Raju kapina ravistelee Espanjan naisten maajoukkuetta – löytyisikö Suomessa kanttia samaan?

Suomi ja Espanjan kohtasivat toisensa EM-kisoissa heinäkuussa. Sen jälkeen on myrskynnyt molemmissa maajoukkueissa.

46 Denton RoadJalkapallo

Raju kapina ravistelee Espanjan naisten maajoukkuetta – löytyisikö Suomessa kanttia samaan?

Espanjan naismaajoukkueen avoin kapina herättää kysymyksen, löytyisikö samaan rohkeutta ja särmää myös Suomessa?

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 23.9.2022 | KUVAT All Over Press

Espanjan naisten maajoukkueessa on syntynyt erikoinen näytelmä. 15 maajoukkuepelaaja on vaatinut maajoukkueen päävalmentajan Jorge Vildan erottamista, koska pelaaminen Vildan maajoukkueessa vaikuttaa heidän emotionaaliseen tilaansa ja terveyteensä.

Pelaajia ei ole nimetty eivätkä he ole itse tulleet julkisuuteen. He ovat kuitenkin ilmoittaneet vetäytyvänsä maajoukkueesta, jos Vildaa ei eroteta.

Espanjan Palloliitto on ilmoittanut tylysti, ettei maajoukkueen päävalmentajasta päättäminen kuuluu pelaajien valtaan ja maajoukkueesta kieltäytyneet pelaajat joutuvat pyytämään anteeksi ”erehdystään”, jos he haluavat jatkossa pelata Espanjan maajoukkueessa.

***

Kysymys on mielenkiintoinen monella tapaa.

Se on mielenkiintoinen yleisellä tasolla. Jalkapallossa ja muussa joukkueurheilussa on ollut perinteisesti pyhä oppi, että valmentajien tehtävänä on valmentaa ja pelaajien pelata.

Opissa on toki oma logiikkaansa. Urheiluseuroissa ja maajoukkuetoiminnassa vallanrakenteet päätyvät aina siihen tahoon, jolla on asioissa viimeinen ja suurin vastuu. Heidän oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa kuuluvat viime kädessä kaikkien suurten ratkaisujen tekeminen – niin helppojen kuin vaikeiden ja niin iloisten kuin kipeidenkin.

Jos valta annettaisiin pelaajille, oltaisiin helposti kaoottisessa huutoäänestyssirkuksessa, jossa kovaäänisten ääni kuuluisi kaikista voimakkaimmin.

Maailma ei ole kuitenkaan mustavalkea. Yksi keskeinen eteenpäin vievä voima huippu-urheilussa on se, että pelaajilla on oma tahto ja heiltä löytyy särmää ja selkärankaa olla suostumatta mihin tahansa.

Lammaslauma tuottaa kyllä villaa, mutta mitä sitten kun villantuotanto ei riitä? Pitääkö pelaajien purra vain hammasta ja hyväksyä se, että huonon valmennuksen seurauksena hukataan tuloksia jopa vuosikausia?

Kumpi pelaaja on seurajoukkueelle tai maajoukkueelle arvokkaampi tällaisessa tilanteessa – sellainen, joka pitää suunsa kiinni ja tyytyy vallitsevaan surkeuteen vai sellainen, joka ei siihen tyydy?

Pelaajien vallassa ei ole päättää valmentajasta, kuten Espanjan Jalkapalloliitto totesi. Ei ole, mutta päättämisen rinnalla on toinenkin tie: vaikuttaminen. Se voi olla samalla tavalla näkyvää vaikuttamista, kuten Espanjan naisten jalkapallomaajoukkueen 15 pelaaja teki, tai se voi olla näkymättömämpää vaikuttamista.

***

Espanjan maajoukkueen tapauksen tekee mielenkiintoiseksi myös se, että sille löytyy sisar- ja veljestapauksia myös Suomesta.

Helmareiden päävalmentaja Anna Signeul joutui kesällä EM-kisoissa myrskyn silmään oman johtamistyylinsä vuoksi. Lopputuloksena oli, että Signeulin sopimus purettiin kisojen jälkeen.

Signeulin kohdalla jäi kuitenkin ilmaan se, tuliko paine Signeulin erottamiseen miten paljon joukkueen sisältä ja miten paljon sen ulkopuolelta? Toki ulkopuolinenkin paine voi olla relevanttia, joskin eri syystä kuin joukkueen sisältä tuleva paine, mutta onko Signeulin tapauksessa sanottu vielä kaikki oleellinen vai sanotaanko se vasta myöhemmin?

Toinen hyvä esimerkki on miesten A-maajoukkueen pelaaminen Antti Muurisen alaisuudessa 2000-luvun alkupuolella. Suomella oli kasassa kaikkien aikojen sukupolvi, mutta se hukkasi mieluummin parhaat vuotensa naureskelemalla Muuriselle tämän selän takana ja ristimällä hänet Pensselisedäksi kuin istumalla Muurista ulos.

Roy Hodgson vei Kultaisen sukupolven vielä sen viimeisillä höyryn rippeillä kovasta karsintalohkosta EM-kisojen porteille, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

***

Mitä siis pelaajat voivat siinä kohtaa tehdä, jos he toteavat, että tämän valmentajan alaisuudessa homma ei toimi?

Itse asiassa he voivat tehdä juuri sen, mitä Espanjan maajoukkueen pelaajat nyt tekevät: he vetäytyvät maajoukkueesta.

Espanjan Palloliiton tehtävänä on nyt ratkaista, miten he naispelaajien kapinaan suhtautuvat? Onko kapinalle oikeasti perusteita vai ovatko kapinoitsijat väärässä?

Barrikadeille nousseita pelaajia on kuitenkin pakko arvostaa. Ei siksi, ovatko he asiassa oikeassa vai väärässä, vaan siksi, että he ovat valmiit koviin henkilökohtaisiin uhrauksiin saadakseen aikaan muutoksen, joka heidän käsityksensä mukaan veisi eteenpäin myös Espanjan maajoukkuetta.

Darwin Nunez