Teemu Pukin Norwichilla on ollut surkea kauden aloitus tuloksellisesti.

Norwich on saanut vain kaksi tasapelipistettä yhdeksästä ottelusta. Norwich tasasi pisteet Burnleyn ja Brightonin kanssa. Tulema ei ole ollut yllätys, sillä Norwich on ollut kenties Brighton-ottelua lukuun ottamatta kaikissa otteluissa heikompi osapuoli.

Valioliigassa jälleen huikea viikonloppu – ja sille parhaat kertoimet tietenkin Expektiltä!

Vaikka Norwich teki kesällä fiksuja siirtoja, eivät tulokset ole edellisestä valioliigavisiitistä muuttuneet. Carrow Roadilla laskettiin varmasti, että tällä kerralla palaset olisivat paremmin kasassa. Ja olisihan niiden pitänyt ollakin. Norwichilla on parempi ja potentiaalisempi joukkue kuin toissa kaudella, jolloin he kävivät pyörähtämässä Valioliigassa.

Katseet kohdistuvatkin synkeän alkukauden jälkeen pelaamisen rakenteisiin. Niissä on paljon tekemistä. Norwich on tehnyt vain kaksi maalia. Päästettyjä maaleja on peräti 23. Viimeksi tuli Chelsealta kuokkaan lukemin 0-7. Norwich on luonut seitsemän maalia odotusarvoja, joten kaikki sakkaa – sekä viimeistely että maalipaikkojen luominen. Päästettyjen maalien odote on sekin aivan liian suuri – 17,74 maalia yhdeksässä ottelussa.

Moninaiset ongelmat

Norwichin ongelmia ei voi tiivistää yhteen tai kahteen kokonaisuuteen. Homma on hajalla kaikissa pelin vaiheissa – tai ainakaan pelaaminen ei ole sillä tasolla, että se pystyisi valioliigaseuroja systemaattisesti voittamaan.

Puolustuspelaaminen on hyvä esimerkki, mistä Norwichin ongelmissa  on kysymys:

Joukkueella on aktiivinen tyyli prässätä vastustajaansa, mutta Valioliigassa ei voi vain prässätä naiivisti. On pystyttävä puolustamaan erilaisilla korkeuksilla ja eri asioita tehden. Kun voi prässätä, pitää osata prässätä – mutta kun pitää pudota kyyniseen oman alueen blokkiin, se pitää osata tehdä.

Esimerkiksi Chelsea-ottelussa Norwich vuoti seitsemän maalin verran. Näytti, ettei joukkue ole käynyt yhtäkään toiminnan periaatetta läpi esimerkiksi oman rangaistusalueen puolustamista ajatellen. Keskikentät seurailivat alijuoksuja, vaikka joukkue pelasi viiden miehen puolustuslinjalla, mikä jätti puolustuslinjan etupuolen auki. Laitatopparit puolustivat keskitystilanteissa ei-kenenkään maalla. Maalin edustalla toppareilla ei näyttänyt olevan minkäänlaisia boksin puolustamisen referenssejä – siksi maalinedusta oli auki kuin Prisman ovet.

Daniel Farke on aktiivisen pelitavan valmentaja, mutta Norwichin kyvyttömyys tehdä asioita, kun prässääminen ei ole mahdollista, on yllättävää. Etenkin, kun seurassa on varmasti paljon tietoa siitä, miten Valioliigassa voidaan menestyä. On ihmeellistä, että sitä tietoa ei ole koottu ja käytetty.

Brentfordin esimerkki

Brentford on näyttänyt, miten pieni seura voi kilpailla Valioliigassa isompiaan vastaan. Taustalla on tarkka analyysi siitä, missä pitää olla hyvä, jotta haastaminen on mahdollista.

On tiettyjä lainalaisuuksia, joita Brentford kunnioittaa.  Valioliigaan nousseilla joukkueilla muuttuvat pelin vaatimukset verrattuna Championshipiin – siksi oman pelimallin työkaluja on jalostettava ja kehitettävä. Se ei tarkoita oman vahvan peli-identiteetin hylkäämistä, mutta se tarkoittaa sen jalostamista.

Brentfordin valmennus tiesi, että Valioliigan noustuaan joukkueen on selvittävä otteluissa vähemmällä pallonhallinnalla ja vähemmillä syötöillä. Keskimäärin nousevien joukkueiden linjat pelaavat alempana kuin missä ne ovat pelanneet Champioshipissä. Suoraviivaisten hyökkäysten määrä kasvaa noustessa. Nämä kaikki ovat tutkittuja ja tilastoituja faktoja.

Vaikka nousijajoukkueet haluaisivat kuinka esimerkiksi dominoida pelejä pallollisesti Valioliigassa, ei se ole mahdollista. Vastustajien laatu on niin paljon korkeampi, että nousijoiden on sopeuduttava Valioliigaan – Valioliiga ei sopeudu nousijoihin.

Brentford on säilyttänyt pelaamisessaan tutut rakenteet viime kaudelta, mutta pystynyt liittämään niihin paljon aseita selvitäkseen Valioliigan vaatimista lainalaisuuksista.

On ollut esimerkiksi ihmeellistä, miten nyanssitasolla Brentfordin pelaajat toimivat, kun joukkue pelaa korkeita kohdepalloja prässin alla tai erikoistilanteissa. Päällä ”liippaamista” ja kakkospallotoimintoja on hiottu harjoituskentällä nähtävästi valtavan paljon, sillä valmennus on tunnistanut, että näitä tilanteita tulee enemmän kuin viime kaudella. Näistä tilanteista Brentford on luonut jopa vahvuuden itselleen.

Norwich ei ole tätä työtä tehnyt. Norwich pelaa samaa jalkapalloa kuin viime kaudella. Erona on se, että vastustajat pakottavat sen toimimaan tilanteissa, joita sillä ei viime kaudella tullut vastaan. Kun näihin tilanteisiin ei ole varauduttu, tulokset ovat olleet surkeita.

Mahdollisuus

Norwichilla on mahdollisuus korjata kurssiaan, sillä kausi on pitkä. Valioliigan pohjilla on joukkueita, joiden pelillinen taso ei ole ihmeellinen Valioliigan kontekstissa.

Newcastle, Burnley, Watford ja Aston Villakin ovat saavutettavissa pelillisesti, mutta se vaatii Norwichilta rajua tasonnostoa. Onko Daniel Farkella aseita kääntää kurssia?

Se on tuhannen taalan kysymys ja saattaa ratkaista Norwchin mahdollisuudet pelata säilymisestä.