Pesäpallossa olisi oman Vierumäen seminaarin paikka, sillä pinnan alla kytee isoja kysymyksiä

Pesäpallo

Pesäpallossa olisi oman Vierumäen seminaarin paikka, sillä pinnan alla kytee isoja kysymyksiä

Superpesis Oy:n ensimmäinen vuosi on ollut haasteellinen. Pekka Arffmanin mukaan nyt olisi jääkiekosta tutun Vierumäen seminaarin paikka.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 28.3.2024 | KUVAT Antti Haapasalo

Superpesis Oy perustettiin uudelleen vuosi sitten. Pekka, onko Superpesiksen ensimmäinen vuosi vastannut huutoonsa?

Superpesis Oy:n kaivaminen haudasta oli ja on edelleenkin ajatuksena erinomainen, samoin sen keskeiset tavoitteet pöhinän lisäämisestä, yleisömäärien ja seurojen liikevaihtojen kasvattamisesta ja ylipäätään seurojen toiminnan kehittämisestä.

Haasteena on kuitenkin aina se, miten hyvät ideat siirtyvät käytäntöön. Tämä on ollut myös Superpesis Oy:n ensimmäisen vuoden suurin haaste. Totta kai jokainen ymmärtää, että vuosi on lyhyt aika saada tuloksia tämän mittaluokan asioissa, mutta toisaalta kaikki seurat eivät ole olleet tyytyväisiä siihen, miten asioita on hoidettu ja miten valta on jakautunut käytännön tasolla.

Uuden Superpesis Oy:n perustaminen ja sen toiminta on henkilöitynyt ennen muuta kahteen vahvaan vaikuttajaan, Juha Tanskaseen ja Ari Monoseen ja sitä kautta kahteen seuraan, Sotkamon Jymyyn ja Joensuun Mailaan. Manse PP:n voi laskea myös tähän ryhmään.

Toisen ryhmän muodostavat kolme pitkälti omin päin toimivaa seuraa – Kouvolan Pallonlyöjät ja siellä Harri Lehto, Kempeleen Kiri ja siellä Sami Saloranta sekä omaa saartaan hallinoiva Vimpelin Veto. Loput seurat kokevat jääneen päätöksenteossa enemmän tai vähemmän sivuraiteella.

Kukaan ei toki oletakaan, että kaikki seurat olisivat kaikkeen tyytyväisiä, mutta jos kentän viestejä tulkitsee, tilanteeseen kannattaisi puuttua nyt, kun siihen on vielä helpompi puuttua.

Mitä tarkoitat?

Koska monet seurat kokevat, ettei heidän äänensä kuulu, silloin pitäisi miettiä, miten he saisivat äänensä kuuluviin.

Yksi keino voisi olla järjestää samanlainen Vierumäen seminaari, jolla jääkiekko korjasi aikoinaan kurssiaan ja sai suurimman osan toimijoista uusien ajatusten taakse. Kaikki näkivät mihin se johti suomalaisessa jääkiekossa.

Pesäpallossa oli nyt selkeästi tilaus samanlaiselle seminaarille. Vaikka miesten ja naisten seurat ovat saman lipun alla, seminaareja voisi olla kaksi – miesten seuroilla omansa ja naisten omansa. Tällä varmistettaisiin se, että myös naisten seurojen ääni ja heidän haasteensa tulisivat kuulluksi eivätkä ne hukkuisi suuremmalla budjeteilla toimivien miesten seurojen jalkoihin.

Seminaarissa voitaisiin keskustella paitsi suoraan Superpesis Oy:n toimivaltaan kuuluvista asioista, myös laajemmista ja peliinkin liittyvistä kysymyksistä. Tarve tällaisiin keskusteluihin ja mietintöihin on tällä hetkellä kiistaton.

Mitä tällaiset kysymykset olisivat konkreettisesti?

Jos sivuutetaan Superpesis Oy:n sisäiset kysymykset, nostaisin tikun nokkaan etenkin kaksi asiaa:

Ensimmäinen on pelin viihdyttävyys, sillä on hyvä ymmärtää, kenelle näitä otteluita pelataan? Niitä pelataan – pelaajien lisäksi – ennen kaikkea katsojille ja maksavalle yleisölle. Heidän kannaltaan otteluiden viihdyttävyys perustuu oletusarvoisesti juoksuihin, monipuoliseen lyöntipeliin ja sisäpeliin panostamiseen.

