Elmo-lehden erotuomariasiantuntija Mikko Meriläinen on huolissaan pesäpallotuomareiden tasosta ja heidän asenteestaan itsensä kehittämiseen.

”Kärki on todella hyvä, mutta sitten taso alkaa laskea ja naisten Superissa ja miesten Ykköspesiksessä on jo valitettavasti mukana myös varsin heikkoja tuomareita. Se on siinä mielessä harmi, sillä naisten Superissa ja miesten Ykköspesiksessä töitä tehdään tosissaan, ja olisi toivottavaa, että myös tuomarit tekisivät töitä samalla asenteella”, Meriläinen sanoo.

Meriläinen ei pelkää sanoa ääneen, mitä hän kärjellä tarkoittaa.

”Superissa on tällä hetkellä – ehkä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – neljä todella erinomaista ja ammattitaitoista tuomariparia, jotka voi heittää huoletta välierissä ja mitaliotteluissa tuomitsemaan mitä otteluita tahansa. Nämä parit ovat Nupponen-Muurainen, Rautiainen-Rautiainen, Laitio-Kiviniemi ja Tervonen-Timo. Ja jos viideskin tuomaripari pitää nimetä, se on Kuronen-Kutvonen.”

”Muille tuomaripareille heittäisin haasteen miettiä, miten Kosti ja Immo Rautiainen voivat näin lyhyessä ajassa nousta jopa 20 kokeneen tuomariparin ohi. Rautiaiset ovat paikkansa kärkikaartissa omalla työllään ansainneet, mutta pohtisin näinä muina tuomaripareina, miksi me emme ole tuossa kärkiryhmässä.”

Erotuomaritoiminnassa on tänä vuonna painotettu koronaepidemian vuoksi paikallisuutta. Se on osaltaan tuonut erotuomareiden tasoon kirjavuutta, mutta Meriläisen mukaan ongelmat ovat syvemmällä.

”Totta kai voidaan sanoa, että Pesäpalloliiton pitäisi korjata asia ja varmasti liittokin voisi tehdä monia asioita paremmin, mutta korostaisin tässä yhteydessä erotuomareiden omaa vastuuta itsensä kehittämiseen. Pesäpallossa on valitettavasti paljon sellaisia tuomareita, jotka eivät ole esimerkiksi viiden vuoden aikana kehittyneet juuri lainkaan, vaan he ovat pikemminkin jopa taantuneet. Siitä on turha syyttää liittoa”, Meriläinen sanoo.

”Säännöt ovat kaikkien saatavilla ja nykyään tuomarit voivat katsoa omia otteluitaan ja omia tuomioitaan jälkikäteen Ruudun tallenteista. Jos he eivät esimerkiksi ole nähneet jotain lyöntiä ottelun aikana, he voivat katsoa tallenteelta, miksi eivät. Oliko esimerkiksi syy väärässä painopisteessä vai jossain muussa.”

Ottelu olisi jouduttu uusimaan

Vaikka Meriläisen mukaan tästä kaudesta huippupesäpallossa onkin selvitty varsin hyvin, hänen silmäänsä on sattunut muutama anteeksiantamaton tuomarivirhe. Hän nostaa esimerkiksi Kempeleen ja Porin välisen naisten Superin ottelun, jossa kahden väärän vuoksi vapaataipaleen kolmoselta saanut etenijä tuomittiin palaneeksi, koska hän ei käynyt kotipesässä.

”Etenijä ensinnäkin astui kotipesään, mutta se oli sivuseikka. Varsinainen virhe oli se, että hänet tuomittiin palaneeksi sillä perusteella, että hän ei edennyt vapaan saatuaan kotipesään. Säännöissä ei ole tällaista vaatimusta, vaan etenemiseksi riittää se, että etenijä irtoaa pesältä.”

”Tällaisen säännön pitää olla tuomarilla niin syvällä selkärangassa, ettei tällaista virhettä voi pääsarjatasolla yksinkertaisesti tehdä. Jos tuomari tekee tällaisen virheen, se kertoo silloin, ettei hän ole opettelut riittävän hyvin sääntöjä. Se taas kertoo huonosta asenteesta.”

”Virheen vakavuutta kuvaa se, että jos Kempele olisi merkkauttanut pöytäkirjaan P:n ja tuomariston kokoontumisen jälkeen tuomio olisi jäänyt voimaan, ja vaikka superpesisotteluissa valitusoikeutta ei sinällään ole, niin kilpailutoiminnan ohjausryhmä olisi luultavasti joutunut puuttumaan asiaan ja määräämään ottelun pelattavaksi uudelleen. Tämä on erittäin harvinaista.”

Pesäpallon säännöistä käydään jatkuvasti kovaa vääntöä. Meriläisen mukaan säännöt ovat sinällään hyvät ja riittävät, mutta ongelmia tuottaa se, että sääntöjen rinnalla on paljon erikseen sovittuja linjauksia, miten sääntöjä tulkitaan ja sovelletaan erilaisissa tilanteissa.

Hän nostaa esimerkiksi Vimpelin ja Sotkamon vuoden 2015 finaalisarjassa tapahtuneen niin sanotun neljän palon vuoroparin. Tilanne alkoi, kun Sotkamolle tullutta toista paloa ei merkitty tulostaululle. Kolmannen palon jälkeen Sotkamo vaati, että tilanne pelataan uudelleen kahden palon tilanteesta, koska taululla oli vain yksi palo ja pelasivat tilanteen sen mukaisesti.

”Säännöissä tällaista tilannetta varten ei ole pykälää, mutta seurojen kanssa oli sovittu, että tällaisissa tapauksissa tilanne pelataan uudelleen, kuten Sotkamo vaati. Näin myös tapahtui eli tuomarit toimivat tilanteessa ainoalla oikealla tavalla.”

”Tällaisten epävirallisten linjausten ja sopimusten ongelmana on, että tieto ei välttämättä ole kulkeutunut esimerkiksi pelaajille ja pelinjohtajille, yleisöstä ja mediasta puhumattakaan. Siksi on ymmärrettävää, että tunteet kiehahtavat tällaisissa tilanteissa, kuten tässäkin tapauksessa tapahtui.”

Meriläinen ei lähtisi muuttamaan varsinaisesti sääntöjä, koska kaikkiin tilanteisiin ei voida säännöissä mitenkään varautua.

”Sen sijaan, että sääntöihin olisi kirjattu, mitä tehdään, jos koira juoksee kentälle ja nappaa pallon suuhunsa. nämä asiat voitaisiin hoitaa tuomarin ohjekirjassa, jossa kerrotaan sääntöjen soveltamisesta käytäntöön esimerkkien kautta.”

”Ymmärtääkseni näitä epävirallisia sovittuja linjauksia ollaan nyt kokoamassa yhteen ja se kieltämättä helpottaa paitsi tuomareiden työtä, myös pelinjohtajien ja pelaajien työtä. Esimerkiksi nyt joku asia on voitu sopia kymmenen vuotta sitten ja jos joku tuomari aloittaa tuomaroinnin 2020, hänellä ei välttämättä ole mitään tietoa tällaisista sopimuksista.”