Nooralotta Neziri ja naisten pika-aidat on ollut viime vuosien ilmiö suomalaisessa kesäurheilussa, mutta samaan lajiin on liittynyt myös yksi kriittinen peruskysymys:

Mikä ihme Neziriä oikein jumittaa, kun hän ei ole pystynyt tempautumaan samanlaisiin ennätysparannuksiin kuin ykkösaiturin paikan Neziriltä viime kesänä ottanut Annimari Korte?

Kysymys on tietysti ihan perusteltu.

Nezirin ennätys 12,81 on jo neljän vuoden takaa. Vaikka hän on tasollisesti noussut kohtuullisen varmaksi 13 sekunnin alittajaksi ja urheilemisen kokonaisuudessa on tapahtunut paljonkin fyysistä ja – erityisesti – henkistä kehitystä, tulostaululla se ei oikein näy.

Pitääkö Neziristä siis olla huolissaan?

On toki totta, että tulostaululla pitäisi kaiken järjen mukaan komeilla jo reilusti alle 12,80:n painunut ennätys. Kesän 2020 Nooralotta Neziri on ominaisuuksiltaan paljon parempi aituri kuin vuoden 2016 Neziri, siksi Annimari Kortteen suomenennätys 12,72 pitäisi olla vaarassa koko ajan.

Mutta ei ole. Mikä tässä oikein tökkii?

Nyt kannattaa kaikkien kuitenkin ottaa rauhassa. Vaikka tulospiikki ei ole odotetulle tasolle vielä noussut, ei pidä huolehtia turhia. Tähän urheilijaan liittyy aivan lähiaikoihin kohdistuva odotusarvo, joka on isompi kuin oikeastaan keneenkään muuhun suomalaiseen yleisurheilijaan.

Jos Neziri olisi osake, sitä kannattaisi nyt ostaa. Kauppaa tehtäisiin juuri nyt alihinnalla.

Sileällä nopein suomalaisaituri

Nooralotta Nezirin perushaasteita voi tietysti lähestyä monestakin eri näkökulmasta, mutta jotenkin lopulta tiivistyy perusfysiikkaan, ja sitä kautta motoriikkaan ja biomekaniikkaan.

Neziri ei ole eri syistä saanut kehoaan sellaiseen balanssiin, joka mahdollistaisi räjähtävimmän mahdollisen alkusileän, tehokkaimmat ylitykset ensimmäisillä aidoilla ja ennen kaikkea optimaalisesti eteenpäin vievän sekä tasapainoisesti paketissa pysyvän välijuoksun.

Kokonaisuudessa on paljon hyviä palasia, mutta ne eivät ole vielä niin takuuvarmasti hallussa, että niistä syntyisi kokonaisuus, joka tuottaisi sellaisen tuloksen, mihin edellytyksiä alkaisi olla.

Hän on nopea, sileällä matkalla nopein suomalaisaituri. Samalla hän on kuitenkin vastaavasti sen verran aituriksi isokokoinen, että se tuo helposti hankaluuksia mahtua aitaväleihin – asia, jonka torjumisessa vaaditaan toisaalta tekniikan täydellistä toimivuutta, ja toisaalta fysiikkaa, joka mahdollistaa tätä oikeaa tekniikkaa.

Pitää olla jerkkua millä painaa askelta tehokkaasti alas, pitää olla liikkuvuutta, jolla oikeat liikeradat voivat toimia.

Neziri on saanut viime vuosina voimatasonsa hyvälle tasolle, mutta fysiikan toinen haaste, taipumus tietynlaiseen perusjäykkyyteen, estää hetkittäin kehoa toimimasta teknisesti optimaalisesti.

Tämän ilmiön taustalla on takavuosia pahastikin hetkittäin häirinneet selkäongelmat, joiden seurauksensa selkä menee helposti jumiin. Se häiritsee liikkuvuutta ja sotkee teknistä suorittamista. Hommaan tulee epätasapaino, suoritustaso vaihtelee turhan paljon. Hyvä fyysinen peruskehitys ei pääse esiin, kun liikkuvuuden ongelmat sotkevat mahdollisuudet käyttää sitä hyödyksi täydellä teholla.