Tällä hetkellä miesten Superissa ja etenkin tärkeissä otteluissa tehdään yksinkertaisesti liian vähän juoksuja. Tämä johtuu siitä, että peli suosii tällä hetkellä liiaksi ulkopeliä.

Yksi keskeinen tekijä ulkopelin suosimisessa on se, että tuomarit ovat madaltaneen syöttökorkeuden tulkinnan metriin. Sääntöjen mukaan tämä on toki oikein, mutta samalla valtaa on siirretty lyöjiltä lukkareille. Nyt moni taidoiltaan keskinkertaisempi lukkari pystyy kahlitsemaan liiaksi lyöjiä matalalla syötöllä ja nopealla syöttötempolla.

Toinen iso kysymys on nykyinen käytäntö, jossa pelaajasiirroista sovitan jopa vuosia etukäteen. Nytkin sovitaan jo kautta 2026 tai jopa kautta 2027 koskevista siirroista ja sopimuksista. Asiaan puuttuminen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, mutta ainakin kannattaisi yrittää.

Tämä suosii suurempia ja taloudellisesti vahvempia seuroja, kun pienemmät seurat jäävät myös siirto- ja sopimusmarkkinoilla mopen osaan. Pienemmät seurat voivat jäädä helposti vuosikausiksi jumiin omalle tasolleen, jos markkinoilta ei yksinkertaisesti ole saatavilla joukkuetta vahvistavia pelaaja kuin vasta vuosien päästä.

Pelaajasiirrot ovat yksi asia, johon pitäisi sopia yhteiset pelisäännöt. Muutenkin tällaisessa tilaisuudessa olisi hyvä keskustella muistakin polttavista ja kiperistä kysymyksistä.

Yksi tällainen kysymys on, miten Superin seurat näkevät Ykköspesiksen roolin. Onko se enemmän farmisarja, jossa Superin seurat kasvattavat junioreitaan, vai kaikille joukkueille aito kilpasarja? Kysymyksen tärkeyttä korostaa entisestään se, että Superpesis avataan tuevalla kaudella ja jatkossa joka vuosi yksi seura putoaa suoraan Superista ja yksi nousee Ykköspesiksestä sen tilalle.

Nostaisin pöydälle myös sen, pitäisikö pesäpallossa siirtyä samanlaiseen lisenssijärjestelmään kuin esimerkiksi Veikkausliigassa, jossa valmentajalta vaaditaan tietyn tasoinen valmennuskoulutus ennen kuin hän voi toimia päävalmentajana Veikkausliigassa?

Minusta ilman muuta pitäisi ja muutenkin päävalmentajien ja pelinjohtajien kouluttaminen olisi otettava suurennuslasin alle. Kysymys ei ole tänä päivänä enää pelkästä pelinjohtamisesta, vaan kokonaisuudesta, johon kuuluu pelillisten ja valmennuksellisten kysymysten lisäksi  ihmisten johtaminen ja psykologiset kysymykset unohtamatta terveyteen ja ravintoon liittyviä asioita.

Koulutus ei tee kenestäkään vielä huippupelinjohtajaa, mutta päävalmentajana ja pelinjohtajana toimimiseen vaatimukset ovat kasvaneet viime vuosina niin paljon, että niihin liittyvistä kysymyksistä olisi hyvä olla aidosti perillä.

Ehkä yksi asia, jota pitäisi myös pohtia, olisi pesäpallon asema yhteiskunnan ja yrityselämän päättäjien keskuudessa. Vaikka peruutuspeiliin on turha joka mutkassa katsoa, monien muistissa on kirkkaana vielä 80- ja 90-luku, jolloin pesäpallon joukoissa marssia sellaisia raskaansarjan yritysjohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, että jalkapallon puolella marssia seurattiin vihreänä kateudesta.

Toki tilanne on muuttunut, mutta jos reitti sille tielle löydettiin kerran, voidaan se löytää uudelleenkin.

Eli miten asiassa pitäisi edetä?

Ei muuta kuin seminaari pystyyn mahdollisimman nopeasti ja mikä tärkeää: seminaaria järjestettäessä olisi pidettävä huolta siitä, että seminaariin osallistuisi jokaisesta seurasta asioista oikeasti päättävät ja vastaavat ihmiset, eikä sinne lähetettäisi kakkosketjuosastoa, kuten Superpesis-seurojen kokouksissa on kautta vuosien valitettavasti usein käynyt.