Erään legendan mukaan Nick Kyrgios hyppäsi ehkä kaksi metriä pidemmälle kuin muut samanikäiset australialaiset tennisjunioripojat viisiloikkatestissä. Tarina kertoo, että Kyrgios olisi tokaissut että pitäisiköhän teidän jätkät harjoitella, ja olisi poistunut paikalta.

Totta tai ei, niin kuulostaa Nick Kyrgiokselta.

Se samainen laukoja pullisteli taas Wimbledonin 3. kierroksella voittaessaan Stefanos Tsitsipaksen. Pullisteli monin keinoin; löi todella hienoja ja taitavia lyöntejä tiukoissa paikoissa ja psyykkasi Tsitsipasta, ja laittoi ottelun päätuomarin lujille.

Brandon Nakashima vs Nick Kyrgio – check the odds at Expekt!

Ottelu oli kuin Kyrgioksen ura pienoiskoossa. ATP-rankingin sijalla 40 oleva pelaaja kikkaili ja taiteili ulos maailmanrankingin vitosen. Ikään kuin hän olisi jälleen kerran vain näyttänyt, kuinka hyvä hän todellisuudessa on, vaikka ei oikeasti ole ollutkaan.

Kyrgios, 27, on puhunut ja esitellyt urallaan enemmän kuin on tehnyt. Kuvaavaa on silti, että hän on voittanut urallaan 6 ATP-titteliä ja hävinnyt 3 finaalia. Jos on kiinnostanut ja kulkenut, hän on aika usein voittanut.
Kun hän yhdessä toisen playboy-aussin Thanasi Kokkinakiksen kanssa sai putken päälle talven Australian avoimissa, tuli peräti nelinpelin Grand Slam -voitto.

Parhaina hetkinään Kyrgios on lyönyt kenet tahansa pihalle. Hän johtaa Novak Djokovicia keskinäisissä otteluissa 2–0, on voittanut Rafael Nadalinkin 3 kertaa, tosin on hävinnyt 6 keskinäistä. Roger Federerkin on kaatunut kerran, mutta Federer on ollut 6 kertaa parempi.

Kuitenkin aika vakuuttava tilasto kaikkien aikojen kolmikkoa vastaan, ja hyvin keskinkertainen ura.

Väärässä lajissa?

Jos miettii alussa mainitun viisiloikkatestin tarinaa, Kyrgioksen uran monia hukkaan heitettyjä hetkiä, hyvää tilastoa kaikkien aikojen kolmikkoa vastaan ja hänen luontaisen atleettista 193-senttistä habitustaan, niin tulee mieleen, tuliko valittua oikea laji?

Tällä kropalla ja luontaisella kimmoisuudella Kyrgios voisi olla vaikkapa pituushypyn maailmanmestari. Hänen elehdintänsä ja egonsa sopisivat loistavasti tuuletteluun lähes 9-metrisen hypyn jälkeen.

Kyrgios on siinä mielessä poikkeuksellinen urheilija, että hän on usein korostanut, ettei tennis ole hänelle mikään ykkösasia. Hänen omien puheidensa mukaan koripallo on paljon rakkaampi laji. No, se näkyy myös hänen peliasuissaan…

Ja kyllähän tämän tyylisen atleetin ja erikoisen persoonan voisi helposti nähdä pelaajana, joka voittaa heittävänä takamiehenä NBA:n korikuninkuuden. Se, että puolustaminen ei aina kiinnostaisi mutta korisukka heiluisi, olisi ikään kuin tyypillinen tarina.

Hän voisi rajulla egollaan ja urheilullisuudellaan olla Zlatan Ibrahimovicin tyylinen maaliruisku jalkapallossa.

Kyrgioksessa on paljon sellaista, millä yleensä pärjätään urheilussa, mutta ei tenniksessä.

Erikoisen lajin omaleimaiset vaatimukset

Tenniksen erityispiirteet suosivat tasalaatuisuutta, eivät huippuominaisuuksia. Aika monella pelaajalla on ollut paljon paremmat voima-aseet kuin Novak Djokovicilla, mutta silti Djokovicia voi pitää kaikkien aikojen tennispelaajana.

Djokovic on 87 metrin keihäänheittäjä, joka heittää sen 87 metriä 5 kertaa 6 heitosta. Moni muu ylittää 90 metriä epäsäännöllisesti.

