Putoaminen C-tasolle ei olisi Huuhkajille katastrofi, mutta peliesitykset ja tulokset ovat
Huuhkajat kohtaa Irlannin Kansojen liigassa torstaina Dublinissa. Jukka Röngän mukaan putoaminen C-tasolle ei olisi Suomelle katastrofi.
@JukkaRonka
Suomi kohtaa Kansojen liigan kahdessa viimeisessä ottelussa Irlannin vieraissa torstaina ja Kreikan Olympiastadionilla sunnuntaina. Jukka, millaiset panokset Huuhkajilla on näissä otteluissa?
Kansojen liigan kannalta kysymys on siitä, putoaako Suomi suoraan C-tasolle vai pääseekö se karsimaan paikastaan B-tasolla jonkun C-tason lohkokakkosen kanssa.
Suomen tilanne on siinä mielessä tukala, että Huuhkajat voi välttää suoran putoamisen vain ja ainoastaan voittamalla Irlannin torstaina Dublinissa.
Suomi ja Irlanti voisivat päätyä tasapisteisiin, vaikka torstain ottelu Dublinissa päättyisi tasan, mutta silloin Irlanti sijoittuisi kolmanneksi keskinäisten otteluiden perusteella, koska se voitti Suomen lokakuussa Helsingissä 2-1.
Jos Suomi voittaisi Irlannin, sen jälkeen kysymys olisi ensimmäiseksi siitä, saavatko Suomi ja Irlanti lisää pisteitä viimeisissä otteluissaan Kreikalta ja Englannilta.
Vaikka Englannin maajoukkueesta onkin vetäytynyt peräti yhdeksän valittua pelaajaa loukkaantumisten vuoksi, Irlannin haaste on selvästi kovempi, sillä ottelu pelataan Englannin kotikentällä Wembleylla, kun Huuhkajat saa Kreikan kotiareenalleen.
Jos Suomi voittaisi Irlannin Dublinissa ja joukkueet olisivat sunnuntain päätöskierroksen jälkeen tasapisteissä, silloin katsottaisiin keskinäisten otteluiden maalieroa.
Silloin ratkaisevaksi nousisi se, miten suuri Suomen voitto torstaina olisi. Jos se olisi vähintään kaksi maalia, silloin Suomi menisi jatkokarsintaan.
Jos Suomi voittaisi torstaina vain yhdellä maalilla, silloin paremmuuden määräisi – tässä järjestyksessä – kaikkien otteluiden maaliero, vierasmaalien määrä, voittojen määrä, vierasvoittojen määrä, varoituspisteet ja lopulta tämän kertaisen Kansojen liigan alkuperäinen ranking, jossa Suomi oli viisi sijaa Irlannin edellä.
Jottei asia kuulostaisi liian koukeroisalta, asia on helppo hahmottaa siten, että Huuhkajilla on torstaina Dublinissa pakkovoiton paikka, jos se haluaa säilyttää paikkansa B-tasolla.
Miten iso takaisku putoaminen C-tasolle olisi?
Ei se mikään maailmanloppu olisi, itse asiassa kaukana siitä.
Suomi pelasi edellisen kerran Kansojen liigan C-tasolla vuosien 2018-2019 Kansojen liigassa. Hieman helpommat vastustajat ja erinomaiset esitykset Kansojen liigassa vauhdittivat Huuhkajien lentoon vuoden 2020 EM-kisojen karsinnoissa ja toivat Suomelle historiallisen EM-lopputurnauspaikan.
Suomi voitti myös oman Kansojen liigan lohkonsa ja jos Huuhkajat ei olisi selvinnyt suoraan EM-kisoihin, Suomi olisi päässyt yrittämään kisapaikkaa vielä Kansojen liigan finaaliturnauksen kautta.
Seuraavat EM-kisat pelataan vuonna 2028 ja niiden kisojen karsinnat alkavat 2027, eikä nyt pelattavalla Kansojen liigalla ole vaikutusta niihin karsintoihin.
