1. Mitä Newcastle tekee siirtomarkkinoilla ja miten nopeasti?

Aloitetaan varmoista faktoista. Newcastle voi liikkua ensimmäisen kerran siirtomarkkinoilla vasta tammikuussa. Teoriassa se voisi toki hankkia jo nyt sopimuksettomia pelaajia ja vaikka vapaiden agenttien listalla on muutamia hyvinkin tunnettuja nimiä, olisi yllätys, jos Newcastle lähtisi sieltä naaraamaan pelaajia edes tähän hätään.

Valioliigaa viikonvaihteessa täysi kierros – ja tässä Expektin täysi kattaus!

Newcastlen tulevaisuuden kannalta ensimmäinen kriittinen kysymys on se, kuka on joukkueen manageri ja miten hyväksi ja uskottavaksi Newcastle saa rakennettua urheilullisen puolensa. Kysymys ei ole siitä, onko manageri hyvä vai huono, vaan managerin valinta kertoo paljon Newcastlen uusien omistajien jalkapalloilullisesta ymmärryksestä ja ajattelutavasta. Sokea kanakin voi löytää jyvän eli tässä tapauksessa sattumalta hyvän managerin, mutta jos uudeksi manageriksi nimitettäisiin joku Frank Lampardin kaltainen ontto nimi, silloin tiedetään, että tekemistä ja päätöksiä ohjaa hieman himmeämpi hehkulamppu

Rahan voima on toki maaginen nykypäivän jalkapallossa, mutta Newcastlella pitää olla uskottava manageri ja sen pitää pelata Mestarien liigassa tai sillä pitää olla realistinen sauma päästä Mestarien liigaan, jotta se voisi houkutella kaikista suurimpia tähtiä tuosta vain sormia napsauttamalla.

Newcastle on nyt Valioliigassa toiseksi viimeisenä ja vaatii todella suurta mielikuvitusta, jos joku pelaaja ajattelisi, että Newcastle pelaa ensi kaudella Mestarien liigassa. Ei pelaa ja on hyvä kysymys, milloin se siellä pelaa.

Kun Roman Abramovitš osti Chelsea ja sheikit Manchester Cityn, maailma ja kilpailutilanne oli toinen. Ei ollut taloudellisen reilun pelin säännöstöjä ja kilpailu oli aivan erilainen kuin tänä päivänä. Kun 2000-luvun alussa oli kaksi supersuurta seuraa – Arsenal ja Manchester United – ja Cityn sheikkikaupan aikaan Chelsea kolmantena, nyt Newcastlen pitäisi suistaa tieltään Mestarien liiga -paikoilta Manchester Cityn, Liverpoolin, Chelsean, Manchester Unitedin, Arsenalin, Tottenhamin, Leicesterin ja Evertonin kaltaisia joukkueita.

Haaste on kova ja vaikka Newcastlella on nyt satumaisen rikkaat omistajat, he eivät voi mällätä rahan kanssa samalla tavalla kuin Chelsea ja Manchester City aikoinaan. Siksi tässä voi hyvinkin mennä useampi kausi ennen kuin Newcastle oikeasti on sellainen superseura, jollaiseksi se väistämättä ja vääjäämättä joku päivä nousee. Mestarien liigaan selviytymiseen sillä voi tämän kauden lisäksi mennä helposti vielä 2-3 kautta ja siitä seuraavalle tasolle eli liigamestariksi ja Mestarien liigan voittajaksi nousemiseen toinen mokoma.

2. Kuinka paljon taloudellisen reilun pelin säännöstä rajoittaa Newcastlea?

Taloudellisen reilun pelin säännöstön mukaan seurojen operatiivinen toiminta – mukaan lukien pelaajien palkat ja pelaajien ostot ja myynnit – saa tuottaa vain tietyn määrän tappiota. Koronakriisin seurauksena tuo tappioraja Valioliigassa on tällä hetkellä 105 miljoonaa puntaa (noin 122 miljoonaa euroa) kolmessa vuodessa.

Newcastlella ei ole ollut viime vuosina lähelläkään tuota rajaa. Itse asiassa se on tuottanut kolmessa vuodessa voittoa noin 100 miljoonaa puntaa. Eli teknisesti laskien Newcastle voisi tällä hetkellä käyttää nettona 205 miljoonaa puntaa (241 miljoonaa euroa) pelaajien ostoihin ja heille maksettaviin palkkoihin. Eli kysymys ei ole mistään valtavista summista.

Jos Newcastle ostaisi tammikuussa esimerkiksi Harry Kanen 150 miljoonalla punnalla ja maksaisi hänelle 400 000 puntaa viikkopalkkaa, he olisivat käyttäneet 205 miljoonan punnan kolmen vuoden kiintiöstään melkoisen siivun.

Totta kai Newcastle tulee myymään pelaajia ja saamaan heistä siirtokorvauksia ja varmasti he saavat myös lisää kaupallisia ja muita tuloja, mutta jos UEFA pitää tiukasti kiinni FFP-säännöstön noudattamisesta eikä päästä Newcastlea hyödyntämään mitään porsaanreikiä, Newcastle joutuu ajamaan oikeasti käsijarru päällä, mikä hidastaa sen nousua superseuraksi.

3. Ketä Newcastle hankkii ja kuka on seuran seuraava manageri?

Tässä vaiheessa kaikki nimet ovat pelkkiä spekulaatioita – niin pelaajien kuin valmentajien osalta.

Vaikka Newcastlen kannattajien sydän hakkaisi tällä hetkellä kuinka hurjasti tahansa, kannattaa varautua realismiin. Newcastle tarvitsisi uskottavan nimen manageriksi ja 1–2 uskottavaa hankintaa, jotta sen vetovoima hyvien ja jopa huippupelaajien joukossa alkaisi nousta.

Olisin yllättynyt, jos Newcastle oikeasti ostaisi tai edes yrittäisi ostaa tammikuussa tai edes ensi kesänä Harry Kanen tai Kylian Mbappén tasoisia pelaajia – ja olisin vielä enemmän yllättynyt, jos joku tällainen megaluokan pelaaja siirtyisi Newcastleen. Vertaukset Alan Shearerin hankintaa on parempi unohtaa – aika oli silloin täysin erilainen kuin nyt. Hankittavien pelaajien taso tulee mieluumminkin olemaan Aaron Ramseyn tai parhaimmillaan jonkun Philippe Coutinhon tai Gareth Balen tasoa. Suurien siirtosummien sijasta parempi strategia olisi maksaa suurempia palkkoja.

Managerikysymys on myös mielenkiintoinen – ja oikeastaan siihen liittyy myös kysymys siitä, kuka alkaisi johtaa Newcastlen jalkapalloilullisia operaatioita. Itse asiassa Newcastlen pitäisi ensin ratkaista urheilutoimenjohtajakysymys ja vasta sen jälkeen managerikysymys.

Nyt on puhuttu Ralf Rangnickista ja joku tämän kaltainen urheilutoimenjohtaja luokkaa Rangnick tai Borussia Dortmundin Michael Zorc olisi valintana sellainen, että se toisi saman tien Newcastlen projektiin uskottavuutta ja ennen kaikkea järkeä. Mutta jos siellä alkaa asioita ratkomaan joku Amanda Staveleyn kaltainen jalkapalloamatööri, silloin voi tapahtua mitä tahansa.

Lue myös: Newcastlen kaupan tuomitseminen on esimerkki urheilun kaksinaismoralismista

Lue myös: Valioliigaan iskee myrsky, jos maailman rikkain kuningasperhe ostaa nukkuvan vanhuksen