Suomi otti EM-karsintojen viimeisessä kotiottelussa vakuuttavan 4-0-voiton Pohjois-Irlannista. Joel, millainen painoarvo tälle voitolle pitää antaa, sillä nythän pelattiin pelkästään pelaamisen ilosta?

Se on totta, että tässä ottelussa ei siinä mielessä ollut panosta, että kummallakaan joukkueella ei enää ollut mahdollisuuksia päästä tästä karsintalohkosta jatkoon – ja kun ei ollut panosta, ei ollut myöskään paineita.

Tämä kaikki on totta, mutta tällaisessakin asetelmassa asiat voidaan tehdä hyvin tai huonosti, ja tänään Huuhkajat pelasi todella hyvän ottelun. Oli laadittu fiksu pelisuunnitelma, pelaajavalinnat olivat fiksuja, kenttä oli miehitetty järkevästi ja pelaajat oli roolitettu hyvin.

Lopputuloksena oli ottelu, jota oli ilo katsoa, enkä puhu nyt vain maaleista. Kentällä tapahtui paljon positiivisia asioita ja myös sellaisia asioita, jotka Markku Kanerva ja Suomen valmennusjohto on kaivannut työkalupakistaan uusina elementteinä Huuhkajien pelaamiseen.

Pelissä oli paljon hienoja ja toimivia nyansseja. Pelaajat liikkuivat järkevästi ja tekivät lukuisia fiksuja paikkojenvaihtoja. Jos joku pelaaja teki liikkeen ylös tai alas, tila täytettiin automaattisesti.

Sama järkevyys näkyi myös roolituksessa. Daniel Håkans pelasi leveydessä vasemmalla, jossa hän pääsi hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Tämä oli selvästi harkittu ratkaisu, sillä Robert Ivanov hyödynsi useita kertoja pitkillä palloilla Håkansin hyvää liikettä.

Oikealla vastaavan roolin leveydessä hoiti Nikolai Alho. Fredrik Jensen pelasi  taskussa piilokärkenä ja välikaistalla pelaamista tuki Kaan Kairinen.

Huuhkajien pelaamisessa oli paljon tällaisia fiksuja elementtejä, joita oli hieno seurata ja jotka saivat Pohjois-Irlannin näyttämään huonolta. Nyt moni sanoo, että olipa Pohjois-Irlanti tänään huono, mutta se näytti huonolta ennen muuta siksi, että Huuhkajat sai sen näyttämään huonolta

Pohjois-Irlanti ei ole mikään heittopussimaajoukkue. Siitä löytyy paljon ammattimaista laatua ja joukkueen pelillinen käyrä on kehittymässä oikeaan suuntaan, vaikka nämä EM-karsinnat ovatkin menneet penkin alle – ja vaikka Stadikalla tuli perjantaina rumasti nokkaan.

Nousiko Olympiastadionin illassa esille yksittäisiä pelaajia?

Huuhkajilta löytyi onnistujia laajalla rintamalla ja on hienoa nähdä, että Suomelta löytyy myös vakiokokoonpanon ulkopuolelta sellaisia pelaajia, joita voi huoletta nostaa pelaavaan kokoonpanoon.

Monet surkuttelevat Suomen materiaalia ja sen kapeutta, mutta todellisuudessa meillä on jo varsin hyvä määrä sellaisia pelaajia, jotka pystyvät toteuttamaan tänään nähdyn kaltaisia fiksuja pelisuunnitelmia.

Voisin nostaa esille Pohjois-Irlannin kaadosta useamminkin pelaajan, mutta isossa kuvassa ilahdutti erityisesti kahden pelaajan suoritus.

Teemu Pukki on pelannut muutaman heikomman maaottelun ja kysymys tietenkin kuului, alkaako ikä näkyä Pukissa. Tänään kentällä nähtiin jälleen aivan erilaisella jalalla ja otteella pelannut Pukki. On sama, oliko hän sisuuntunut siitä, ettei hän ollut tänään avauksessa vai mistä hän tämänpäiväisen virran oli kiskaissut, mutta nyt nähtiin jälleen vanhaa Pukkia, mikä on merkittävä asia maajoukkueen tulevaisuuden kannalta.

Toinen merkittävä onnistaja oli Glen Kamara. Hän on ollut hölkännyt jo pidemmän ajan väärään suuntaan, mutta tänään otteissa oli jälleen vanhaa hyvää ja energistä Kamaraa. Hänenkin merkityksensä maajoukkueen tulevaisuuden kannalta on iso muuttuja.

Suomi kohtaa vielä maanantaina San Marinon ja sen jälkeen maaliskuussa on edessä jatkokarsinnat. Miltä Huuhkajien tilanne näyttää jatkoa ajatellen?

Huuhkajien yhteydessä puhuttiin yhdessä vaiheessa joka käänteessä riveluutiosta. Minusta nyt voitaisiin alkaa vähitellen puhua jo uudesta riveluutiosta.

Huuhkajat on selättänyt nyt sen pelillinen lamansa, joka kulminoitui pitkälti 5-3-2-muodon härkäpäiseen käyttöön. Vaikka tätä syksyä on leimannut kolme peräkkäistä EM-karsintatappiota, tulosten ja otsikoiden takana peli on kehittynyt jo pidemmän aikaan lupaavaan suuntaan.

Tänään tästä kehityksestä nähtiin jälleen uusia nyansseja ja elementtejä, jotka vahvistavat sitä, että valmennusjohdosta kuuluu oikeanlainen taktinen raksutus. Huuhkajat on selvästi kääntynyt pelillisesti oikealle tielle ja nyt vain on pidettävä huoli, että tämä kehitys jatkuu.

Totta kai pelaajiston suhteen tapahtuu tiettyä elämistä, mutta kokonaisuudessaan myös pelaajatilanne näyttää hyvältä.

Kaikki katseet ovat ymmärrettävästi nyt maaliskuussa jatkokarsinnoissa, mutta minusta olisi tärkeää nähdä vielä suurempi kuva ja katsoa jo tulevia karsintoja ja tulevia Kansojen liigojen otteluita.

Monet ovat halukkaita vaihtamaan näiden karsintojen jälkeen päävalmentajaa, mutta Huuhkajien pelaaminen on kehittymässä nyt sellaiseen suuntaan, kannattaako päävalmentajaa vaihtaa. Minusta ei.