Suomi pesi kasvojaan yllättävän Sveitsi-tappion jälkeen ja nuiji Slovakian tyylikkäästi 5-2. Samuel, miten arvioisit Suomen suoritusta?

Yksi merkittävä ero Sveitsi-peliin ja siinä nähtyyn katastrofiin oli se, että nyt kentällä oli erilainen vastustaja.

Suomi oli pulassa Sveitsiä vastaan, koska Sveitsi tarjoili sille omaa lääkettään vuoraamalla keskustan tiiviiksi ja pelaten tiivistä vastaiskujääkiekkoa. Pitkälti luomujääkiekkoa pelanneen Slovakian träppi sen sijaan ei ollut tiivistä vaan se vuoti kuin seula. Ajoittain alkoi ihmetyttää, että miksi Slovakia vetäytyi tuohon puolivillaiseen muodostelmaan, kun Suomi tuli lähes järjestäen läpi. Ja totuus on, että Slovakian kakkosmaalivahti oli myös kovin köpöistä luokkaa.

Suomi aloitti ottelun vahvasti ja nopeasti osoittaen, että nyt jäällä ei ollut mekaanisesti suorittava leijonalauma. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana Suomi painoi hyökkäyspeliä Slovakian päätyyn ja sai ansaitusti Sami Päivärinnalta avausmaalin. Toinen puolisko avauserässä oli kuitenkin pelillinen notkahdus, joka johti Slovakian ylivoimaan ja tasoitukseen ennen erän loppua.

Toisessa erässä Suomen ei nyt solkenaan maalipaikkoja luonut, mutta onnistui niistä tehokkaasti. Jähmeän ja mekaanisen kuvan itsestään jättäneet Nuoret Leijonat alkoivat saada onnistumisia. Pelihuumorista hyvä esimerkki oli se, kun huippupelin pelannut kapteeni Oliver Kapanen viimeisteli samanhenkisen vanhanaikaisen kuin serkkupoika Kasperi Kapanen vuonna 2016 alle 20-vuotiaiden MM-kisojen finaalin jatkoajalla Helsingissä.

Kolmannessa erässä Suomi olikin jo suvereeni ja nähtiin vapautunut Nuoret Leijonat, joka ei muistuttanut enää lainkaan sitä suorastaan arkaa joukkuetta, joka otti tökerösti käkikelloon Sveitsiltä. Tällaisen pelaamisen päälle voidaan jo rakentaa paljon mielekkäämmin turnausprosessia, kun paineita on saatu purettua.

Kaiken kaikkiaan tämä oli huomattavasti rohkaisevampi esitys kuin Sveitsiä vastaan ja joukkue sai nyt oikean vaihteen silmään. Mutta ei tässä vielä kannata toria alkaa varailemaan. Tämän joukkueen keihäskaarta ei mitattu vielä Slovakiaa vastaan.

Näetkö vielä Suomen pelaamisessa uhkakuvia?

Hyökkäysalueella Suomi voisi vieläkin enemmän harrastaa pitkiä hyökkäyksiä, koska kyllä tässä joukkueessa siihen pitäisi kyvyt riittää. Ajoittain vielä nähdään liian hätäisiä ratkaisuja, jos päätetään ampua joka paikasta tai pusketaan hyökkäysalueelle kiekkoja menettäen, ei sillä kiekkokontrollia kuitenkaan synnytetä. Pelin virtauksen kannalta sillä voi olla kovempia pelejä silmällä pitäen suuri merkitys.

Jos maalipaikat jäävät vielä vähemmälle tulevissa peleissä, täytyy Suomen puolustuspelin ja maalivahtipelin onnistua kovimpia mestarikandidaatteja vastaan liki täydellisesti. Puolustuspelaamisen onnistumiseen uskon, mutta maalivahtipelistä en vielä ole ollenkaan niin varma. Lähinnä siksi, että mikään keskinkertainen maalivahtipeli ei riitä, kun aletaan saada vastaan turnauksen ennakkosuosikkeja.

Esimerkiksi Slovakian kakkosmaalivahtia vastaan Jani Lampinen voitti virkaveljeään vastaan pelin, mutta miten on kun vastaan tulee kovimmat maat?

Ja tietysti alivoimapeli ei tänään varsinaisesti loistanut, sillä Slovakian molemmat maalit tulivat ylivoimalla.

Suomen kärkipelaajat saivat tärkeitä onnistumisia. Millainen merkitys sillä on jatkon kannalta?

