Hallikausi on paketissa ja Sotkamon Jymy Suomen mestari. Pekka, miten kova painoarvo Sotkamon hallimestaruudella pitää antaa?

En lähtisi hehkuttamaan niinkään mestaruutta. Hallipelit ovat tunnetusti hallipelejä ja kaiken lisäksi Joensuun lopputurnauksesta kaikilta joukkueilta – Sotkamo mukaan lukien – puuttui tärkeitä pelaajia. Esimerkiksi Vimpeliltä puuttui  Jukka-Pekka Vainionpää, viime kauden ykkösetenijä Mikko Vihriälä ei pelannut finaalissa ja Mikko Kanala pelasi vain sunnuntaina ja silloinkin jokerina.

Mutta jos katsomme tulosten ja mestaruuden taakse, niin kyllähän Sotkamosta voidaan tehdä se johtopäätös, että Jymyn tilanne näyttää aivan erilaiselta kuin vuosi sitten.

Joukkueen peli näyttää todella valmiilta. Ulkopeli oli jo viime kaudella huippuluokkaa ja se näyttää nyt jopa entistäkin vahvemmalta.

Sisäpelissä iloisin asia Joensuussa oli lyöjäjokeri Lauri Rönkön erinomainen lyöntivire. Jos Rönkkö on kesälläkin tällaisessa vireessä, silloin Roope Korhonen saa rinnalleen elintärkeän toisen vahvan kotiuttajan ja muutenkin joukkueen kotiutusosaston tilanne näyttää huomattavasti paremmalta kuin viime kesänä, jolloin Jymy kaatui kotiutusosastonsa kapeuteen.

Kiteeltä hankittu Hannes Pekkinen oli nyt sivussa, mutta kesällä hän on ilman muuta tärkein numerolla lyövä kotiuttaja. Jussi Korhosesta ollaan selvästi tekemässä numero viitosta ykköskärkeen ja Aapo Komulainen siirretään kakkoskärkeen vaihtajaksi. Lisäksi Niilo Piiponniemi tulee multijokerina saamaan myös kotiutusvastuuta.

Jymy pelaa kesällä ilman muuta kahdella kärjellä ja kun Pekkinen palaa kehiin ja lauantaina sivussa ollut Elmeri Purmonen ottaa oman paikkansa ykkösenä, Jymy on selvästi vahvempi sisäpelijoukkue kuin viime kaudella.

Mikä tämän Jymyn kehittymisen selittää?

Se on useamman asian summa. Sotkamo teki syksyllä erinomaiset täsmähankinnat kaapatessaan Purmosen ja Pekkisen Kiteeltä. Molemmat ovat kovan luokan vahvistuksia sisäpeliin ja Pekkinen on myös erinomainen ulkopelaaja. Purmosen ulkopeli ei ole ollut samaa tasoa kuin hänen sisäpelinsä, mutta hänet on pantu Sotkamossa ulkopelikouluun ja vaikka Purmonen pelasi finaalissa vaihtotilanteissa oudolla pelipaikalla etukentällä, hän selvisi uudessa roolissa ilman ongelmia.

Toinen keskeinen tekijä on uuden pelinjohtajan Mikko Kuosmasen ja valmennustiimiin palkatun Antti Hartikaisen vaikutus. He ovat pystyneet selvästi kehittämään pelillistä ja valmennuksellista prosessia ja tätä kautta Jymy on mennyt myös isoin askelin eteenpäin.

Kuosmanen on myös pelinjohtajana edelleen eliitin eliittiä ja hän pystyy reagoimaan myös pelin sisällä erilaisiin muuttujiin. Nytkin Vimpeli näytti menevän finaalissa niukkaan voittoon, kunnes Jymy sai toisen jakson kolmannen tasoittavalla palottoman ajan ja Kuosmanen ja Jymy panivat myllyn jauhamaan.

Jymylle on nostettava hattua myös siitä, että he uskaltavat luottaa omiin nuoriinsa. Moni joukkue olisi pitänyt Aleksanteri Huotarin ja Jere Heikkisen koko kesän vahvuudessaan, mutta Sotkamossa laskettiin, että he kehittyvät paremmin pelaamalla lainalla Koskenkorvalla ja Haminassa, ja heidän lainojensa aikana kehiin voidaan tarvittaessa heittää näitä edustusjoukkueen rinkiin nostettuja seuraavan sukupolven junioreita.

Onko hallikausi muuttanut sinun papereissasi kesän näkymää?

Vimpelin osalta mikään ei ole muuttunut. Joukkue tulee olemaan edelleen huippuvahva ja jos joku haluaa mestaruutta syksyllä juhlia, sen on raivattava Vimpelin kanto tieltään.

Sotkamon osalta tilanne voisi määritellä niin, että jo syksyllä näkyvissä ollut positiivinen näkymä on entisestään vahvistunut ja Jymy tulee olemaan ilman muuta potentiaalinen mitalijoukkue ja vahva ehdokas toiseksi loppuottelijaksi.

Joensuu on vahvempi, miltä tilanne syksyn muutosten jälkeen näytti. Pelinjohtaja Mikko Huotarilla on paljon erilaisia vaihtoehtoja peluuttaa joukkuetta ja mikä kenties yllättävintä, Iiro Nokkala näyttäisi löytäneen mailassa uuden tason ja saaneen uuden vastuun talven aikana Joensuussa. Nokkala löi lopputurnauksessa löysää pystymailaansa ja vaakamailaansa todella tarkasti haluttuihin paikkoihin ja jos Nokkala jatkaa näistä merkeistä kesälläkin, hän voi olla yksi kauden yllättäjistä.

Kouvolan päällä on paljon kysymysmerkkejä, joista suurin on elintärkeän Patrik Vartaman pelikunto. Nytkin hän pystyi pelaamaan vain etenijäjokerina, eikä hän ollut lähellekään viimevuotista tasoaan.

Suurin kysymysmerkki viidestä suuresta on kuitenkin Manse. Mansesta on turha sen enempää puhua, sillä nyt on vain odotettava, miten elo alkaa sujua Jani Komulaisen johdolla.

Hyvinkääseen liittyy myös paljon kysymysmerkkejä, mutta toivotaan nyt, että pahimmat karikot on ohitettu ja Tahko pystyy aidosti haastamaan muita kärkiseuroja kesän aikana. Kempeleellä on joukkueen rakenteessa omat heikot kohtansa, mutta joukkueesta löytyy Tuomas Jussilan johdolla vastaavasti niin paljon taitoa, että Kempeleen odotusarvo kesän suhteen on lupaava.