Kouvola voitti sarja-avauksessaan Hyvinkään 2-1 (2-0, 0-2, 2-1). Pekka, mitä ottelu kertoi yhdestä kauden suurimmista ennakkosuosikeista ja kauden potentiaalisesta mustasta hevosesta?

Tämä ottelu ei ollut mikään pesäpallon markkinointitilaisuus. Kun runkosarjan ottelumäärä haluttiin nostaa 33 otteluun, kausi oli pakko aloittaa aikaisemmin ja tänään aikaisesta aloituksesta maksettiin hintaa. Sää oli kolea, mikä haittasi etenkin lyöntipeliä.

Siksi ottelu oli pesäpalloilullisesti varsin heikkotasoinen eikä ottelun perusteella kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kouvola hallitsi avausjaksoa ja vaikka Hyvinkää paransikin toisella jaksolla, sen avausjuoksua edelsi kaksi Kouvolan varman palon tuhriminen tilanteessa kahden palon tilanteessa.

Tällaiset virheet toki kuuluvat pesäpalloon ja niitä nähdään paremmissakin keleissä, mutta ei tästä kummankaan joukkueen kannata suuria rummuttaa.

Molemmat lukkarit, Elias Pitkänen ja Petteri Alanen, pelasivat loistavan ottelun. Heidän työtään helpotti se, että molempien joukkueiden kaaret huusivat aika löysällä asenteella pois matalia. Varsinkin supervuorossa näytti valtaosin riittävän, että pallon irrotti kädestä.

Muutenkin illan parasta antia olivat muutamat yksilötason onnistumiset.

Nostit kauden ennakoissa Kouvolasta ja Hyvinkäästä esille muutaman avaintekijän. Näitä olivat muun muassa Kouvolassa 17-vuotias koppari Perttu Kenttäaho sekä Hyvinkäällä vaihtajajokeri Samu Kyhäräinen ja Timo Torppa kakkosena. Millaisia vastauksia näihin kysymyksiin saatiin?

Erittäin lupaavia. Kenttäaho oli takana kuin kotonaan ja mikä ilahduttavaa, hän pelasi myös mailassa hyvän ottelun. Jos hän jatkaa tuollaisia esityksiä – ja miksei jatkaisi – olemme todistamassa uuden huippupelaajan syntyä.

Toinen ottelun suuri onnistuja oli Kyhyräinen. Hän näytti jo TalviSuperissa olevansa erinomaisessa iskussa mailassa ja tämä ottelu vankisti vain tuota kuvaa. Kyhyräinen löi kuusi kärkilyöntiä seitsemällä yrityksellä. Vaikka Kouvolan ulkokentän sähläsi osan Kyhyräisen kärkilyönneistä, Kyhyräisen nimi kannattaa painaa mieleen.

Torpan nostaminen kakkoseksi on mielenkiintoinen seurattava siinä mielessä, miten hän sopeutuu rooliin ja onnistuuko hän muuraamaan kakkosen pysyvästi hihaansa. Tänään häntä haittasi kärkimies Teemu Nurmion tavallista vaisumpi peli, mutta Torppa purki kolmella yrityksellä kahdesti päätehtävänsä eli ykkösvaihdon. Myös ulkona hän selviytyi hyvin.

Nostiko tai jättikö ottelu mitään kysymysmerkkejä joukkueista?

Kuten jo sanoin, tästä ottelusta ei kannata tehdä mitään syvällisiä johtopäätöksiä. Lyöjäjokerit olivat tänään vaikeuksissa Teemu Nikkasta lukuun ottamatta, mutta kun kelit lämpenevät, tykistöt alkavat kyllä kummallakin joukkueella puhua.

Ehkä mielenkiintoisin rakenteellisin kysymys Kouvolassa on se, miten he aikoivat roolittaa Patrik Vartaman pelaamisen. Kouvola kokeilee ulkopelissään ja ennen kaikkea Vartaman roolittamisessa uusia vivahteita, joiden kehittämistä on mielenkiintoista seurata.

Hyvinkäällä yksi saman kaltainen kysymys on Valentin Ikosen paikka ja rooli sisäpelissä. Jarkko Pokela haluaa selvästi hajauttaa joukkueen kotiutusvoimaa ja siksi Ikonen pelasi tänäänkin kakkoskärjessä numerolla seitsemän.

Onko painotus oikea vai olisiko parempi pistää Hyvinkään parhaat numerolla lyövät kotiuttajat Ikonen ja Santtu Patova peräkkäin ykköskärkeen? Esimerkiksi tänään Ikosella oli koko ottelussa vain kaksi kärkilyöntiyritystä.