SiiPe on omaperäinen pesäpalloseura. Se irtautui vuonna 1987 Siilinjärven Ponnistuksesta ja lähti oman lippunsa alle. 1990-luvulla tuo lippu liehui näyttävästi varsinkin naisten Superissa, kunnes miesten edustusjoukkue siirtyi vuonna 1999 Kuopioon. Lopulta fuusio Puijon Pesiksen kanssa tuli tiensä päähän ja SiiPe sai Pesäpalloliiton päätöksellä paikan Ykköspesikseen kaudeksi 2014.

SiiPe palasi miesten Superiin kaudeksi 2019. Se säilytti ensimmäisellä kaudella paikkansa karsintojen kautta ja viime kaudella SiiPellä ei ollut pelkoa putoamisesta, kun yksikään seura ei pudonnut sarjasta.

SiiPeä voidaan arvostella siitä, minkä tasoisia sen edustusjoukkueet ovat, mutta kysymysten takana on raaka realismi. Siilinjärvellä syödään juuri sen verran, minkä kukkaro kestää. 90-luvulla katsojakeskiarvot SiiPen miehillä olivat parhaimmillaan 1500 luokassa, mutta ne päivät ovat olleet ja menneet. Nyt yleisön kiinnostus on romahtanut, eikä SiiPe kiinnosta enää Kuopiossa pätkänkään vertaa.

Siipeläistä realismia kuvaa se, että SiiPessä on mietitty vakavissaan viimeisten vuosien aikana, onko parempi pelata Superin hännillä vai Ykköspesiksen kärkisijoilla.

Yllättäjästä menettäjäksi

SiiPellä oli viime kesänä yllättävänkin hyvä ryhmä, vaikka toinen joukkueen kulmakivipelaajista, Simo Vainikainen, siirtyi Joensuuhun. Joukkueessa oli Juho Keinäsen ja Ville Pietisen johdolla useita pelaajia, jotka nostivat tasoaan roimasti. SiiPe jäi sarjassa toki viimeiseksi, mutta se otti kesän aikana yllättäviä pisteitä varsinkin kotikentällään hyviltäkin joukkueilta.

Viime syksy oli kuitenkin SiiPelle raskas. Joukkue menetti pelaavasta kokoonpanosta peräti kuusi pelaajaa. Lähtijöiden listalla olivat erinomaisen kauden pelanneiden Juho Keinäsen ja Ville Pietisen lisäksi Eino Puustinen, Roope Räisänen, Tommi Piirainen ja Matias Litmanen, joka palasi tosin jo kesken kauden takaisin Sotkamoon. SiiPen tasoa kuvaa hyvin se, että kuudesta lähtijästä kolme, Keinänen, Pietinen ja Puustinen, siirtyivät Imatralle, joka kamppailee tällä kaudella SiiPen kanssa Superin pohjasijoista.

SiiPe on kiistatta heikentynyt viime kaudesta, sillä sen hankinnat – Ville Veittikoski, Jiri Pippola, Jere Paananen ja Miro Kähkönen – eivät ole lähtijöiden tasoa. SiiPen onneksi joukkueen surin tähti, Samu Vainikainen, päätti – jälleen kerran – jatkaa uraansa SiiPessä. Superissa kohistiin viime kaudella Joensuussa ja tulevalla kaudella Mansessa pelaavasta Simo Vainikaisesta, mutta Samu on veljeksistä selvästi parempi pelaaja, jolla olisi ottajia Superin kärkiseuroja myöten.

Myös toinen elintärkeä pelaaja Matias Hänninen jatkaa SiiPessä. Kyse ei ole enää lainapelaajasta, vaan Hänninen on SiiPen mies. Lisäksi SiiPe lainasi Justus Niemeläinen Joensuusta paikkaamaan takakenttää, mutta hän on Superissa kysymysmerkki.

Säällinen kärki

SiiPe saa sisälle säällisen ykköskärjen. Ville Lantiaisessa on paljon potentiaalia, pelasipa hän kärkenä tai kakkosena, kuten SiiPe on kaavaillut. Sisäpelin ehdottomat syömähampaat ovat Matias Hänninen ja Samu Vainikainen, jotka ovat joukkueen pääpelintekijöitä, mutta pystyvät myös kotiuttamaan.

SiiPen koitusosasto, jokerit Jiri Pippola ja Toni Toivanen ja numerolla pelaava Mikko Hakomäki, ei ole raskasta sarjaa, mutta kolmikossa on myös kohtalaista ainesta.

Kakkoskärjen SiiPe voi toki rakentaa, mutta mieluummin vain paperilla.

Ulkona SiiPen vahvin osa on etukenttä. Lukkari Teemu Kinnunen on ylimainostettu. Hänen heittokätensä ei ole ihmeellinen ja siksi hän ei ole myöskään optimaalinen lyhyistä tappamisessa, vaikka hän liikkuukin pallojen perään innokkaasti. Ville Lantiainen ja Ville Viettikoski muodostavat hyvän etumieskaksikon ja pystyvät yhdessä Kinnusen kanssa hoitamaan tontin hyvinkin kelvollisesti.

Ulkokentän tärkeimmät pelaajat ovat kuitenkin linjassa pelaavat Samu Vainikainen ja Matias Hänninen. He hoitavat keskilohkon, mutta laidoilla ja takana taso on sen sijaan kevyehkö.

Yksi SiiPen kauden avainkysymyksistä on myös uusi pelinjohtaja Riku Tolonen. Hän on sotkamolaisen pesäpallokoulun kasvatti ja tietää puheiden tasolla sen, mistä nykypesäpallossa on kysymys ja miten sitä pitää pelata. Haasteena – ja Tolosen kohdalla todennäköisesti myös ongelmana – on kuitenkin se, että kirjaviisaus pitäisi pystyä siirtämään myös kentälle. Silti osin Tolosen näytöt ovat vielä antamatta, kuten myös näytöt joukkueen kokonaisvaltaisesta johtamisesta.

Sauma säilyä

Kokonaisuudessaan SiiPe kuuluu ilman muuta sarjan heikoimpaan kastiin. Sen tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivotan. Ero Haminaan, Kankaanpäähän ja jopa Imatraan on sen verran pieni, että SiiPe voi erikoisen kotikenttänsä avustamana nostaa parhaimmillaan sarjasijoitustaan pykälän tai jopa kaksikin ylöspäin. Karsintojen välttäminen eli sijoittuminen 12 parhaan sakkiin olisi SiiPelle lottovoitto.

Todellisten ratkaisujen aika Siilinjärvellä on kuitenkin vasta syksyllä. Runkosarjan kaksi heikointa joukkuetta karsivat ensin, kumpi putoaa suoraan ja kumpi karsii Ykköspesiksen voittajan kanssa.

Jos SiiPe välttää suoran putoamisen eikä se pääse 12 parhaan joukkoon, se kohtaa Ykköspesiksen karsinnoista jatkoon päässeistä joukkueista jommankumman. Herkkupalana tässä skenaariossa olisi rakkaan vihollisen, Kuopion, kohtaaminen karsintaotteluissa, mutta koska Ykköspesiksestä ei tänä vuonna nouse yksikään seura suoraan, SiiPe voi mahdollisissa karsinnoissa saada vastaansa myös Oulun Lipon. Mutta tulipa vastaan kuka tahansa, vaikka Oulu, SiiPellä on mahdollisuutensa. Pelaaminen Superissa kasvattaa kummasti rutiinitasoa, kuten Oulu sai todeta SiiPeä vastaan toissa syksynä.

Lue myös: Vallankumous on siirtänyt vallan dinosautuksilta nuorille lukkareille