F1-sirkus palaa viikonloppuna suomalaisen formulahistorian kannalta käänteentekevälle maaperälle – Ranskaan.

Tasan 40 vuotta sitten pieni ja itsetietoinen nuori mies Suomesta tuli ja voitti ensimmäisenä suomalaiskuljettajana F1-osakilpailun – ja kauden päätteeksi myös ensimmäisenä suomalaisena kuljettajana maailmanmestaruuden.

Miehen nimi oli Keke Rosberg, paikkana Dijon ja kisan nimenä Sveitsin Grand Prix. Sveitsin GP ajettiin Ranskassa, koska Sveitsi oli kieltänyt moottoriurheilun vuoden 1958 Le Mansin onnettomuuden jälkeen.

Who will dominate French GP weekend at Paul Ricard? Play now at Expekt!

Dijonin kisaa seurasi toinenkin tuleva suomalainen toimittajalegenda – Erkki Mustakari.

”Olin sinä vuonna juuri aloittelemassa F1-töitäni. Dijonin kisan aikaan koostin Urheiluruudun F1-pätkiä. Niissä Kekekin vilahteli, mutta vain vilahteli, sillä 1982 televisiossa näytettiin vain Monacon ja Las Vegasin kisat. Dijonin kisaa, jossa Keke otti uransa ensimmäisen ja kauden ainoan voittonsa, ei näytetty kokonaan”, Mustakari muistelee.

”Ymmärrys formuloista oli siihen suuren yleisön parissa vielä hyvin vähäistä. Ainoastaan todellinen moottoriurheiluväki seurasi kisoja. Aluksi Keke ajoi häntäpään autoilla, eikä se jaksanut kiinnostaa juuri ketään. Kaiken lisäksi formula ykkösissä tuli siihen aikaan paljon keskeytyksiä ja Kekestäkin tuli Suomessa monille irvailun kohde. Luultiin, että vika oli miehessä, vaikka vika oli kalustossa.”

”Autot olivat hajoamisherkkiä, keskeytyksiä tuli paljon ja säännöt olivat väljät. Moottoreita sai kehittää omien varojen mukaan niin paljon kuin halusi. Isoilla talleilla, Ferrarilla ja Renaultilla, oli parhaat menopelit, koska ne pystyivät satsaamaan niihin eniten. Moottoreita kehitettiin kellon ympäri ja koska jatkuva kehitys oli päällä, laitteet olivat hyvin epäluotettavia ja hajoilivat vähän väliä. Jos puolet startanneista pääsivät ylipäätään ruutulipulle asti kisoissa, niin se oli jo hyvä tulos.”

1980-luvun alussa elettiin formula ykkösissä muutenkin historiallisen murroksen aikaan. Valtaosa talleista käytti siihen aikaan Cosworthin vapaasti hengittäviä moottoreita, mutta turbot tekivät tuloaan.

”Kekellä ei ollut mestaruusvuonna 1982 turboa, vaan hänen Williamsissaan oli Cosworthin mylly. Vaikka moottori ei ollut vahvin ja nopein, se oli kestävä. Turboilla ajavat kuljettajat jäivät helposti radan laitaan, mikä teki kaudesta todella erikoinen. Kauden aikana ajettiin 16 kisaa, mutta Dijonin kisa oli ainoa, jonka Keke voitti. Silti hänet kruunattiin kauden päätteeksi maailmanmestariksi. Nykypäivänä se olisi täysin mahdotonta, mutta silloin maailma oli erilainen ja kauden 1982 aikana 16 kisassa oli peräti 11 eri voittajaa.”

Kausi 1982 oli myös traaginen. Ferrarin tähtikuljettaja Gilles Villeneuve menetti henkensä Belgian GP:ssä ja Ricardo Paletti Kanadan GP:ssä. Mustakari muistaa ikuisesti Villeneuven kolarin.

”Katsoin sen aikanaan videolta ja onnettomuus paloi verkkokalvolleni pysyvästi. Villeneuve sinkoutui autostaan ja lensi kaaressa radan verkkoaitaan. Se oli järkyttävä onnettomuus.”

Onnettomuuksilla oli muutenkin vahva rooli kauden käsikirjoituksessa. Toinen Ferrari-kuljettaja, ranskalainen Didier Pironi, johti 11 kisan jälkeen MM-sarjaa selvästi, mutta ajoi Hockeinheimin kisassa pahan kolarin, joka päätti hänen kautensa ja koko F1-uransa.

”Pironi pysyi sarjan kärjessä pitkään ja lopulta vain Keke pystyi ohittamaan hänet MM-pisteissä”, Mustakari muistelee.

Vaikka Rosberg oli Suomessa pilkkalaulujen kohde, maailmalla häntä arvostettiin Mustakarin mukaan eri tavalla.

”Keke oli kuljettajana arvostettu piireissä jo ennen ensimmäistä menestyskauttaan. Se johtui siitä, että hän oli väläytellyt taitojaan. Keke muun muassa voitti Silverstonessa vesisateessa ajetun epävirallisen F1-kisan.”

Rosbergille ei irvailtu Suomessa vain ymmärtämättömyyden takia. Hän lisäsi suomalaisten raivoa myös itsetietoisella käytöksellään. Keke muun muassa puhui itsestään siihen aikaan oudosti sä-muodossa ja järkytti suomalaisia sanomalla, ettei hän aja Suomen puolesta vaan itsensä puolesta. Suomalaisessa urheilumarkkinoinnissa ja urheilusponsoroinnissa Rosberg oli yksi suurimpia vallankumouksellisia.

”Keke on sanonut, ettei hän ole koskaan ajanut mitään kilpa-autoilusarjaa ilmaiseksi. Hän on aina saanut palkkaa. Hän osasi junailla asiansa niin, että palkkaa tuli. Ne eivät olleet aluksi huikeita määriä rahaa. Mestaruuden jälkeen tilanne muuttui ja Keke sai sponsoreikseen lopulta myös Philip Morrisin ja Marlboron. Se oli iso juttu.”

”Keke oli muutenkin oman arvonsa tunteva kuljettaja. Hän oli kultaisine kutreineen kuin filmitähti F1-joukossa. Hänellä oli aina aurinkolasit silmillä, fleda hulmusi ja rööki oli huulessa. Hän tunsi olevansa kova jätkä ja myös näytti sen muille.

”Keke ei ollut suomalaisenoloinen. Ehkä hän sai vaikutteita heti syntyessään Ruotsissa. Kekeä ei voinut kuuna päivänä verrata rallimiehiin, jotka olivat aivan eri maata tyyliltään. Keke oli tähti jo syntyessään ja se nähtiin sitten varikolla. Hänellä oli sellainen kovan jätkän aura ympärillään, ettei monet edes uskaltaneet mennä kyselemään häneltä mitään.”

”Vuoden 1982 maailmanmestaruuden jälkeen hän sitten pompotti sitä harvalukuista suomalaista mediaa, joka silloin kiersi F1-kisoja. Kai se oli Keken kosto sille, mitä kaikkea hän oli saanut suomalaisten suunnalta kokea.”