Oulun Lipon suuret suunnitelmat paluusta takaisin miesten Superpesikseen ovat jälleen vastatuulessa, sillä Siilinjärvi johtaa karsintaa Lippoa vastaan 2-1 ja on enää voiton päässä sarjapaikkansa uusimesta. Pekka, onko tämä yllätys?

Tämän kesän pelien perusteella tämä ei ole yllätys, sillä Lipon kausi ei todellakaan ole ollut mitään rallattelua – kuten ei ole myöskään tämä SiiPe-sarja. Mutta jos tätä katsoo isommassa perspektiivissä, niin Lipon juuttuminen Ykköspesikseen on kyllä yllätys ja samalla iso pettymys.

Kun Lippo putosi Superista syksyllä 2018, kaikki pitivät selvänä, että Lippo tulee heittämällä takaisin, mutta eivät ne sieltä minnekään ole tulleet. Itse asiassa Lippo on polkenut kolme vuotta paikallaan, vaikka siellä on käynyt Toni Kohosesta alkaen kovan luokan hankintoja. Urheilussa on kuitenkin se raaka totuus, että paperille voidaan piirtää kuinka kunnianhimoisia suunnitelmia tahansa ja niistä voidaan puhua kuinka suurella ja kauniilla äänellä tahansa, mutta vain se, mitä tapahtuu kentällä, ratkaisee.

Ja Lipon kohdalla mitään ei ole tapahtunut, ja on iso vaara, ettei tapahdu tälläkään kaudella – vaikka toki kaikki on vielä mahdollista.

Mikä Lipolla sitten mättää?

Se on moniulotteinen kysymys, mutta pesäpallojoukkueen menestys riippuu pelkistetysti kahdesta asiasta – joukkueesta sekä valmennuksesta ja pelinjohdosta.

Lipon joukkueessa on toki muutamia positiivisia asioita. Joukkueessa on Salmelan veljesten ja Luhtavaaran kaksosten johdolla useita Lipon omia kasvatteja, ja siinä on paljon hyvää. Lisäksi joukkueeseen on tehty Harri Kolehmaisen johdolla muutamia hyviä hankintoja, mutta jos joukkuetta katsoo kokonaisuutena, sen taso ei kuitenkaan ole päätä huimaava, eikä joukkueessa ole sellaisia suuria profiilipelaajia, jotka voisivat kantaa sitä selässään vaikeuksien hetkillä ja tiukoissa paikoissa.

Markku Hylkilällä on kyllä kokemusta ja varmasti osaamistakin pelinjohtajana, mutta ei hänkään ole ollut sellainen kultasormi, joka olisi saanut Lipon tällä kaudella lentämään ja menemään heittämällä Superin portista läpi.

Sitten on tietenkin seuraorganisaatio. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta myös siihen pätee samaa asia kuin Hylkilään ja Lipon koko valmennukseen. On kyllä puhuttu ja on suunniteltu, mutta mitään todellista liikettä ja kehitystä eteenpäin ei ole tapahtunut kolmeen vuoteen. Ja se on minusta kaikista oleellisin ja samalla huolestuttavin asia Lipossa.

Voisiko Lippo sitten menestyä Superissa, jos se sinne ensi kaudeksi nousisi?

Lyhyt vastaus on, että ei. Tätä joukkuetta olisi pakko vahvistaa, mutta ongelmana on, mistä Lippo saisi enää tässä vaiheessa vuotta sellaisia vahvistuksia, että se voisi uusia saman tempun kuin edellisellä kerralla, jolloin se heti noustuaan sijoittui seuraavalla kaudella Superissa viidenneksi.

Nyt on puhuttu Iiro Nokkalan ja Paavo Pellon tasoisista hankinnoista. Hyviä pelimiehiä toki, mutta eivät sellaisia, jotka nostaisivat Lipon edes keskitason joukkueeksi Superissa. Ja mistä he sitten saisivat muita pelaajia? Se tiedetään, että siellä on edelleen muutama pelaaja, joka ei ole vielä lyönyt nimeään mihinkään paperiin, mutta Sami Haapakosken, Lauri Vierimaan ja Juho Toivolan kaltaisilla kovemman luokan pelaajilla on muitakin ottajia, ja muuttaisivatko sitten muutamat rivihankinnat tai se, että Lippo saisi taivuteltua Marko Pelkosen jatkamaan uraansa vielä yhden kauden, Lipon luokitusta?

Siksi tilanne on se, että vaikka Lippo nousisikin, se kuuluisi ensi kaudella 4-5 heikoimman joukkueen listalle ja ainoa realistinen tavoite sillä olisi välttää putoaminen.

Oikeastaan se, mitä Lipon nousu tekisi, olisi, että se kuumentaisi hieman pelaajamarkkinoita, sillä Lipon olisi puolipakko maksaa keskikastin pelaajille reiluja palkkioita, koska isoja kaloja ei juuri enää ole saatavilla.

Kuuluisiko Lippo Superiin?

Olen saanut paljon ”ystäviä”, kun sanoin, että Siilinjärvi ei kuulu Superiin, mutta sama pätee Lippoon. Enkä nyt tarkoita, etteikö joukkue kuulu Superiin, jos se on sinne saanut paikkansa pelaamalla. Se, mitä tarkoitin ja tarkoitan edelleen, on, että Superissa on liikaa joukkueita. Nyt niitä oli koronan vuoksi 15, ensi vuonna 14, mutta minusta ideaalisin malli olisi, että Superissa olisi 12 seuraa ja Ykköspesiksessä toiset 12 seuraa.

Ja jos se pannaan mittariksi, niin ainakaan tämän kauden Lippo ei kuuluisi Superiin – ja tiukkaa tekisi myös ensi kaudella, ellei Lippo yllättäisi kaikkia siirtomarkkinoilla ja saisi selvästi paremman joukkueen kuin nyt – olettaen tietenkin, että se kääntäisi SiiPe-sarjan vielä voitoksi ja nousisi ensi kaudeksi Superiin.

Sitten on toinen kysymys, pitäisikö Oulusta olla Superissa joukkue? Pitäisi ehdottomasti. Lipon otteluissa on nytkin ollut näissä loppupeleissä tuhat katsojaa ja jos muistellaan 90-luvun kultavuosia, Raksilan uudella pesäpallostadionilla oli parhaimmillaan lähes 6000 katsojaa Superin ottelussa.

Suurkaupunki, valtava potentiaali yhteistyömarkkinoilla, erinomaiset olosuhteet ja perinteinen pesäpallo- ja palloilukaupunki. Kyllä sellaisen kaupungin kuuluisi olla Superissa, mutta valitettavasti Lipon toiminta ei ole nyt sillä tasolla kuin Oulu on urheilukaupunkina. On jotenkin kuvaavaa, että Kempele on kaikkine erikoisuuksineen paljon dynaamisempi ja määrätietoisemmin eteenpäin menevä seura – ainakin edustusjoukkueen osalta – kuin Lippo.