Pekka Virta avaa Leijonien finaalipaikan takaa löytyvän kylmäävän logiikan

Harri Pesonen tuuletti Sami Vatasen tekemään 3-2-osumaa.

JääkiekkoJääkiekon MM2022Leijonat

Pekka Virta avaa Leijonien finaalipaikan takaa löytyvän kylmäävän logiikan

Suomi kaatoi USA:n 4-3 ja meni kolmannen kerran peräkkäin MM-finaaliin. Pekka Virta avaa logiikan Leijonien huikean menestyksen takana.

Samuel Savolainen
TEKSTI Samuel Savolainen
@SSavolainen1
JULKAISTU 28.5.2022 | KUVAT All Over Press

Leijonat kaatoi Yhdysvallat ja eteni finaaliin. Pekka Virta, ei tämä ollut silti mikään helppo paraatimarssi MM-finaaliin?

Ei ollut. USA yritti alussa rytmittää ja hidastaa peliä, koska heillä oli riveissään vain neljä puolustajaa. Ajoittain siinä jopa onnistuen. Suomi iski kuitenkin kimppuun ja onnistui ottelussa riittävän usein hyökkäämään pitkään ja sitä kautta saamaan jenkkejä ahdinkoon ja kuluttamalla tuota kapeaa pakkipäätä. USA:lla oli silti omat momentuminsa läpi koko pelin loppuun asti.

Yhdysvallatkin oli lukenut läksyjään. Se koetti välttää träppipuolustamista, koska se ei todellakaan toiminut heille, eikä ollut luontevaa, mikä nähtiin muutamissa ensimmäisen erän vaihdoissa, kun Suomi tuli sieltä läpi kuin reikäjuustosta. Sen seurauksena USA:n kärki pyrki menemään etuperin päälle häiritsemään ja seuraavat karvaajat ajoivat kovaa laidoilta päälle pakkienkin tukemana. Se oli scoutattu, ettei Suomi avaa käytännössä koskaan keskelle. Lukuun ottamatta yhtä viikon ainoista tilanteista, jossa pakotettuna kovan paineen alla Suomi pelasi harvinaisesti keskustaan. Vahvasta karvauspelistä USA myös sai muutamia hyviä maalipaikkoja.

Canada or Czechs to World Cup final against Finland? Play live now at Expekt!

Leijonien pitkät hyökkäykset olivat lopulta ratkaisevia kuten myös maltillinen puolustuspeli tilanteissa, jossa sitä tarvittiin. Pitkästä hyökkäyksestä syntyi esimerkiksi Miro Heiskasen ja Sami Vatasen maalit tässä ottelussa. Toisessa erässä 12-13 ensimmäistä minuuttia Suomi veti pitkiä hyökkäyksiä ja ne hetket olivat tärkeitä tämän ottelun lopputuloksen kannalta.

Mutta tämänkaltaiset ottelut ratkeavat myös aina virheisiin tai niistä johtuviin jäähyihin ja niistä syntyneisiin ylivoimamaaleihin, eikä esimerkiksi siihen, että hallitsee totaalisesti koko peliä. Se nähtiin taas kerran tänään.

Miksi Leijonat pystyy kääntämään nämä pudotuspeliottelut nykyään niin kovalla prosentilla edukseen, vaikka haasteita 60 minuuttiin mahtuisikin?

Täytyy muistaa, että pelin henki on kerrasta poikki ja Suomi on pelannut Game 7 -tyyppistä jääkiekkoa jo monet arvokisat peräkkäin joka pelissä.

Onko Suomi jonkun silmään se viihdyttävin tai valovoimaisin tai häikäisevin taiturijoukkue? Ei välttämättä, mutta se on oleellinen pointti, että se on tasalaatuisin joukkue pelillisesti.

Mitä tämä Game 7 -jääkiekko konkreettisesti tarkoittaa?

Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa sitä, että eri maiden sarjoissa ja joukkueissa on pelillisesti asioita, jotka toimivat maailmanlaajuisesti. Nyt on kuitenkin kysymys turnausjääkiekosta. Mikään pelin osa-alue missä riski oman pään maaliin kasvaa ei ole Leijona-pelissä läsnä, vaikka olisi mahdollisuudet isompiin maalimääriin tai niin sanotusti viihdyttävämpään peliin. On kysymys vain voittamisesta.

