Nuoret Leijonat pelastui, koska Ruotsi oli surkea – siksi puolivälierästä jäi paljon pohdittavaa
Nuoret Leijonat nousi 3–2-voittoon Ruotsia vastaan MM-puolivälierässä. Suomen valmistautuminen otteluun oli heikko, ja siksi voitto oli livetä.
Nuoret Leijonat nousi kahden maalin takaa ja eteni välieriin MM-kisoissa 3–2-voitolla Ruotsista.
Se oli kerrassaan erikoinen näytelmä, joka huipentui Suomen kannalta voittomaaliin aivan loppuhetkillä. Peli, josta riittää tarinaa ja nyansseja pureskeltavaksi.
Harvoin tällä tasolla on nähty näin heikkoa Ruotsia kuin nyt, etenkin joukkueen osaamiseen suhteutettuna. Ei Ruotsi toisaalta ole nuorten MM-kisojen jatkopeleissä liiemmin juhlinutkaan, mutta nyt kaukalossa oli hämmentävän epävarma, jopa alistunut Ruotsi.
Syykin lienee selvä. Koronavirus kuritti Ruotsia ennen kisoja, ja valmennusryhmä meni pitkälti uusiksi. Päävalmentaja Tomas Monten on ohjeistanut Ruotsista käsin.
Rikkinäisyys vaikuttaa prosessiin laatuun. Se vaikuttaa peliin. Ruotsin pelaaminen oli jo alkulohkon viimeisessä pelissä Yhdysvaltoja vastaan vaisua, ja käyrä oli laskeva.
Suomella oli tässä mielessä mojova etu.
Nousu osoitti Suomen henkisen ja pelillisen vahvuuden, mutta pelistä jäi myös paljon mietittävää valmennukselle.
Epävarma alku Suomella
Tämä oli nyt vuoron perään vähintään kolmas ottelu, kun Nuoret Leijonat aloitti ottelun tahmeasti ja pelasi heikon ensimmäisen erän. Kun tämä on toistunut nyt useamman kerran, on hyvä kysyä miksi?
Miksi tunnetila jää alussa vajaaksi? Miksi kiekolliset teot hapuilevat? Miksi pelaaminen on epävarmaa ja siten intensiteetti jää vajaaksi?
Edelleen vaikuttaisi siltä, että Suomen kiekollisessa pelaamisessa ja oman alueen kiekonhallinnassa asiat eivät tule selkäytimestä. Joudutaan yhä etsimään. Tulee huolimattomuuksia, kun havainnointia joudutaan suuntaamaan aavistuksen liian moneen kohteeseen. Puuttuvat automaatiot, ja siten tehokkuus ja nopeus kiekollisesta pelistä. Pelaajilla ei ole mihin tarrata.
Poikittaissyötöissä ja eteenpäin suuntautuvissa syötöissä tulee kerta toisensa jälkeen huolimattomuuksia: syöttö tulee väärälle puolelle, se on liian kova tai hidas, syötetään pimeästä kulmasta tai syötön vastaanotto pettää.
Niitä tuli, vaikka Ruotsi-pelissä pelinopeuden vaatimus Suomella oli huomattavasti pienempi kuin Kanadaa vastaan.
Tämä on toki ollut Pennasen tietynlainen linjavalinta alusta asti, että kovin vahvaa automaation tasoa kiekonhallinnassa ei välttämättä ole, vaan enemmän ollaan sitten yksittäisen pelaajan havainnoinnin, pelinopeuden ja sellaisen pelitilannekohtaisen vuorovaikutuksen varassa.
Se on linjaveto. Siinä on puolensa, mutta Pennasen on hyvä tiedostaa sen heikkoudet ja sen vaikutus ensimmäisen erän pelaamiseen, koska välierässä Suomi häviää ottelun, jos avauserässä yhä etsiskellään.
Pelin alut tuppaavat olemaan niitä, joissa kiekolliset teot ja niiden varmuus korostuvat, jotta peli lähtee rullaamaan. Jotta henki saadaan päälle.