Se näkyy niin startin epävakautena, kuin välijuoksun jumisuutena ja hienoisena takapainoisuutena, mikä syö paitsi vauhtia, myös edellytyksiä aitoa teknisesti tehokkaimmalla tavalla.

Ja niin tärkeitä sadasosia hukkuu niin välijuoksuun kuin aitojen kohdalla.

Kun selkä on auki, Nezirin juoksu loksahtaa kyllä uomiinsa, mutta pienikin jumitilanne näkyy hänen tuloksessaan huomattavasti isompana häiriönä kuin muilla huippuaitureilla. Siksi hänen aitomisensa on kaukana siitä perusvarmuudesta, mitä Annimari Kortteen aitomisessa voi kisasta kisaan ihailla.

Siksi juuri tämän urheilijan kohdalla parhaat juoksut tulevat vasta siinä vaiheessa, kun harjoittelua kevennetään ja aletaan herkistellä kehon suorituskyky huippuunsa. Siinä vaiheessa on edellytykset siihen, että selkä saadaan kunnolla auki, kun harjoituskuorma kevenee.

Toki kaikkien muidenkin parhaat juoksut tapaavat tulla tässä pääkisoihin herkistelyn vaiheissa, mutta Nezirin kohdalla juuri tässä vaiheessa on odotettavissa erityisen selvä parannus. Ja tämän selkeän parannuksen aika alkaa olla kisakalenterissa aivan lähiaikoina. On edellytyksiä uskoa, että lähiaikoina suoritusta jarruttavat ja tekniikkaa sotkevat tekijät helpottavat olennnaisesti.

Vaikea vaihe nyt takana

Kokonaisuutena Nezirin ura on nyt vaiheessa, jossa takana on hankala ja vaikea vaihe. Perustekemisen ote löytyi jo viime vuonna ja kuluneen harjoitus- ja kisakauden aikana on alkanut löytyä mielikuva siitä miten huipputekeminen pitää toteuttaa. Ihan homma ei vielä 100-prosenttisesti toimi, mutta jyvällä ollaan jo.

Usein ihmetellään sitä, miten hämmästyttävällä tavalla Annimari Korte pelasti uransa – ja ihan aiheesta – mutta myös Neziri on noussut ylös kuopasta, joka oli jo vaarantamassa koko uran jatkon. Tämä asia ei ole aivan yleisölle välittynyt, koska Neziri on kuitenkin koko ajan suorittanut kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta todellakin, ennätysvuoden 2016 jälkeen piti hänenkin – kuten niin monen huipulle tahtovan pitää – rämpiä todella vaikea vaihe läpi.

Vaikeudet muuttuvat kuitenkin voimavaraksi sen jälkeen, kun niistä on selvitty. Annimari Korte on tästä häikäisevä esimerkki, mutta jotakin vastaavaa on tapahtumassa myös Nezirin kohdalla, joskaan ei tietenkään aivan yhtä dramaattisella tavalla.

Vielä sitä lopullista nousua oman potentiaalin mukaiselle huipputasolle ei ole saatu tehtyä, mutta todennäköisyys kasvaa kisa kisalta. Neziri on hyvällä tiellä, se näkyykö asia tulostaululla heti vai vuoden päästä on sittenkin sivuseikka. Sitä kohti kuitenkin mennään.

Isossa kuvassa olennaista onkin nähdä se, että juuri tämän urheilijan kohdalla on vain hyvä, että arvokisat siirtyivät vuodella. On syytä olettaa, että nimenomaan Nezirin kesä 2021 tulee olemaan tätä kesää parempi. Tulee, vaikka elokuun kisoissa tulisikin se nykyisen potentiaalin mukainen yksittäinen huippuveto ja täysin mahdollisuuksien rajoissa oleva SE-ajan lähentely.