Pohjoisen väriläiskä on lisännyt väriä ja aggressiivisuutta pelaamiseensa – ja hyvä niin
TalviSuperin perusteella pohjoisesta tuulee kesällä aggressiivisemmin ja vaarallisemmin Kempelee reivattua sisäpeliään rohkeampaan suuntaan.
Mansen, Sotkamon ja Kouvolan selviytyminen TalviSuperin lopputurnaukseen ei ollut yllätys kenellekään.
Myöskään Kempeleen selviytymistä neljäntenä joukkueen finaalipeleihin ei voi pitää suurena yllätyksenä. Kempele pelasi pohjoisen alkulohkossa, jossa sen lisäksi pelasivat Sotkamo, Joensuu, Kitee, Pattijoki ja Imatra. Tiedettiin, että joku haastajista vie Sotkamon lisäksi lopputurnauspaikan – ja nyt sen vei Kempele.
Vaikka Kempeleen lopputurnauspaikka ei ollut yllätys, sen pelaamisessa on TalviSuperin perusteella tehty erinomainen korjausliike.
Kempele on siirtänyt vaihtotilannepelaamisensa painopistettä selvästi rohkeampaan suuntaan. TalviSuperin perusteella voi ennakoida, että Kempele tulee horjuttamaan vastustajiaan kesällä yllättävillä ratkaisuilla jo vaihtotilanteissa.
Muutenkin Kempeleen tekeminen TalviSuperin alkulohkojen otteluissa oli valettu jo kesämuotteihin. Monet seurat peluuttivat alkulohkoissa paljon junioreita ja käyttivät TalviSuperia erilaisten kokeiluiden tekemiseen.
Kempeleellä ei ole samanlaisia leveyttä edustusjoukkueen takana kuin muilla kärkiseuroilla, joten sen mahdollisuudet tehdä erilaisia pelaajakokeiluita olivat jo lähtökohtaisesti rajallisemmat. Siksi Kempele käyttikin TalviSuperin kilpakoneensa virittämiseen: se pelasi suurimman osan otteluista ykkösmiehistöllään ja otti muutenkin ottelut tosissaan. Pelattiin tuloksesta ja se myös saatiin.
***
Kempele oli muutama vielä 2–3 vuotta sitten Superin väriläiskä, joka voitti kaudella 2023 SM-pronssia ja oli hilkulla mennä jopa loppuotteluun.
Sen jälkeen pohjoistuulen voima on taantunut ja monet ovat pohtineet, jatkuuko taantuma vai saako Kempele katkaistua taantuman ja käännettyä käyränsä uuteen nousuun.
Kempele menetti viime syksynä lupaavan Perttu Ollin, mutta Alajärveltä hankittu Tuukka Etula on hyvä paikkaus. Hän ottaa Ollin paikana takakentällä toisena kopparina. Sisällä Etula ollaan istuttamassa kotiuttajan rooliin, kun Olli oli vaihtaja ja etenijä.
Kempeleen sisä- ja ulkopeliryhmitys näyttää kaksi kuukautta ennen uuden kauden alkua selvältä.
Teemu Hollanti ja Olli Heikkala ja kolmoseksi palaava Tuomas Jussila muodostavat erinomaisen ykköskärjen ja Kempeleeltä löytyy nopeutta ja vaihtotilannevoimaa myös kakkoskärkeen.
Kotiuttamisesta päävastuun kantaa jokerikaksikko Tuukka Sarkkinen ja Ossi Meriläinen. Tärkeimmän numerolla lyövän kotiuttajan roolia kaavaillaan Etulalle.
Lukkari Ville Väliaho on ollut viime vuodet suurennuslasin alla, mutta hänellä on edelleen yksi Superin vaikeimmista syötöistä. Heikkala on rutinoitunut etumies ja saa rinnalleen nyt lupaavan Tino Alaspään, joka on murtautumassa lopullisesti Kempeleen pelaavaan kokoonpanoon.
Arttu Ruuska siirtyy vaihtotilanteissa polttolinjaan, jota hallitsee edelleen Superin paras ulkopelaaja, Tuomas Jussila. Muut linjan paikat menevät Aatu Saastamoiselle ja Markus Keski-Petäjälle.
Takakentän kaksikon muodostavat Etula ja Hollanti.
Kempeleen ykkösmiehistön takaa ei löydy laajasti leveyttä, mutta Joona Haapasen, Saku Salorannan ja Aaro Ojanperän kaltaiset nuoret saavat kesällä vastuuta ainakin jokereina ja tarvittaessa myös ulkopelissä.
***
Kempele ei ole viime kaudesta heikentynyt, mutta ei myöskään vahvistunut. Siksi uuden pelinjohtajan Arttu Jurvakaisen ja kakkospelinjohtaja Santtu Haipuksen tuoma aggressiivisempi sisäpelin peluuttaminen on järkevä veto. Kun materiaali ei ole parantunut, silloin on yritettävä puristaa koneesta enemmän tehoja irti.
Sisäpelin rohkeampi peluuttaminen tukee tätä tavoitetta. Oppikirjapesäpallosta poikkeava peluutus antaa myös altavastaajajoukkueelle – jollainen Kempele on kärkiseuroihin verrattuna – paremman mahdollisuuden horjuttaa itseä parempia joukkueita.
Yllätyksellisempi ja aggressiivisempi peluuttaminen voi olla myös arvokas haastajaryhmän sisäisissä väännöissä. Marginaalit haastajaryhmään kuuluvien Joensuun, Kiteen, Hyvinkään ja Pattijoen välillä ovat pienet, eikä Vimpelikään ole toivottoman kaukana. Siksi onnistuminen tai epäonnistuminen kesällä voi tarkoittaa jopa 4-5 sijan eroa runkosarjassa.
***
Kempeleellä ei ole unohdettu syksyn 2023 pronssijuhlia. Siksi Sarkkirannassa unelmoidaan edelleen suuria, mutta kysymys kuuluu, mihin asti Kempeleen materiaalin taso tällä kaudella riittää, vaikka kaikki menisikin nappiin?
Kolmen vuoden takaisesta pronssijoukkueesta on poissa Antti Korhosen, Sami Haapakosken ja Onni Määtän kaltaisia ikonisia kulmakivipelaajia, joten mitalijuhliin pitkä matka ja paljon kiivettävää.
