Kitee lähti kauteen epävarmoista lähtökohdista. Sitä pidettiin yhdessä Pattijoen kanssa kuuden heikomman seuran joukossa vahvimpana joukkueena, mutta TalviSuperpesis ei suuria luvannut. Pelkona oli, että jos kausi lähtee kallistumaan pelillisesti ja tuloksellisesti väärään suuntaan, Kitee voi valua sarjan tyvitaisteluihin.

Alkukausi on muuttanut asetelmia dramaattisesti. Kitee on juossut heittämällä karkuun takana vaanivista saalistajistaan ja siitä itsestään on tullut saalistaja. Kitee ei tavoittele enää pelkästään paikkaa säälipleijareissa, vaan sillä – kuten myös Pattijoella – on realistiset mahdollisuudet murtautua seitsemän kärkiseuran joukkoon ja mennä äärimmillään jopa suoraan pudotuspeleihin.

Toki se vaatii täydellistä onnistumista runkosarjassa, mutta oleellista on, ettei se ole Kiteelle alkukauden perusteella mikään utopistinen tavoite.

***

Kitee on perinteisesti perustanut pelinsä ulkopeliin. Myös tällä kaudella sen ulkopeli on ollut parhaimmillaan erinomaista.

Puheet Rasmus Surakan siirtymisestä ensi kaudeksi Kiteelle ovat sytyttäneet lukkari Joona Lehtisen uuteen loistoon ja hän pelaa uransa parasta kautta. Samalla Lehtinen on noussut Superin lukkarirankingissa askeleen tai jopa kaksi ylöspäin. Varsinkin takatilanteissa Lehtinen on sarjan parhaita lukkareita.

Juho Keinäsen hankkiminen pysyvällä siirrolla maaliskuussa Sotkamosta oli hyvä veto, joka paransi Kiteen etukenttään. Polttolinja on myös vahva, vaikka yksi linjan tukipilareista, käsileikkauksesta toipuva Samu Vainikainen, on pelannut toistaiseksi vasta jokerina.

Anttoni Jakobsson oli hyvä hankinta polttolinjaan. Aku Kettunen oli jo viime kaudella yksi ulkokentän johtavista pelaajista ja Kasperi Kaksonen on kehittynyt hyväksi ulkopelaajaksi.

Takakenttä on monien muiden joukkueiden tavoin Kiteen haavoittuvin ulkopelin osa.

***

Sisällä Kiteellä on erittäin etenemisvoimainen ja nopea joukkue, josta löytyy myös paljon pelintekovoimaa.

Etenijäjokeri Otto Kauppinen on sarjan parhaita kentällemenijöitä ja etenee myös pesien välillä liukkaasti. Jakobson oli hyvä vahvistus ykköskärkeen ja hyvä ykkösvaihdon purkaja. Kettunen on pomppuineen sarjan parhaita ja varmimpia vaihtajia ja Jakobssonin tavoin hyvä etenijä.

Kiteen haasteena sisäpelissä on kotiuttajien vähyys. Lyöjäjokeri Jiri Pippola ei ole saanut vielä konettaan käymään kaikilla sylintereillä, mutta Kiteen onneksi Samu-Kalle Varonen on päässyt mailassa hyvään vireeseen.

Kaksikko tarvitsee kuitenkin rinnalleen muitakin onnistujia, jos Kitee mielii tosissaan murtautua seitsemän kärkeen. Tässä suhteessa katseet kääntyvät erityisesti Vainikaiseen ja Keinäseen. Myös Lehtisessä näyttäisi olevan piilossa olevaa potentiaalia kotiuttajana, vaikkei se vielä näykään tilastoissa.

***

Kitee on kerännyt tähän mennessä yhdeksässä ottelussa 14 pistettä ja se nousi torstaisen Imatra-voiton ja perjantaisen Sotkamo-pisteen ansiosta sarjataulukossa jo kuudenneksi.

Vaikka sarjataulukko ei kerro epätasaisten ottelumäärien ja erilaisten sarjaohjelmien vuoksi vielä koko totuutta, sarjataulukko kertoo kuitenkin sen, että Kiteellä on mahdollisuus venyä yllätykseen.

Kitee on alkukangertelun jälkeen osoittanut, että se pystyy niittämään itseään heikommat joukkueet riittävän tehokkaasti, mutta se ei vielä riitä. Kiteen on pystyttävä voittamaan ja raapimaan pisteitä myös kärkiseuroilta noustakseen kärkiseurojen joukkoon.

Hyvinkään kaataminen vieraissa ja pisteen ottaminen Sotkamolta perjantaina ovat hyviä signaaleita. Esimerkiksi Sotkamo oli perjantaina kotikentällään ensimmäisellä jaksolla aseeton ja vaikka toisen jakson numerot olivatkin rumat, jakso repesi pitkälti takakentän yhteen virheeseen.

Pelillisesti Kiteen avaimet murtautua seitsemän kärkiseuran kastiin ja selviytyä jopa suoraan pudotuspeleihin tiivistyy kahteen kysymykseen – ulkopelin pitävyyteen ja kotiutuksiin.

Tilanteita Kitee nykymiehistöllään kyllä tekee, mutta kuka lyö juoksua ja miten Kiteen takakenttä kestää ne paineet, kun kärkiseurat alkavat pommittaa koppariosastoa?

***

Yksi Kiteen suurista onnistujista ja menestyksen kulmakivistä on ollut kesken viime kauden pelinjohtajaksi hypännyt seuralegenda Sami Partanen.

Partanen on painottanut joukkueen rakentamisessa juoksuvoimaa ja vaikka kotiutusosasto onkin kapea, Partanen pystyy taktisesti järkevällä ja rohkealla peluuttamisellaan tekemään Kiteen kanssa tehokasta jälkeä.

Tämän kauden Itä-Länsi-valinnoissa on urheilullisesti sen verran koomisia elementtejä, että olisi parempi olla ottamatta valintoihin mitään kantaa.

Tämä on kuitenkin pakko sanoa: Jos Itä-Länteen olisi valittu urheilullisesti alkukauden vahvimmat pelinjohtajat, Jyväskylään matkustaisivat eri pelinjohtajat kuin mitä sinne kesäkuun viimeisenä viikonloppuna matkustaa.

Idällä sinne pitäisi Sotkamon Iiro Haimin sijasta matkustaa juuri Partanen, ja Lännellä valinnan olisi alkukauden perusteella pitänyt kohdistua Pattijoen Perttu Westersundiin tai jopa Seinäjoen Mikko Vainionpäähän ennen Hyvinkään kanssa kompuroivaa Jarkko Pokelaa.