SJK ja RoPS ovat pelanneet Veikkausliigassa kymmenen ottelua. Jani Honkavaaran valmentama SJK on kerännyt sarjassa kahdeksan pistettä, ja Vesa Tauriaisen valmenama RoPS vaivaiset kaksi pistettä.

Jos jossain, niin Seinäjoella ja Rovaniemellä pitäisi pohtia vakavasti valmentajavaihdosta.

Veikkausliiga-kaudella on toistaiseksi nähty kahdet valmentajapotkut. Varsin pian sarjan käynnistymisen jälkeen sekä HIFK ja TPS laittoivat valmennusportaansa uuteen uskoon.

Se, että olivatko potkut aiheelliset niin lyhyellä perspektiivillä, on toki toinen kysymys.

Nyt kaudelta on kertynyt perspektiiviä. Ja se perspektiivi osoittaa, että Seinäjoella ja Rovaniemellä on vahvat perusteet valmentajapotkuille.

On muutama isompi kriteeri, joiden pohjalta voi arvioida, milloin ja miksi päävalmentajalle kannattaa antaa potkut. Keskeisin kriteeri on peli ja sen kehittyminen sekä sen heijastuminen tuloksiin. Valmentajan työn laatua voi arvioida parhaiten pelin kautta.

Jos pelistä löytyy osa-alueita, joiden perusteella voi sanoa kurssin kääntyvän, ei potkuille ole vedenpitäviä perusteita, vaikka tulokset olisivatkin heikkoja.

Sekä RoPSin että SJK:n peli on heikkoa, eikä kohennusta ole ollut näkyvissä. Myös tulokset ovat ymmärrettävästi heikkoja.

Siksi Rovaniemellä ja Seinäjoella pitäisi nyt tuulla.

SJK:n punainen lanka kadonnut – Vai oliko sellaista?

Lähdetään liikkeelle Seinäjoelta. Viime kaudella KuPSissa Suomen mestaruuden voittanut Honkavaara tuli Seinäjoelle, jossa valmentajat ovat vaihtuneet tiuhaan viime vuosina.

Perjantaina SJK koki tappion kotikentällään FC Honkaa vastaan. SJK on voittanut tällä kaudella yhden ottelun, joka oli sarja-avaus kotikentällä TPS:ää vastaan. Sitten on tullut tappioita ja liuta tasureita.

Honkavaara on puhunut tämän vuoden ajan medialle ja paljon. On korostettu vaatimustasoa, harjoituskulttuuria ja joukkueen sisäistä kilpailua. Puhuttu pelistä lukuisin eri adjektiivein.

Nyt SJK:ssa on tultu siihen pisteeseen, että jo pelaajien elekielestä näkee, että juna ei ole kääntymässä. On ajauduttu niin pahaan kierteeseen.

Kierteen ydin on siinä, että SJK:n peli ei ole kehittynyt kauden aikana.

Tavallaan SJK:n alkukausi oli jopa lupaava, sillä pelistä oli löydettävissä ajatusta ja ideaa, miten SJK haluaa pelata. Homma on kuitenkin jäänyt niihin ensimmäisiin kierroksiin.

SJK on pelannut Honkavaaran alaisuudessa pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa. SJK täyttää pallonhallintavaiheessa kentän melko hyvin, jopa täsmällisesti. Se, mitä Honkavaara on SJK:n pelaamiseen tuonut, liittyy pitkälti pelaajien sijoittumiseen. Se on kelvollista.

Pelin organisointi on tyssänyt siihen. SJK:n pelaaminen on staattista. Siinä ei ole rytmiä. Ei punaista lankaa. Käytännössä joukkue siirtelee palloa vailla päämäärää. Pallollinen joutuu koko ajan etsimään, mikä hidastaa peliä. Ei ole suunnitelmaa, mitä kautta ja miten kentällä pyritään etenemään.