Sieltä tulevat itseluottamus ja varmuus tekemiseen. Nyt ne haettiin erätauolla pukukopissa. Ja sieltä ne myös löytyivät.
”Halvat maalit”
Sitä ennen Ruotsi meni avauserässä johtoon.
Ruotsin ensimmäistä maalia edelsi joukkueen pitkä hyökkäys. Sen aikana Suomella oli kaksi mahdollisuutta purkaa paine. Kumpikin epäonnistui.
Suomen kiekkovarmuus laitojen lähellä on ollut heikkoa erityisesti tietyissä hetkissä, kuten pelien aluissa. Niin oli nytkin. Kun Suomen pelaajat eivät onnistuneet tsippaamaan niin sanottua puolustusvalmiuskiekkoa ulos alueelta.
Lucas Raymond, Ruotsin yksi isoimmista tähdistä, laukoi ykkössektorin ulkopuolelta taitavasti samalla antaen väärää informaatiota ja peittämällä aikeensa viimeiseen asti. Harva pelaaja tässä turnauksessa kykenee tuollaiseen suoritukseen.
Toinen maali oli Suomen kannalta jopa nolo. Oliko Suomen valmennus täsmentänyt riittävän hyvin Ruotsin ylivoiman keskeisimmän palasen eli Raymondin ja kaksimetrisen Elmer Söderblomin yhteistyön?
Näytti siltä kuin ei. Söderblom teki tismalleen samanlaisen maalin ylivoimalla alkulohkossa Tshekkiä vastaan.
Pitkä ja ulottuva Söderblom on eittämättä palanen, joka Suomen olisi pitänyt alivoimassa huomioida huomattavasti paremmin. Tuo ikään kuin maalin kulmalle liukuva pelaaja on toki vaikea kontrolloitava siksi, että jos häneen suunnataan isosti puolustusresurssia, esimerkiksi neliön keskusta uhkaa jäädä auki.
Tässä kohtaa kuitenkin Söderblomiin olisi yksi resurssi pitänyt laittaa, esimerkiksi syötön peittämisen muodossa.
Peli meinasi livetä Suomelta.
Miten Suomi käänsi ottelun?
Suomen pelillinen selkäranka näyttäisi kulminoituvan otteluiden toisiin eriin. Niihin Suomella on ollut ottelu toisensa jälkeen, Kanada-peli ehkä poislukien, valtavan hyvä itseluottamus. On tiedetty tasan tarkkaan mitä tehdään.
Pelaa kiekko syvään, tuki rännit, pidä paine, käännä peli nopeasti. Estä vastustajaa vaihtamasta uusia pelaajia kontrolloidusti.
Tällä Pennasen joukkueen tutulla kaavalla Suomi tuhosi Ruotsin toisessa erässä. Ottelu olisi pitänyt naulata jo siinä.
Alkoi näkymään tuttua vyöryttelyä. Kiekkoa pelattiin ränniin, sieltä nopeasti viivaan, takaisin ränniin, maalille ja niin edelleen. Peli oli nopeaa, tehokasta ja yhtenäistä.
Se kantoi kolmanteen erään ja lopulta voittoon.
Ruotsilla ei ollut enää pelissään mitään, ei yhtikäs mitään. Hyökkäykset olivat summittaisia. Se roiski omalta alueelta toisessa ja kolmannessa erässä yhteensä 20 siirtokiekkoa. Eli valtavasti. Hyökkäyssiniviivan se ylitti todella harvakseltaan.
Maalipaikkojakaan ei liiemmin ollut.
Nuoret Leijonat voitti ansaitusti, ja sen olisi pitänyt pystyä peli kääntämään jo aiemmin. Eikä Ruotsia olisi pitänyt päästää missään vaiheessa edes johtoon.
Ero joukkueiden pelaamisen välillä oli iso, jopa hämmentävän iso.
Elmo on UUDISTUNUT!
Tai osta joulukuun Elmo
irtinumerona tai lue se diginä
