Pelicansilla on sauma olla Liigan sensaatiojoukkue myös tällä kaudella
Pelicans oli viime kevään sensaatiojoukkue ja sillä on Samuel Savolaisen mukaan kaikki edellytykset uusia sensaatio myös tällä kaudella.
Pelicans oli viime kauden sensaatiojoukkue raivaamalla tiensä loppuotteluun Tapparaa vastaan. Samuel, jatkuuko sama meno Lahdessa vai onko edessä samanlainen sukellus kuin Jukureilla viime kaudella?
Pelicansin seuraorganisaatio ei niin vakaalla pohjalla, etteikö Pelicansille voisi tulevina vuosina käydä kuin esimerkiksi HPK:lle, joka on sukeltanut mestarijoukkueesta sarjan pohjamutiin. Se riski on olemassa, mutta mikään ei viittaa siihen, että Pelicans sukeltaisi alkavalla kaudella.
Pikemmin tilanne on päinvastainen. Pelicans on materiaalinsa puolesta yksi Liigan 4-5 vahvimmasta joukkueesta ja Tommi Niemelä osoitti viime kaudella viimeisellekin epäilijöille, että hän on eturivin valmentaja Liigassa ja jopa potentiaalinen ehdokas jossain vaiheessa Leijonien päävalmentajaksi.
Tässä mielessä Pelicansin tilanne alkavan kauden osalta näyttää vakaalta verrattuna esimerkiksi HIFK:hon, Tapparaan ja hieman salaperäisemmällä strategialla kauteen valmistautuvaan Kärppiin, joiden kaikkien pelaamiseen ja ennen kaikkea valmennukseen liittyy kysymysmerkkejä.
Pelicansilla ja Ilveksellä on tässä suhteessa vähiten pelillisiä ja valmennuksellisia kysymysmerkkejä. En sano, että nämä kaksi joukkuetta pelaisivat keväällä SM-finaalissa, mutten näe mitään syytä, etteikö Pelicans voisi kaiken mennessä nappiin pelata jälleen finaalissa ja voittaa jopa mestaruuden.
Mitkä asiat puoltavat Pelicansin finaalipaikkaa ja jopa mestaruutta ja mitkä sitä uhkaavat?
Tärkeimmät puoltava asiat ovat Niemelä ja Pelicansin materiaali.
Niemelä on osoittanut olevansa ensiluokkainen pelin valmentaja, ja nimenomaan modernin pelin valmentaja. Hän osaa organisoida todella hyvin niin puolustuspelivaiheen kuin myös hyökkäyspelivaiheen, kyse on kuitenkin pelissä jatkumoista.
Niemelä on luonut Lahteen myös hyvin rennon ilmapiirin. Ei kyse silti ole mistään iloisesta partioleiristä, mutta ilmapiiri on joka tapauksessa sellainen, jossa pelaajat viihtyvät ja he uskaltavat pelata ilman pelkoa, että jokaisesta virheestä lyötäisiin karttakepillä sormille. Se ei tarkoita, etteikö Niemelällä olisi kova vaatimustaso ja että julkisuuskuva menisi yksi yhteen, mutta sävy vaatia on erilainen kuin monilla muilla valmentajilla.
Myös joukkueen materiaali on kilpailukykyinen, mistä pitää nostaa hattua seurajohdolle. Vaihtuvuus Pelicansissa oli viime kauden jälkeen todella suurta ja sieltä lähti Teemu Erosen, Lukas Jasekin ja Patrik Bartosakin johdolla Liigan aateliin kuuluneita pelaajia.
Pelicans on kuitenkin hankkinut heidän tilalleen kovaa osaamista eikä Pelicans ole juurikaan heikentynyt viime kaudesta.
Varsinkin Ryan Laschin, Michael Jordanin ja Jussi Olkinuoran hankinnat olivat todella kovia vetoja Pelicansilta ja osoittivat, että Pelicansin johto haistoi tämän sauman, joka Liigassa tällä hetkellä on iskeä, kun vuori ei ole enää niin jyrkkä kiivettävä Tapparassa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Toki Liigan kärkipää on tasainen ja kova, mutta Pelicansilla on siinä tanssissa kaikki saumat menestyä.
Lasch pelaa ilman loukkaantumisia likimain varmasti yli 50 pisteen kauden enkä olisi yllättänyt vaikka hän voittaisi Liigan pistepörssin. Lasch on huippuhyökkääjä 5 vastaan 5 -pelissäkin, mutta vielä astetta kovempi ylivoimapelaajana.
Jordan ei ole kiekollisena Erosen tasoinen puolustaja, mutta hänestä tulee ilman muuta Pelicansin johtavia pakkeja.
Olkinuora on maailmanmestari ja olympiavoittaja ja on vaikea nähdä, millä joukkueella Liigassa olisi ainakaan häntä paljoa parempi maalivahti. Ainoa huoli on siinä, että Olkinuoran sopimuksessa on ulkomaalaispykälä eli hän voi lähteä kesken kauden muualle. Jasper Patrikainen ei ymmärrettävästi ole ainakaan vielä Olkinuoran tasoinen torjuja, mutta ei hän mikään katastrofikaan ole vaan huomisen veskareita.
Suurin uhkakuva liittyy myös materiaaliin. En paljoa perusta julkisuuteen kerrotuista pelaajabudjettien suuruksista, mutta se on selvää, että Pelicansilla on selvästi pienempi pelaajabudjetti kuin kaikista suurimmilla seuroilla. Esimeriksi HIFK:hon ero voi olla helposti yli miljoonan luokkaa.
Se, missä ero näkyy konkreettisesti, on materiaalin leveys. Jos HIFK:lta loukkaantuu ykköslaituri, siellä on kolme kenttää, josta löytyy samantasoinen korvaaja. Mutta jos Lasch loukkaantuu, Pelicansilla ei ole hänelle läheskään samantasoista korvaajaa.
Tässä mielessä yksi keskeinen riskitekijä Pelicansin kaudessa on etenkin sen avainpelaajien terveystilanne. Heidän ei olisi vara loukkaantua tai muuten Pelicansin suunnitelmat menevät uusiksi. Runkosarjassa voi vielä yksittäisiä ja lyhytaikaisia loukkaantumisia tullakin, mutta pudotuspeleissä niihin ei ole varaa.
Vaaditaan siis erinomaista pelillistä onnistumista, mutta myös onnea sen suhteen, että Laschin kaltaiset avainpelaajat pysyisivät terveinä. Jos pysyvät, silloin Pelicans voisi parhaimmillaan toistaa jopa viimekautisen temppunsa ja jopa ylittää sen.
Sanoit, ettei Pelicansin seuraorganisaatio ole niin vakaalla tasolla, että Pelicans olisi automaattisesti vuodesta toiseen yksi Liigan kärkiseuroista. Mitä tarkoitan?
Lahdessa on tehty paljon oikeita asioita ja hyvää työtä niin edustusjoukkueen kuin valmennuksellisten asioiden ja juniorityön osalta. Tässä mielessä Pelicansista voisi tulla jopa suunnannäyttäjä keskisuurille Liiga-seuroille, miten niiden kannattaa toimintansa rakentaa.
Pelicansin toiminnassa on kuitenkin edelleenkin rosoisuutta ja lastentauteja. Viime kausi oli taloudellisesti hyvä, mutta talous ei ole vieläkään vakaalla pohjalla ja jos joku kausi laskelmat eivät pitäisikään paikkaansa, silloin tien reuna tulisi hyvin nopeasti vastaan. Myös tällaisista lapsellisuuksista, mitä nähtiin finaalissa Tapparaa vastaan Kultamekko-episodin yhteydessä, pitäisi päästä eroon.
Tässä mielessä Lahdessa ei voida vielä juhlia. Viime kausi oli loistava kausi ja alkavan kauden näkymä on myös lupaava, mutta nyt laivan reitti pitäisi saada vakautettua. Niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti.