Tavallaan on laskettu, että yksi omiin mennyt maali merkitsee aina sitä, että toiseen päähän on tehtävä kaksi voittaakseen. Siksi pyritään siihen, että oma peli ei saa tuottaa maalipaikkaa vastustajille edes huonolla tuurilla. Esimerkiksi Miro Heiskasen rystylätty Slovakiaa vastaan, joka maksoi lopulta maalin omiin, on siitä hyvä esimerkki. Onnistuessaan se olisi hieno maali, mutta nyt se tuotti Slovakialle vastaiskuun mahdollisuuden ja maalin toiseen päähän. Se ei kuulu seiskapelijääkiekon logiikkaan.

Pelitapa on hiottu tämäntyyppiseen jääkiekkoon ja siitä on karsittu kaikki mahdollinen riski. Oman pään maalin hinta on niin korkea kaikessa pelaamisessa, että lopulta mahdollisuus tehdä itse maali kasvaa vääjäämättä silläkin tavalla koska peliä kärsivällisesti kunnioittamalla ja peliä missään tapauksessa pakottamatta myös vastustajan usko omaan on koetuksella.

Siksi lopulta virheet ja virheistä johtuvat jäähyt ratkaisevat pelin itseään vastaan useammin kuin loisteliaat suoritukset tai esimerkiksi pelin selkeä hallinta kun marginaalit pienenevät. Siinä on Game 7 -logiikkaa minun mielestäni. Taas kerran Suomi tämän logiikan sisällä käytti momentuminsa ja sai pelin sisäiset huippusuorituksensa huippupelaajiltaan luottamalla omaan sapluunaansa.

Sellaistakin on kuultu Leijonien kehujilta, että peliin tulisi oman jääkiekkomaun mukaisia mausteita vaikka yhden pakin siirtämistä johonkin toiseen paikkaan tai saisiko keskelle avaaminen enemmän peliä Leijonille auki ja niin edelleen? Miten ajattelet siitä?

Viitaten edelliseen Game 7 -pelilogiikan kysymykseesi, peli koostuu kokonaisuuksista ja yhdessä hyväksi koetuista valinnoista. Tämä valmennustiimin luoma teos on pala palalta laadittu tällaiseksi. Siitä on jätetty tietoisesti asioita pois voittaakseen jotakin.

Kyse on samasta asiasta kuin että kaksi superkokkia tekee illallisen toiselleen ja toinen on sitä mieltä, että itse olen tottunut käyttämään enemmän tryffeliä, tosin sen jälkeen se olisikin jo sen toisen kokin luomus.

Mieluummin pitäisi arvioida ja kysyä, että mihin Leijonat pyrkii ja miten se toimii, kuin että mitä kukin toivoisi, että se olisi omasta mielestä vielä lisää. Ihan hyvin Leijonat on pelannut omalla tavallaan, jos viimeinen tappio varsinaisella peliajalla löytyy vuoden 2019 MM-kisojen alkusarjasta ja eiköhän se ole kaikille selvää, että Leijonienkin keittiössä on töissä riittävästi huippukokkeja. On silti ehdottomasti rikkaus, että jääkiekosta keskustellaan.

Miro Heiskanen palkittiin ottelun parhaana pelaajana, hän saalisti tehot 1+2. Iso tason nosto häneltä tähän peliin. Se ei tainnut olla kovinkaan iso yllätys?

Pienet muutokset voivat joskus merkitä suuria asioita. Tähän peliin rinnalle oli tullut Ville Pokka, mutta suurin merkitys lienee joukkueen sisäisissä keskusteluissa ja tuessa aavistuksen vaatimattoman pelin jälkeen. Mutta selvästi Heiskanen oli saatu unohtamaan edellisen pelin haasteet vaikka varmasti pelaaja oli itsekin katsonut pelaamistaan kriittisesti. Silti valmennus tuskin on yrittänyt muuttaa tämän tason miestä pelaajana, vaan muistuttanut että Heiskanen on edelleen turnauksen jopa paras yksilö ja rohkaissut pelaamaan tätä vahvuuksillaan.

Joten vastaus kysymykseesi: Ei ollut yllätys, että hän veti tällaisen pelin. Eikä myöskään ollut yllätys, että Leijonat pelasi itsensä finaaliin jälleen kerran omalla tyylillään.