Suomen valmennusjohto turhaan lähti sähläämään ja laittoi Joakim Kemellin ylimääräiseksi hyökkääjäksi Sveitsi-otteluun ja sitä hyviteltiin nyt, kun Kemell aloitti pelin ykkösketjusta. En tiedä, mikä taustalla on ollut, mutta poukkoilulta tuo kaikki näyttäytyy, jossa kutsuttiin itse hälinä ympärille.

Pidän tuota turhana veivaamisena turnauksen alussa, eikä sillä saatu kuin kansa ja lehdistö hämmästelemään tällaisilla ratkaisuilla. Kyse on kuitenkin joukkueen korkeimman NHL-varauksen omaavasta ja nimekkäimmästä pelaajista. Tämä pyörittely johti siihen, että Kemellillä oli niin vahva halu näyttää ennen maaliaan, että se tuli ajoittain ulos jo väärällä tavalla – kuten Sveitsiä vastaan jatkoajalla. Kemell puski paljon kuljettaen ylöspäin, mutta kiekot jäivät matkalle ja hän antoi vastustajalle saumoja kääntää peliä. Ehkä hän sai nyt tällä esityksellä valmennukselta työrauhan. Maalinsa jälkeen Kemellin pelaaminen oli huomattavasti paremmassa tasapainossa.

Kuten sanottua, Oliver Kapanen pelasi erinomaisen ottelun ja tietysti myös Brad Lambert sai tärkeän onnistumisen. Hän teki maalinsa niin kuin hän usein tilanteet pelaa. Lambert osaa painaa vahvalla suoraluistelullaan hyökkäysalueelle, mutta ajautuu tosin pieneen kulmaan. Tuollaisessa tilanteessa veto meni nyt Slovakian heikolle maalivahdille, mutta jotain lisää tarvitaan kun isompia pelejä ratkotaan. Peliä pitäisi edistää muutenkin kuin vain luistelulla ja kulmaan kuljettamisella. Yksi hyvä esimerkki oli siitä, kun Lambert karvasi kiekon hyökkäysalueelle ja loi maalipaikan. Sellaista työtä kun Lambert tekisi vaihdosta toiseen, hän toisi merkittävästi enemmän lisäarvoa tälle joukkueelle.

Nyt joukkueen parhaat pelaajat eivät olleet duunariosaston miehiä, vaan ne olivat syömähammasosastolta. Se on aina tärkeää, sillä johtaviin pelaajiin tämäkin joukkue kiteytyy hyvässä ja pahassa.

Suomen valmennusjohto oli tehnyt peliinkin hieman muutoksia, millaisia ne olivat?

Suomi pelasi nopeampaa kiekkokontrollijääkiekkoa, mikä oli ainakin tähän otteluun oikea ratkaisu. Tuntui siltä, että kun otettiin ehkä pieni askel taaksepäin Sveitsi-ottelun valmennusotteesta, otettiin askel eteenpäin.  Se oli oikea ratkaisu tältä valmennusryhmältä, joka on niin laaja, että välillä näyttää että pelaajapenkin taakse eivät meinaa porukka melkein mahtua. Pisteet siitä.

Nopeampi tempo ja nopeammat ratkaisut näyttivät sopivan Suomen puolustajille, jotka esiintyivät ujon ja epävarman kuvan itsestään jättäen Sveitsiä vastaan. Vieläkin enemmän peliä edistäviä syöttöjä tai edes peliä tekeviä syöttöjä näkisi mieluummin enemmän. Jotkut puolustajat pyrkivät enemmän siirtokiekoin siirtämään pelivälinettä alueelta paikkoihin, joista laiturille jää vain vaihtoehdoksi purkaa alueelta. Topias Vilen esimerkiksi pelaa valtavia peliminuutteja ja hän ei ole vielä noussut aivan omalle parhaalle tasolleen, jossa hän olisi joukkueen selvä liideri ja profiilipuolustaja.

Suomelle tärkeää oli, että nyt ketjukoostumukset alkoivat löytyä paremmin, mikä mahdollistaa yhteistyön kehittymistä eikä jatkuvaa veivaamista.

Yksi iso päätös kuitenkin myös lähestyy: Suomen täytyy pikkuhiljaa alkaa myös päättämään kuka on se maalivahti, joka pelaa jatkossa enemmän. Se ei ole ihan helppo rasti, sillä mitään Tuukka Raskia tai Juuse Sarosta ei tässä ryhmässä ole. Pekka Rinne toki on, mutta valmentajana ja hänen mielipiteensä varmasti painaa tässä. Jani Lampinen tai Aku Koskenvuo ei kumpikaan ole pelannut vielä napakymppipelejä tai lähelle sitä, vaan kiekot ovat hieman pomppineet. Siihen ei ole varaa, kun siirrytään niihin peleihin, jossa virheiden hinta on korostuneen kova.