Pitkän Grand Slam -ottelun voittaminen vaatii tasalaatuisuutta. Tenniksessä ei mitata absoluuttista tasoa, vaan se on jatkuvaa kahden tai neljän ihmisen taistelua yksittäisten pisteiden paremmuudesta todella pitkällä aikavälillä. Pistelaskutapa ja pelin luonne suosivat keinoja, joilla toista kusetetaan, eikä keinoja, joilla näytetään parastaan.

Ei ole mitään hyötyä, jos olet kaikkia kaksi metriä parempi viisiloikkatestissä, jos pallo ei pysy riittävällä tavalla kentässä tai pää kasassa sillä hetkellä, kun täytyy voittaa.

Tennis on luonteeltaan siitä harvinainen urheilulaji, että fyysiset testitulokset eivät korreloi läheskään aina ottelun voittamisen kanssa. Yhden arvion mukaan hexagon-ketteryystesti on ainoa fyysinen testi, joka korreloi suoraan sen kanssa, kuinka hyvä joku on tenniksessä.

Totta kai pelaajat huipulla ovat kovakuntoisia ja osaavat paljon lajiasioita, mutta lopputulokseen vaikuttaa aikamoinen asioiden kirjo.

Ja sitten toisaalta millään muulla ei ole niin suurta vaikutusta kuin tasalaatuisuudella ja jaksamisella. Toki tasalaatuisuuteen liittyy vahva kehonhallinta, jotta palloa saa kenttään pahoista paikoista.

Kyrgios voisi pituushyppääjänä vetää suuren osan hypyistä aivan vihkoon. Hän voisi joukkuepalloilijana välillä jättää jonkun puolustussuorituksen puolitiehen, kun verkko heiluisi toisessa päässä. Mutta tenniksessä hän ei keskimäärin ole pärjännyt parhaille juuri siksi, että työmoraaliin ja tasalaatuiseen puurtamiseen liittyvät seikat eivät ole kunnossa.

Djokovic ja Nadal ovat työmoraalin ilmentymiä. Federer ymmärsi työnteon merkityksen kuitenkin riittävän varhain, vaikka on Kyrgioksen tavoin taituri. Kyrgios ei ole oivaltanut näitä asioita, vaan on pikemminkin vain louskuttanut leukojaan.

Ei pidä ymmärtää väärin: Vaikka tässä yritetään kuvata, kuinka hyvä ja taitava Kyrgios pohjimmiltaan on, hän on ollut lajissaan keskinkertainen huipputasolla ja on jäänyt keskimäärin kärkipelaajista paljon.

Vaikka hän puhuu paljon ja puolustelee, ettei tennis ole niin tärkeää, niin ennen muutahan ne ovat heikkouden merkkejä. Ei ole riittänyt.

Taitopelaaja

Miksi Kyrgios on väläyttänyt juuri Wimbledonissa? Siitä samasta syystä, miksi Federer on ollut Wimbledonissa menestyksekkäämpi kuin Djokovic ja Nadal.

Ruohokenttä vaatii ja paljastaa taidon elementtejä. Pomppu tulee nopeasti syliin, ja osumalta vaaditaan siksi paljon. Silkka lyöminen on vaativampaa kuin muissa Grand Slam -kisoissa. Siksi taitavat pelaajat tuppaavat pärjäämään Wimbledonissa.

Kyrgios on taitava, sen lisäksi, että on luontaisen fyysinen.

Ensinnäkin hänellä on yksi taitavimmista ja sujuvimmista syötön liikeketjuista. Suhteellisen matala pallon nosto syötössä, sen takia nopea jalkojen käyttö, kaikki mahdolliset ulokkeet auki syötön latausvaiheessa, ja aivan loistava yläkropan ja käden liikkuvuus, kun voimaa ladataan ja puretaan.

Kämmenen ja rystyn kummankin osumalla pelailu on todella taitavaa nopeassa tempossa, ja hän osaa myös yhtäkkiä lisätä voimaa. Stopparit ja alakierrerysty ovat hyviä.

Kyrgioksen lyöntitekniikka näyttää persoonalliselta, koska hän lyö melko lyhyillä liikeradoilla ja aika pelkistetyllä ajoituksella. Loppujen lopuksi syy tähän on niinkin looginen kuin, että hän pelaa keskivertoammattilaisia kevyemmällä mailalla. Siksi voimaa ei myöskään lataamalla ladata yhtä paljon.

Ja silloinhan vaaditaan taitoa ja tatsia.