Aitajuoksija Lotta Harala joutui dopingtapauksessaan liian monimutkaisen sääntöviidakon uhriksi. WADA:n 152-sivuista dopingsäännöstöä ei osannut lukea sen enempää antidopingasioiden valvontalautakunta kuin urheilun oikeusturvalautakuntakaan. Lopputuloksena Harala tuomittiin syylliseksi sellaisesta rikkeestä, joka ei dopingsääntöjen mukaan ole rikkomus.

Urheilun oikeusturvalautakunta antoi oman päätöksensä Haralan asiaan torstaina. Lautakunta katsoi, että vaikka Harala ei ollutkaan rikkonut väliaikaisen toimintakieltonsa aikana Suomen antidopingsäännöstöä, asiassa piti ottaa huomioon myös WADA:n säännöstö.

Lautakunta tuomitsi Haralan WADA:n säännöstön rikkomisesta. Lautakunta katsoi, että osallistumalla väliaikaisen kieltonsa aikana Pirkka-hallissa järjestettyihin harjoituksiin, joita valvoi välillä Tampereen urheiluakatemian valmentaja, Harala rikkoi WADA:n dopingsäännöstön kieltoa osallistua julkista rahoitusta saavaan toimintaan toimintakieltonsa aikana.

Lautakunta katsoi, että vaikka tällaista kieltoa ei ollut Suomen vuoden 2015 antidopingsäännöstössä, kansallisen säännöstön rinnalla tulee lukea myös WADA:n säännöstöä. WADA:n säännöstö on ankarampi.

***

Mutta mutta.

Lautakunnalta jäi huomaamatta, että WADA:n säännöstökään ei kiellä julkisesta rahoituksesta nauttimista väliaikaisen kilpailukiellon aikana. Julkisen rahoituksen kielto koskee WADA:n säännöstössä vain lopullista kilpailukieltoa, jollaisesta Haralan kohdalla ei ollut kyse.

Asia olisi selvinnyt WADA:n vuoden 2015 säännöstön lopussa sivulta 133 liitteessä 1 olevista määritelmistä. Lopullinen toimintakielto on määritelty siellä kolmiosaisena: kielto osallistua kilpailuihin, kielto osallistua muuhun toimintaan ja kielto nauttia julkista rahoitusta.

Samalla sivulla on myös väliaikaisen toimintakiellon määritelmä. Siinä kieltoja on vain kaksi: kielto osallistua kilpailuihin ja kielto osallistua muuhun toimintaan. Julkisen rahoituksen kieltoa ei väliaikaisen kiellon määritelmään kuulu.

Väliaikaisen toimintakiellon suppeamman määritelmän taustalla lienee se, että jos julkinen tuki olisi kielletty jo väliaikaisen toimintakiellon aikana, urheilijoilta pitäisi lakkauttaa esimerkiksi urheilija-apurahan maksatus heti, jos urheilijaa edes epäillään dopingrikkomuksesta. Urheilija rikkoisi väliaikaista kieltoaan, jos hän edelleen vastaanottaisi urheilija-apurahaa tai muuta julkista tukea, vaikka häntä koskeva dopingepäily olisi vasta tutkittavana. Näin pitkälle ei ole WADA:n säännöstössä haluttu mennä.

Kielto osallistua ”muuhun toimintaan” on WADA:n säännöstön kohdassa 10.12.1 määritelty säännöstön allekirjoittajatahojen kautta. Kiellettyä on osallistua kaikkiin sellaisiin aktiviteetteihin, joiden järjestäjänä on jokin WADA:n säännöstön allekirjoittajista.

Allekirjoittajia ovat lähinnä urheilujärjestöt ja olympiakomiteat. Sen vuoksi kaikkeen lajiliittojen ja urheiluseurojen järjestämään toimintaan osallistuminen on kiellettyä.

Urheiluakatemiat eivät ole WADA:n säännöstön allekirjoittajia. Esimerkiksi Tampereen urheiluakatemiaa ylläpitävät Tampereen kaupunki, Varalan urheiluopisto ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Mikään niistä ei ole allekirjoittanut WADA:n säännöstöä. Sen takia myöskään urheiluakatemioiden järjestämään toimintaan osallistuminen ei ole kielletty väliaikaisen toimintakiellon aikana.