Tämä käynnissä oleva Kansojen liiga vaikuttaa ensi vuonna alkaviin vuoden 2026 MM-kisojen karsintoihin siten, että Kansojen liigan kautta on jaossa neljä jatkokarsintapaikkaa sellaisille maille, jotka eivät ole sijoittuneet omassa karsintalohkossaan kahden parhaan maan joukkoon.
Tämä reitti on Suomen kannalta jo mennyt.
Joko tiedämme, millainen Suomen näkymä on päästä vuoden 2026 MM-kisoihin?
Siinä mielessä tiedämme, että tiedämme karsintasysteemin ja tiedämme sen jo nyt, että Suomi on kolmannessa arvontakorissa joulukuussa järjestettävä Euroopan karsintalohkojen arvonnassa.
Mikään helppo Suomen tie ei tule olemaan – kuten se koskaan ole ollutkaan MM-kisoihin –, vaikka vuoden 2026 MM-kisoihin pääsee ennätykselliset 48 maata ja ennätykselliset 16 maata Euroopasta.
Karsintajärjestelmä on sellainen, että Euroopassa pelataan 12 karsintalohkoa. Jos Venäjä on ja pysyy karsintojen ulkopuolella, silloin karsintoihin osallistuu 54 UEFA:n alaista maata, jotka jaetaan kuuteen viiden ja kuuteen neljän joukkueen lohkoon.
12 lohkovoittajaa selviytyy suoraan kisoihin ja lopuista neljästä paikasta järjestetään jatkokarsinta, johon osallistuvat 12 lohkokakkosta ja Kansojen liigan kautta tulevat neljä maata, jotka eivät ole vielä selvinneet suoraan kisoihin tai olleet lohkokakkosia MM-karsinnassa.
Eli voiko Huuhkajat unelmoida vuoden 2026 MM-kisoihin pääsystä?
Unelmoida voidaan ja pitää aina, mutta realismi on raaka – varsinkin, kun katsotaan Huuhkajien viimeaikaisia esityksiä. Kysymys ei ole enää muutamasta heikommasta pelistä, vaan katastrofaalisen heikosta putkesta.
Huuhkajat on pelannut tänä vuonna kahdeksan ottelua, joista se on hävinnyt kuusi – mukaan lukien kaikki neljä tänä syksynä pelattua Kansojen liigan ottelua.
Vuoden ainoa voitto tuli maaliskuussa harjoitusmaaottelussa Virosta ja ainoa tasapeli kesäkuussa harjoitusottelussa Skotlantia vastaan. Huuhkajat on toisin sanoen hävinnyt tänä vuonna kaikki ottelut, joissa on ollut kilpailullinen panos.
Kaiken lisäksi Suomen verkkoon on näissä tämän vuoden kahdeksassa ottelussa tehty 21 maalia eli 2,6 maalia per ottelu, kun aiemmin Huuhkajien vahvin ase nimenomaisesti se, että Suomea vastaan oli vaikea tehdä maaleja.
Nyt tämä etu on menetetty. 2,6 maalia per ottelu on koruton lukema, kun vastapuolelle pistettään se, että Huuhkajat on tehnyt tänä vuonna keskimäärin 1,1 maalia per ottelu ja luo maaliodottamaa 0,97 per ottelu. Jokainen ymmärtää, että jos tätä epäsuhtaa ei saada korjattua, silloin MM-kisapaikasta on turha edes keskustella.
Vaikka Huuhkajien tilanne on äärimmäisen haastava, näen Suomen MM-haaveiden kannalta kolme tekijää, jotka voisivat hieman parantaa MM-näkymää.
Niistä ensimmäinen ja ylivoimaisesti tärkein on se, saako Huuhkajat saa pelillisen kurssinsa?
