Veikkausliigassa pelaava HIFK kertoi perjantaina uusista omistusjärjestelyistä. Seuran uudeksi pääomistajaksi nousee Stadin Tähdet Oy Ab, jonka takaa löytyy piensijoittajien lisäksi yrityselämässä ansioituneet Heikki Pajunen, Janne Räsänen, Mirka Lod, Heikki Lehmuskoski ja Jan Holst.

HIFK:n edellinen omistaja, kiinalainen Lucas Chang Jin vetäytyi HIFK:sta vuosi sitten.

Uutinen valaa uskoa HIFK:n tulevaisuuteen – lyhyellä tähtäimellä. Pitkällä tähtäimellä edessä on kuitenkin se sama haaste, joka jokaisella HJK:n haastamista yrittäneellä helsinkiläisseuralla on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta. HJK:n voi haastaa, mutta se on kallista ja riskialtista puuhaa.

1990-luvulla HJK:ta ahdistelivat vuorotellen ensin FinnPa, sitten PK-35. Ne molemmat päätyivät Hjallis Harkimon salkkuun. PK:sta tuli FC Jokerit ja FinnPasta FC Jokrut. Hurma jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Jokrujen toiminta päättyi vuonna 2001 ja Jokereiden kolme vuotta myöhemmin, kun Harkimo myi Jokerinsa HJK:lle, joka pisti seuran pöytälaatikkoon.

2007 FC Viikingit kävi pelaamassa yhden kauden Veikkausliigassa, mutta putosi karsintojen kautta takaisin sinne, mistä oli tullutkin.

HJK:n haastamista ovat yrittäneet myös Vantaan ja Espoon seurat. AC Allianssi nousi 2000-luvun alussa puheenaiheeksi, kunnes seuran kiinalaisbelgialaiset taustavoimat vetivät seuran sopupeliskandaaliin ja sitten valtaisan velkakuorman alle. Veikkausliiga vei Allianssilta lopulta liigalisenssin ja seura lakkautettiin 2006.

FC Honka näytti nousevan 2000-luvun ensimmäiseksi todelliseksi HJK:n haastajaksi ja Espoossa nähtiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla suoranaisen huuman merkkejä, kunnes Honka ajoi samoille karikkoisille vesille kuin muutkin HJK:n haastajat. Nyt Honka tekee uutta tulemistaan Veikkausliigassa käytyään jopa Kakkosessa.

Myös HIFK:ta on yritetty tasaisin välein pelastaa, mutta niidenkin tarinoiden historia on hyinen. Synkeimmillään HIFK kävi hakemassa 2000-luvulla vauhtia Nelosesta, ja silloinkin pelastusoperaatiosta vastasi seuran kakkosjoukkue.

***

Jos HJK pudotetaan laskuista pois, HIFK on edelleen edellinen jalkapallon Suomen mestaruuden voittanut helsinkiläisseura – mutta tähtirintojen edellisestä mestaruudesta on kulunut jo 60 vuotta.

60 vuotta!

Se herättää pakostakin kysymyksen, mikä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla mättää, jos IFK Mariehamnin, Myllykosken Pallon ja Valkeakosken Hakan kaltaiset pienten paikkakuntien seurat ovat voittaneet tänä aikana Suomen mestaruuksia, mutta 1,2 miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudun ainoa mestarijoukkue on ollut yksi ja sama sinivalkoraitainen joukkue.

Vanhat jalkapallomiehet sanovat, että siihen on yksi syy – HJK. Tarkemmin se, että HJK ei ole voinut sietää sitä, että sen reviirille tulisi toinenkin uros pullistelemaan. Siksi HJK on tappanut kaikki yritykset joka kovalla tai vähemmän kovalla kädellä, suoraan tai välillisesti.

Tunnen tuon laulun, mutta  ajat ovat muuttuneet. HJK:ssa on ymmärretty jo pitkään se sama asia, jonka HIFK on ymmärtänyt jääkiekossa – rakkaan, vihatun ja suuria intohimoja herättävän paikalliskilpailijan merkityksen.

HIFK:n kaikki välit Jokereihin katkesi samalla hetkellä, kun Hjallis Harkimo myi Hartwall Areenan venäläisille ja Jokerit siirtyi pelaamaan KHL:ään. HIFK ei kuitenkaan katkeroitunut Jokereille, vaan ainoastaan Harkimolle. Siksi Harkimon myytyä Jokerit-omistuksensa, HIFK:ssa odotetaan vain sitä päivää, että Jokerit palaisi takaisin Liigaan. Valitettavasti homma ei ole kiinni Jokereista, vaan heistä, jotka Jokereissa oikeasti käyttävät valtaa.

Ja he eivät ole suomalaisia.

Myös HJK:ssa toivottaisiin samanlaista sähköistä ilmapiiriä ja tunnelatausta, jota HIFK:n ja Jokereiden välillä aikoinaan säkenöi – ja josta on saatu myös ensimmäiset vahvat signaalit myös HJK:n ja HIFK:n välillä.

***

Kysymys kuuluu, tuleeko HIFK:sta jalkapallossa koskaan sellaista kilpailijaa HJK:lle, että Helsinki ei kesäisin puhuisi ja odottaisi mitään jalkapallo-otteluita niin kiihkeästi kuin kahta Stadin derbyä?

Se on se haaste, joka HIFK:n uusien omistajien edessä on.

Vaikka haaste on mieltä kiehtova ja sydäntä jyskyttävä, sen kanssa täytyy olla maltillinen. HJK on jo nyt sellaisella toiminallisella ja taloudellisella tasolla, että sen etumatkaa ei oteta kiinni yhdessä eikä kahdessa kaudessa – hyvä jos yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.

KuPS oli kauden suurin sensaatiojoukkue Suomen kentillä, mutta karu totuus sen menestyksen taustalla on, että tästäkin kaudesta KuPSille tulee satojen tuhansien eurojen tappiot. Mestaruuskaudella 2019 KuPS teki yli miljoonan euron tappiot ja 2010-luvun tappiokuorma liikkuu nyt 7-8 miljoonan euron luokassa.

Siksi HIFK:n uusien johtajien täytyy olla realistisia niin tavoitteiden kuin aikataulujen kanssa ja ymmärrettävä yksi helposti unohdettu logiikka:

Taikatemppuja voi tehdä sirkuksessa ja illanistujaisissa, mutta jalkapallossa menestys perustuu pitkällä tähtäimellä aina siihen, miten seuran urheilulliset ja liiketaloudelliset prosessit on rakennettu ja miten ammattimaisesti ne pyörivät arjen tasolla päivästä toiseen. Oikotietä ei ole muualle kuin ojaan.

On myös hyvä kysymys, mikä HIFK tavoitteen pitäisi olla?

Onko sen oltava suurempi ja kauniimpi kuin HJK:n vai riittäisikö sille, että se olisi hyvin hoidettu omanlaisensa stadilainen jalkapalloseura?

Sekin voisi olla se uusien omistajien mainitsema kova juttu.