Riitta-Liisa Roponen on ollut näiden MM-hiihtojen yllättävin valopilkku. Kymmenes tila vapaalla kympillä, vain 37 sekunnin päässä mitalista, on suoritus, jonka voisi oikeastaan nostaa jo koko kuluvan urheiluvuoden yllättävämmäksi valopilkuksi.

Ja silti, toisaalta, eipä tuon olisi oikeastaan pitänyt edes niin iso yllätys edes olla.

Kokenut hiihtäjä on pitänyt itsensä kunnossa. Fysiikan pohja pitää, mikä on Oberstdorfin olosuhteissa ehdoton menestysvaatimus. Lisäksi vapaan tyylin tekninen osaaminen on hallussa, kalusto oli huippukunnossa, rataprofiili ominaisuuksiin hyvin sopiva, terveys oli 100-prosenttinen, ja kokemuksen tuoma pelisilmä auttoi käyttämään omat paukut juuri oikealla tavalla…

Mitä siitä, jos ikää on 42-vuotta, jos palaset loksahtavat näin kohdalleen. Huippuhiihtämisen marginaalit ovat sittenkin niin pienet, että kun Roposen tasoinen hiihtäjä saa näin haastavassa kisakokonaisuudessa aikaiseksi oman huippusuorituksensa, on aika luonnollistakin, että selän taakse alkaa jäädä sellaisiakin nimiä, joita ei ennen kisaa olisi Roposen selän taakse osannut kuvitella.

Oberstdorfin olosuhteet ovat oikukkaat. Joka kisassa tulee hämmentävän paljon yllättäviä romahduksia. Se nostaa taustalta ylöspäin niitä, jotka onnistuvat – vaikka nimet eivät yleensä tuloslistoilla aivan kärjessä näy. Näin kävi Roposellekin.

Samalla tulee hieman haikea olo. Roposen ura on pitkä ja ansiokas, mutta siinä vaiheessa, kun uran parhaiden vuosien olisi pitänyt olla, eli 2010-luvun aikana, ei oikein yksiinkään arvokisoihin saatu kaikkia palasia loksahtamaan niin, että olisi saatu se ominaisuuksien mukainen superhiihto.

Se sattui vasta 42-vuotiaana.

Mutta pääasia on, että se sattui edes joskus. On aivan sama tuliko kisassa mitalia vai ei, tämä hiihto oli suorituksena täysosuma – ja siitä on syytä olla iloinen.

On hienoa huomata, että hieman tosikko ja mitalihullu suomalainen hiihtokulttuurikin on tajunnut tämän: harvoin on tultu koko porukalla top10-sijoituksesta niin hyvälle mielelle, kuin tästä.

Uudenlainen viestinäkymä

Samalla Roposen vire toi uudenlaista virtaa viestipäivän näkymiin. Kolmannen osuuden ongelma muuttui helpommaksi. Jos Krista Pärmäkoski olisi nyt normaalissa iskussaan, vapaan osuudet olisivat Suomelle jopa vahvuus.

Ja jossitellaan lisää.

Jos Kerttu Niskanen ei olisi joutunut jäämään loukkaantumisen vuoksi pois, olisi hän tämän talven kunnossaan pitänyt Johanna Matintalon kanssa Suomen mitalin syrjässä myös perinteisillä osuuksilla. Mihin se olisikaan nostanut ankkuriosuuden lähtökohdat yhdessä Roposen nykyvireen kanssa.

Nyt näin ei kuitenkaan ole. On iso riski siihen, että Roponen on elämänsä MM-vireessä juuri niissä kisoissa, missä muu joukkue sukeltaa.

Toki näiden kisojen olosuhteissa voi sattua kaikenlaista. Jasmi Joensuu kykenee hyvänä päivänään ja huollon onnistuessa roikkumaan muiden tuntumassa. Johanna Matintalolle viestin lyhyt matka sopii ja Oberstdorfin rataprofiili sopii kyllä hänelle, kunhan suksiin saadaan riittävä pito aikaan ja hän pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan.

Pertsan osuuksilla riittää riskejä, mutta jos kaikki menee putkeen, Joensuun ja Matintalon ominaisuuksilla pronssitaistelu ei välttämättä liian kauaksi karkaa. Ja jos Roponen lentää kuten henkilökohtaisessa kisassa, Pärmäkoski voi päästä ankkuriosuudelle yllättävänkin hyvistä asemista.

Aika monta jos-alkuista huomiota jo tähän mennessä.

Ja sen päälle vielä iso kysymysmerkki, eli nykykuntoinen Pärmäkoski. Mitalia on turha toivoa, jos hän ei hiihdä viestissä kisojen parasta hiihtoaan.

Aika vaikealta kisalta siis vaikuttaa, mutta toisaalta, näiden kisojen olosuhteissa on jo nähty, että kaikenlaista voi tapahtua, jos oma suksi saadaan kulkemaan.

Joten, eletään toivossa. Pitkälti siksi, että 42-vuotias konkarihiihtäjä tuli ja pelasti naisten osalta näiden kisojen suomalaistunnelman – ja voi ratkaisevalla tavalla muuttaa viestikisan heikoimmaksi luullun osuuden suomalaisten vahvuudeksi.

Mutta mitali vaatisi heräämistä omalle ehdottomalle huipputasolle myös muilla osuuksilla.