Tapahtuuko se Markku Kanervan tai jonkun muun päävalmentajan johdolla, on eri tason kysymys, mutta se on joka tapauksessa selvää, että nykyisillä esityksillä Huuhkajilla ei ole mitään asiaa MM-kisoihin.
Toinen tekijä on sitten arpa. MM-karsintojen ykkösarvontakorissa ovat jo nyt varmistaneet paikkansa käytännössä kaikki suurmaat Ranskasta, Espanjasta, Englannista, Saksasta ja Italiasta alkaen. Sieltä ei apuja ja armopaloja ole tarjolla.
Kakkoskorissa on sen sijaan jo sellaisia maita, joita vastaan Huuhkajilla olisi mahdollisuuksia, jos pelilliset ongelmat ja haasteet saadaan ratkaistua.
Kakkoskorissa ovat varmuudella ainakin Ruotsi, Wales, Ukraina ja Turkki. Eivät nekään mitään helppoja vastustajia ole, mutta eivät ne myöskään mitään espanjoita, englanteja tai ranskoja ole.
Kolmas tekijä, joka voisi auttaa Huuhkajia, olisi aika.
MM-karsinnat alkavat viiden maiden lohkoissa jo maaliskuussa, mikä tulee syliin melkein saman tien. Neljän maan lohkoissa karsinnat käynnistyvät sen sijaan vasta ensi vuoden syyskuussa, jolloin Huuhkajilla olisi mahdollisuus rukata peliään paremmaksi talven lisäksi vielä keväällä ja alkukesästä.
Lisäaika tulisi oikein käytettynä tarpeeseen, mutta aika olisi osattava ja pystyttävä käyttämään myös hyödyksi.
Eli peli kuntoon, arvalla apuja vastustajista ja jos kaikkien Kansojen liigan jatkokarsintakoukeroiden ja Fifan asettamien talvi-, matkustus- ja poliittisten rajoitusten jälkeen Suomi voisi edes teoriassa päästä neljän maan karsintalohkoon, niin sinne sitten.
Huuhkajat on joka tapauksessa tulossa eräänlaiseen taitekohtaan. Kanervan aika on tulossa tiensä päähän, tapahtuipa se nykyisen sopimuksen puitteissa vuonna 2026 tai jo aikaisemmin. Myös muutamat ikoniset pelaajat Teemu Pukin ja Rasmus Schüllerin johdolla kiskovat jo uriensa viimeistä suoraan, kun samaan aikaan sieltä on nousemassa uusi sukupolvi yhä suurempaan ja suurempaan vastuuseen myös Huuhkajissa.
On ymmärrettävää, että kiikarit on kohdistetaan käynnissä oleviin ja lähimmän kulman takana oleviin karsintoihin ja turnauksiin, mutta suomalaisen jalkapallon kannalta avainkysymys ei ole nyt se, miten torstaina tai sunnuntaina pelataan tai edes se, miten ensi vuoden MM-karsinnoissa käy.
Avainkysymys on nyt se, miten Huuhkajien prosessi rakennetaan ja asemoidaan uudelleen Kanervan valtakauden ja Pukin sukupolven ajan päätyttyä. Kuka tai ketkä tätä prosessia johtavat ja kuka vastaa päävalmentajana Huuhkajien pelillisestä prosessista ja pelaajavalinnoista – onko se esimerkiksi Huuhkajien valmennuksessa jo nyt vahvasti mukana oleva Jani Honkavaraa, Pikkuhuuhkajien kanssa erinomaista työtä tehnyt Mika Lehkosuo adjutanttinaan Gert Remmel vai lähdetäänkö Huuhkajien valmennus rakentamaan kokonaan uudelta pohjalta?
Jimmy Thelin on tainnut karata jo Huuhkajien mittakaavasta, mutta en edelleenkään sulkisi ovea sen suhteen, etteikö Huuhkajien päävalmentaja voisi löytyä ulkomailta.