Urheiluakatemian toimintaan osallistuminen tulee kielletyksi vasta lopullisen toimintakiellon aikana sillä perusteella, että urheiluakatemioiden toiminta rahoitetaan julkisella rahoituksella.

Kielletyn ”muun toiminnan” määritelmä on jouduttu dopingsäännöstössä rajaamaan vain säännöstön allekirjoittajatahojen järjestämään toimintaan, koska muuten kielletyn ja sallitun välinen raja olisi veteen piirretty viiva. Jos määritelmää ei säännöstössä olisi jollain tavalla rajattu, voitaisiin kysyä, saako toimintakiellossa oleva urheilija treenata esimerkiksi yksityisellä kuntosalilla. Tai saako toimintakiellon aikana käydä lenkillä kaupungin pururadalla tai hiihtoladulla?

Tulkintaongelmien määrä olisi loputon. Sen vuoksi kielletty toiminta on säännöstössä rajattu koskemaan vain WADA:n säännöstön allekirjoittaneiden urheilujärjestöjen alaisuudessa tapahtuvaa toimintaa.

***

Urheilun oikeusturvalautakunta toteaa päätöksessään harvinaisen suorasanaisesti, että SUEK ylitti oman toimivaltansa vuoden 2015 kansallista antidopingsäännöstöä antaessaan. SUEK oli lautakunnan mukaan huolimaton, kun se määräsi Suomeen voimaan kansallisen säännöstön, joka oli ristiriidassa WADA:n säännöstön väliaikaisen toimintakiellon määritelmän kanssa.

Siihen nähden on hieman koomista, että myös urheilun oikeusturvalautakunta itse kompuroi WADA:n säännöstön määritelmissä. Lautakunta tuomitsi Haralan syylliseksi julkisen tuen käyttämisestä osallistumalla urheiluakatemian valmentajan valvomiin harjoituksiin, vaikka tämä asia ei ole kielletty sen enempää Suomen oman kuin WADA:nkaan säännöstön mukaan vielä väliaikaisen toimintakiellon aikana.

Urheilun oikeusturvalautakuntaa ei kuitenkaan voi syyttää laiskuudesta Haralan asiassa. Päätös on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja tutkimustyötä on takana poikkeuksellisen paljon. Työn tuoksinassa on vain jäänyt huomaamatta, mitä WADA:n sääntöjen liitteen 1 määritelmissä itse asiassa sanotaan. Asiaa voisi kuvata lähinnä työtapaturmaksi.

Oikeusturvalautakunnan jäsenet ja esittelijät tekevät lautakuntahommia iltaharrastuksenaan symbolisella kokouspalkkiolla. He ovat päivätöissä aivan muualla. Silloin heiltä ei voida edellyttää kovin aikaa vievää säännöstön opettelua.

WADA:n antidopingsäännöstö on tänä päivänä jo kovin monimutkainen. Säännöstön kokonaislaajuus kaikkine liitännäisstandardeineen lähentelee jo tuhatta sivua. Sellaista sivumäärää ei ihan parin viikon työllä omaksuta.

Se lähtökohta, että Suomessa urheilun oikeusasiat ratkaistaan edelleen harrastuspohjalta vapaaehtoistyönä, on vain pakko hyväksyä.

***

Mitä tilanteesta sitten seuraa? Tuskin enää mitään. Harala voisi teoriassa viedä oikeusturvalautakunnan päätöksen CAS:iin, mutta siinä ei olisi mitään järkeä.

Harala ei saanut ”rikkomuksestaan” mitään rangaistusta. Hänet vain todettiin syylliseksi. CAS-käsittelyyn palaisi rahaa useamman kymppitonnin verran, eikä siitä olisi mitään käytännön hyötyä.

Sen takia on viisainta siirtää katse eteenpäin ja unohtaa koko asia. Virheitä sattuu elämässä kaikille, niin SUEK:ille, antidopingasioiden valvontalautakunnalle kuin näköjään myös urheilun oikeusturvalautakunnalle.

Kirjoittaja on urheilun oikeuskysymyksiin erikoistunut varatuomari, joka on ollut CAS:in välimies vuodesta 1995.