Liigan puolivälierät saavat hurjan huipennuksen keskiviikkona, kun peräti kolmessa ottelusarjassa pelataan maaginen Game 7. Samuel, mikä tämän erikoisen tilanteen selittää?

Tämä kausi on ollut kaikkineen hyvin erikoinen kausi. Kauden alkaessa peräti kahdeksalla joukkueella oli uusi valmentaja. Sitten kauden käänteitä sotki ensin korona ja runkosarjan lopulla saatiin vielä yksi uusi mauste lisää, kun Jokerit keskeytti KHL-kautensa ja Liigaan tuli yhtäkkiä nippu ykköskorin pelaajia. Myös runkosarja oli poikkeuksellinen tasainen, sillä monet sijoitukset ratkesivat vasta viimeisellä kierroksella.

Harva olisi osannut ennustaa ennen pudotuspelien alkua, että neljästä ottelusarjasta kolme menee seiskapeliin asti, mutta ei tämä kuitenkaan kauden koko kuvaa vasten peilattuna ole sittenkään täysin puskista tullut asia.

Kevään toistaiseksi suurin sensaatio jäi ainakin vielä pamahtamatta, kun Jukurit voitti KooKoon Kouvolassa loppuhetkien maaleilla 2-1. Mihin tämä ottelu ratkesi?

Kyllä tässä on pakko sanoa, että se ratkesi yhteen Oliver Larsenin heittoon, joka upposi KooKoon maaliin. Ei mikään suuri maali, mutta maali kuitenkin. KooKoo oli tänään pelillisesti kaukalossa aavistuksen parempi joukkue ja tässä ottelussa marginaalit olisivat voineet pomppia kummalle joukkueelle tahansa.

Olli Jokinen teki ennen ottelua todella kovan vedon laittamalla maaliin Karolus Kaarlehdon, joka oli pelannut ennen tiistaita koko kauden aikana vain neljä ottelua. Kaiken lisäksi Oskari Salminen oli kenties jopa koko runkosarjan paras maalivahti, joten siinä mielessä ratkaisu oli kova ja yllättävä. Ratkaisu kuitenkin toimi ja Kaarlehto pelasi huippuottelun. On todella mielenkiintoista nähdä, lähteekö Jokinen veivaamaan maalivahteja keskiviikkona. Luulen, että Kaarlehto pelasi tämänpäiväisellä esityksellään itsensä maalitolppien väliin myös huomiseksi.

Jukurit oli tiivistänyt pelaamistaan edellisestä ottelusta ja se loi pohjan sille, että KooKoo pääsi iskemään illan ainoan maalinsa vasta 16 sekuntia ennen loppua, kun Petrus Palmu oli tehnyt sitä ennen tyhjiin numeroiksi 2-0.

Tämän otteluparin voittajaa on mahdoton ennakoida. Toki kotikaukalo antaa Jukureille marginaalisen edun, mutta täytyy muistaa, että KooKoo on voittanut kolmesta Mikkelissä pelatusta ottelusta kaksi. Sitten on hyvä kysymys tämä henkinen puoli. KooKoolla oli suuri mahdollisuus tiistaina, mutta se ei pystynyt käyttämään sitä. Nyt sillä on edessään ensimmäisen kerran tässä ottelusarjassa joko tai tilanne. Antaako se edun Jukureille vai meneekö keskiviikkokin samanlaiseksi taisteluiksi marginaaleista kuin tiistain. Todennäköisesti menee.

HIFK selvitti Jukureiden tavoin veitsi kurkulla -tilanteen kaatamalla TPS:n kotonaan 3-2. Miltä ottelu näytti?

HIFK oli tänään parempi joukkue kaukalossa ja ansaitsi ilman muuta voittonsa, vaikka voittomaali tulikin ottelu lopussa turkulaisten kannalta harmittavalla tavalla, kun Yohan Auvitun aloituksen jälkeen lähes siniviivalta vetämä laukaus kimposi Ville Lajusen jalan kautta maliin. Maalia syö varmasti turkulaisia, mutta tällaiset maalit kuuluvat pudotuspelikiekkoon.

Vaikka HIFK pelasi tiistaina hyvän ottelun ja Ville Peltonen palasi johtamaan joukkoja, ottelussa vilkkui kuitenkin se sama kysymysmerkki kuin aiemminkin eli paljon puhuttu maalivahtipeli. Niilo Halonen pelasi kokonaisuudessaan hyvän ottelun, mutta kyllähän kysymys taas kuuluu, olisiko ainakin toinen tai jopa molemmat TPS:n maalit olleet torjuttavissa.

Tässä on myös keskiviikkona seiskapelin kriittisin kysymys ennakolta. Miten hyvin Halonen kestää paineet kovimmassa mahdollisessa paikassa ja jos hän ei kestä, montako maalia HIFK:n pitää tehdä keskiviikkona voittaakseen. Kun muissa ottelusarjoissa on nirhattu todella vähämaalisia otteluita, HIFK on päästänyt jokaisessa kuudessa ottelussa vähintään kaksi maalia ja enimmillään jopa seitsemän maalia. Siihen se tiivistyy myös keskiviikkona. HIFK on vahvempi joukkue kaikilla muilla osa-alueilla paitsi maalivahtiosastolla. Pidän siksi TPS:ää marginaalisesti suurempana suosikkina menemään välieriin. Tosin HIFK saa plussaa siitä, että Jordan Schmaltz vapautuu pelikiellosta ja palaa kehiin.

Entä Ilveksen ja Kärppien sarja. Kummalla on etu puolellaan?

Sanotaan näin päin, että Lauri Marjamäelle ja Kärpille on annettava tunnustus siitä, miten he ovat kaikkien vaikeuksien jälkeen nousseet oikeasti taistelemaan välieräpaikasta. Kärpät on osoittanut olevansa todella, todella sitkeä joukkue, joka ei anna mitään ilmaiseksi.

Pelinkuva tiistaina oli oikeastaan sama kuin joukkueiden aiemmissa otteluissa – ja jollainen se on varmasti keskiviikkonakin. Kärpät on saanut sumputettua todella tehokkaasti Ilveksen flow’ta ja Ilveksen kääntö- ja vastaiskupelaamisen oli tässäkin ottelussa loppujen lopuksi aika aseetonta ja yksiulotteista. Kärpät puolusti hyvin ja heidän hyökkäyspelissä oli paljon enemmän variaatioita kuin Ilveksellä. Kaiken lisäksi Kärppien pelitapa on fyysisesti vähemmän kuluttavaa kuin Ilveksen pelitapa.

Siksi nostaisin Kärpät suosikiksi menemään jatkoon. Heiltä löytyy kaiken lisäksi vielä roppakaupalla pudotuspelikokemusta. Ilveksen ryhmä on nuorempi ja kokemattomampi ja kaiken lisäksi Jokereista apuun hankittu Marko Anttila on ollut todella suuri pettymys Tampereella.

Jos vielä niputat tiistain ottelut, kuka oli illan suurin voittaja?

Illan suurin voittaja oli ilman muuta Tappara. Heidän ottelusarjansa päättyi jo sunnuntaina, kun kaikki muut joukkueet joutuvat pelaamaan vielä seiskapelin. Tappara on saanut huilata ennen perjantaina ja lauantaina pelattavia peräkkäisiä välieräotteluitaan neljä kokonaista päivää, kun sen vastustajalla on vai yksi lepopäivä välissä. Kysymys on todella merkittävästä edusta Tapparalle, mutta siinä ei ole kenellekään nokan koputtamista. Pudotuspeleissä lepopäiviä ei anneta. Ne pitää ansaita.