. Se taas tarkoittaa, että PSG hyökkäsi monia kymmeniä kertoja kohti Cityn maalia. Jotta ottelun voittaminen oli mahdollista, piti hyökkäämisen ohella puolustaa hyvin.

PSG-ottelu tarjosi loistavan esimerkin siitä, miksi Guardiolan joukkue osaa voittaa pokaaleita myös puolustamalla.

Kolme tekijää

Cityn hämmentävän pieneen päästettyjen maalien määrään vaikuttaa joukkuetoiminnan tasolla nähdäkseni kolme tekijää.

Ensimmäinen niistä on se, että joukkue on erinomainen viemään pallonhallinnan rakenteensa kautta hyökkäyksiä loppuun asti. Sanotaan, että pallon kanssa voi puolustaa. Tätä voi toteuttaa viemällä hyökkäyksiä loppuun asti ja muuttamalla ne maalintekoyrityksiksi tai pitämällä palloa pallonhallinnan takia.

City toteuttaa jälkimmäistä tapaa etenkin johtoasemassa tehokkaasti. Se vie usein johtoasemassa pallon hyökkäysalueen laitakaistoille, jossa sen menettämisen uhat ovat pieniä.

Maalintekoyritysten suhteen City on edennyt vastustajan rangaistusalueelle Valioliigassa 22 kertaa ottelua kohden. Se on hurja määrä. City on ylittänyt puolen kentän rajan 66 kertaa ottelua kohden, eli kolmasosa näistä etenemisistä pystytään viemään boksiin asti. Esimerkiksi sarjassa kakkosena olevalla Manchester Unitedilla tämä teho on rajusti heikompi. 62 puolen kentän ylityksestä vain 18 johtaa vastustajan boksiin asti.

City osaa hyökätessä pitää kenttätasapainonsa ottelun vaatimassa muodossa.

Esimerkiksi PSG:tä vastaan oli tärkeää huolehtia tilanteenvaihdoissa siitä, ettei PSG saa syöttöjä kymppialueella vaanivalle Neymarille. Guardiola oli asettanut İlkay Gündoğanin sekä Rodrin kaksikkona pelintekoalueelle, jotta he voisivat estää vertikaaliset peliä edistävät syötöt Neymarille. Cityn keskikenttäkaksikko tiivisti menetysten jälkeen muutamien metrien päähän toisistaan ja ajoi PSG:n laitakaistoille, jolloin sen suurin vastaisku-uhka kuoli.

Jokaisella Cityn vastustajalla on omia luonteenomaisia piirteitään, miten ne koittavat hyökätä Cityä vastaan riistojen jälkeen. Guardiola on mainettaan parempi valmentaja etsimään alueet ja syöttöketjut, jotka vastustajalta on tapettava.

Toinen tekijä on se, että Cityn pääperiaatetaso puolustaessa on niin hyvin pelaajien selkäytimissä.

Pelien aikana ei käytännössä tule hetkiä, jolloin joukkue ei olisi heidän omia pääperiaatteitaan – pallon paineistamista ja tiiviyttä – toteuttamassa. Cityn 4-4-2-, tai 4-3-3-muodostelmansa liikkuu kalaparven tavoin ylös alas kentällä. Tiiviyden suhteen on vaikea nähdä Cityn pelaajien viettävän peleissä useampia sekunteja niin, että he eivät olisi noin 10-14 metrin päässä toisistaan.

Kun pallon lähellä tehdään paineistuspeliteko, muu ryhmä seuraa parvimaisen liikkeen kera mukana. Tämä ei ole helppoa. Koska City haluaa jatkuvasti paineistaa palloa, puolustuslinjan pelaajien on pumpattava kenttää vertikaalisesti jatkuvasti. Tämä taas kasvattaa alueita, joita toppareiden ja heidän takanaan olevan maalivahdin on puolustettava. Tämä on mahdollista vain sillä, että joukkue on harjoitellut tätä pedantisti ja pelaajien toiminnan pienet nyanssit, kuten kylkipeliasennot, ovat kunnossa.

Yksi esimerkki selkäydintoiminnasta näkyy, kun vastustaja hyökkää Cityn paljaana olevaa puolustuslinjaa vastaan. Puolustuslinjan kyky suorittaa suppilonmuotoinen tiivistys kohti kentän keskustaa on varmasti Euroopan kovinta tasoa, mikä ajaa vastustajia epäedullisille alueille.

Reagoija

Kolmas tekijä on se, että Pep Guardiola on todella kovan luokan ottelunaikainen valmentaja. Hänen aivoissaan on valtavasti tietoa ja hiljaista tietoa siitä, miten mihinkin vastustajan hyökkäyspelin muotoon vastataan.

PSG-ottelu oli tästä herkullinen esimerkki. Vaikka PSG vei pelin maaliodotteet koko 90 minuutin ajalta, pystyi Guardiola osoittamaan taitonsa muuttamalla pelin suuntaa ottelunaikaisella reagoinnillaan.

Ensimmäisen 35 minuutin aikana PSG laukoi yhdeksän kertaa ja City vain kaksi kertaa.

Sitten City reagoi. Se oli lähtenyt otteluun 4-3-3-puolustusmuodolla, jossa laitahyökkääjät Phil Foden sekä Riyad Mahrez pelasivat hyökkääjä Kevin De Bruynen kanssa samassa lateraalisessa linjassa. Keskikenttäkolmikon oli hoidettava laitatuki.

Tämä johti siihen, että PSG hyökkäsi taidokkaasti Cityn laitahyökkääjien takana olevien tilojen kautta. Cityn laitapuolustajat jäivät ilman tukea. Näin PSG myös sai paljon kulmia ja puolittaisia paikkoja ottelun ensimmäisen 35 minuutin aikana.

Guardiolan reaktio oli se, että City muovasi itsensä 4-4-2-muotoon. Näin Foden sekä Mahrez pysyivät ratkaisevat metrin alempana ja huolehtivat laadukkaasta laitatuesta, kun kärkikaksikko Bernardo Silva-Kevin De Bruyne hoitivat paripelaamisen keinoin sekä vastustajan paineistamisen että toppareiden syötöt pelintekoalueelle. Aina, kun he paineistivat PSG:n toppareita, he muodostivat selkänsä taakse syöttövarjon, jotta keskikentän pohjalla pelanneen kaksikon ei tarvinnut pompata liian aikaisin ylöspäin paineistamaan PSG:n pelintekoaluetta.

Riistoja alkoi tulla. Ja mikä tärkeintä, PSG laukoi toisella jaksolla ainoastaan yhden kerran.

Näiden syiden takia voi hyvällä syyllä sanoa, että puhe Guardiolasta idealistisena muutamien asioiden identiteettivalmentajana on aika puppua.

Hän on hyvin käytännöllinen ja tulosorientoitunut valmentaja, joka osaa valmentaa maalinestoa yhtä hyvin, kuin maalintekoa. Siksi hän on niin menestynyt.

Lue myös tämä: Manchester Unitedin omistajien kivittämisessä on kysymys enemmän mielikuvista kuin asiasta

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta.