Pesäpallon TalviSuper on käynnistynyt värikkäissä merkeissä. Voisi kuvitella, että suurimmaksi puheenaiheeksi olisivat nousseet tulokset ja joukkueiden peliesitykset niiden takana.

Valitettavasti TalviSuperin kuumin ja samalla hälyttävin puheenaihe on sama asia, joka puhutti pesäpallopiirejä jo viime kesänä – pallot.

Pesäpallon pitkän historian aikana on ennenkin keskusteltu palloista ja niiden laadusta. Pallot ovat olleet useina vuosina priimaa, mutta väliin on mahtunut kausia, jolloin pallot ovat olleet pahimmillaan kuraa.

On vaikea ymmärtää, että vuonna 2026 ollaan jälleen tilanteessa, jossa pesäpallopuhetta hallitsee se, millaisia pelin tärkeimmät välineet – pesäpallot – ovat.

Olisi luullut, että ongelmaan olisi herätty viime kesänä, jolloin pallojen heikko ja epätasainen laatu kuumensi niin pelaajia, pelinjohtajia kuin seurojakin.

Moni uskoi ja oletti, että ongelmaan olisi reagoitu ja se olisi korjattu, mutta TalviSuperin alkumetrit näyttävät synkeiltä. Osa palloista on toki ollut pelattavia, mutta eivät kaikki. Pahimmillaan osa TalviSuperiin tuoduista palloista on ollut niin pelikelvottomia, että ne on heitetty ennen pelin alkua paketista suoraan roskakoriin.

***

Pelkona on nyt se, että TalviSuperissa nähdyt ongelmat eivät katoa kesään mennessä mihinkään.

Kysymys on vakavasta asiasta. Jokainen voi kuvitella, millainen kohu siitä nousisi, jos Lauri Markkanen joutuisi pelaamaan soikealla tai muuten epäkelvolla pallolla. Pesäpallossa pelattiin monissa otteluissa epäkelvoilla palloilla viime kesänä ja sama meno näyttää jatkuvan nytkin.

Suurimpia kärsijöitä ovat ymmärrettävästi pelaajat, eritoten lyöjät. On myös jotenkin tragikoomista, että pelinjohtajat, pelaajat ja valmentajat joutuvat pohtimaan vastustajan ja kenttäolosuhteiden lisäksi myös sitä, millaisilla palloilla peli pelataan. Milloin tuomariputkesta tulee hyvä ja milloin epäkelpo pallo?

Kysymys on muutenkin isosta ongelmasta. Pesäpalloa on markkinoitu viihdyttävänä pelinä, jossa sattuu ja tapahtuu. Millaista viihdettä se on, jos surkeimmat pallot eivät lennä kunnolla edes koppareille asti?

Kysymys on myös rahasta. Yksi kymmenen pallon laatikko maksaa seuroille nykytietojen mukaan 250 euroa – eli yksi pallo 25 euroa. Pallot ovatkin merkittävä menoerä pesäpalloseuran kulurakenteessa.

Ongelmaa syventää se, että aiemmin peleissä käytetyt pallot siirtyivät harjoituspalloiksi ja junioripelien palloiksi. Nyt ketjun jatkaminen samalla tavalla on haastavaa ja joidenkin pallojen kohdalla mahdotonta.

***

Suomalaisessa kulttuurissa lähdetään helposti etsimään syyllisiä. Toki nytkin ongelman syyt on selvitettävä juuriaan myöten, mutta syyllisten sijaan olisi paljon tärkeämpää löytää vastaus kysymykseen, miten ongelma ratkaistaan.

Pesäpalloliitolla on ollut vuosien saatossa taipumus kiistää ongelmien olemassaolo hyssyttelemällä ja ilman, että niistä olisi avoimesti keskusteltu. Myös palloasiassa oltiin viime kesänä taipuvaisia olemaan hiljaa. Ei haluttu, mutta ei myöskään uskallettu nostaa keskustelujen alle tärkeää yhteistyösuhdetta pesäpalloja valmistavan L-Tec Sportin kanssa.

L-Tec Sportia on tässä kohtaa turha nostaa sen enempää tikun nokkaan. Ongelma on pesäpalloliikkeen yhteinen ja se vain pitää jotenkin ratkaista – mieluusti jo kesään mennessä.

Jos tilanne on jo muutenkin korjaantumassa kesään mennessä, hyvä. Jos ei, silloin on mietittävä raskaampia keinoja – jopa sitä, että jos homma on kiinni rahasta, Pesäpalloliitto ja Superpesis Oy voisivat itsekin sijoittaa rahaa pallojen kehitystyöhön.

Toinen vaihtoehto on se, että istutaan samaan pöytään L-Tec Sportin ja Suomipesis Oy:n kanssa. Yhteistyösopimukset ovat toki yhteistyösopimuksia, mutta olisihan sekin surullista, että Suomessa valmistetaan hyviksi todettuja pesäpalloja, mutta otteluissa käytettäisiin surkeita palloja vain siksi, että yhteistyösopimus toisen valmistajan kanssa estää hyvien pallojen käyttämisen.

Tässä on aikaa vielä kolme kuukautta uuden sarjakauden alkuun. Nyt mitataan se, nouseeko pesäpalloliikkeen sisältä pystyyn sellainen käsi, joka alkaa oikeasti toimia.

Asian kieltämällä ja hyssyttelemällä ongelma ei ratkaise. Nyt tarvitaan tekoja.