Honkavaara on valmentanut joukkueelleen sijoittumista, mutta ei toimintoja. SJK ei toimi, vaan etsii. Siksi pelaamisen intensiteetti on olematon. Siksi se on tehnyt tällä kaudella vaivaiset kuusi maalia.

Kuvaavaa oli, että perjantain Honka-tappion jälkeen Honkavaara harmitteli joukkueen heikkoa päättäväisyyttä keskityksissä.

”Keskityksiä saatiin tänään aika paljon sisään tänään, mutta ensimmäiset kontaktit niihin puuttuu, eikä me päästä palloon. Se ensinnäkin ja sitten me vähän epäröidään niissä ratkaisuissa mitä me tehdään. Tarvitaan päättäväisyyttä lisää. Keskityksiä oli siis mielestäni riittävä määrä, mutta pitäisi vain tapahtua niistä enemmän”, Honkavaara sanoi SJK:n verkkosivuilla.

Kommentti kuvastaa hyvin sitä, miksi SJK on tässä tilanteessa. Honkavaara syyttää jotain mystistä päättäväisyyttä sen sijaan, että organisoisi joukkueen keskitystoiminnan tehokkaammaksi ja toisteisemmaksi.

SJK keskittää usein todella heikoista, staattisista asemista laitakaistoilta. Joukkueella ei ole selvää, mihin alueille keskitetään ja ketkä tekevät niihin liikkeet. SJK rykäisee palloa boxiin ja toivoo parasta.

Pelaajien on vaikea olla päättäväisiä, jos he eivät tiedä, mitä tehdä ja miten pitäisi toimia. Ja ennen kaikkea, jos keskitetään surkeista asemista. Päättäväisyys, jos sellaista termiä haluaa käyttää, on sitä, että pelaajilla on tiettyjä automaatioita, joiden kautta he toimivat tietyissä tilanteissa tehokkaasti, päättäväisesti.

SJK:n keskitysten organisoinnissa on valtava ero vaikkapa siihen, kuinka toisteisesti sarjan kärki FC Inter pelaa keskityksiään laitakaistoilta.

Kierre syvenee, kun ei tule tulosta ja pelaajat eivät luota enää pelimalliin. Peli näyttää entistä heikommalta. Se näyttää jo siltä, että pelaajat eivät edes yritä.

Honkavaaran johdolla piti Seinäjoella lähteä puhtaalta pöydältä rakentamaan uutta, vahvempaa ja pitkäjänteisempää prosessia. Siksi kynnys erottaa Honkavaara on varmasti korkeampi kuin edellisten valmentajien kohdalla, mutta nyt näyttää siltä, että potkut ovat ainoa mahdollisuus pelastaa kausi.

Onko RoPSin kausi pelastettavissa?

Vesa Tauriainen, Rovaniemen oma mies, valmentaa ensimmäistä kauttaan RoPSin edustusjoukkuetta.

RoPSilla on kymmenestä pelistä kasassa kaksi pistettä. Pistekeskiarvo siis peliä kohden on 0,20. Joukkue luo onnettoman vähän maaliodottamaa peleissään, selvästi vähiten Veikkausliigassa.

Kyllä, RoPSilla on ollut isoja loukkaantumishuolia ja paljon liikehdintää pelaajarintamalla molempiin suuntiin kauden aikana. Nämä ovat totta kai sekoittaneet toimintaa.

Tauriainen on kuitenkin tehnyt sen ammattivirheen, että heikkojen tulosten yhteydessä hän on piiloutunut näiden ongelmien taakse.

Valmentaja voi vaikuttaa tiettyihin asioihin ja joihinkin merkittävästi. Isoin niistä on joukkueen pelin organisointi. Siihen valmentajan myös kannattaa vaikeuksienkin keskellä satsata.

Tauriainen ei ole tehnyt sitä. Voi olla, ettei hän ymmärrä. Voi olla, ettei hän osaa. Tai on turvallisempaa löytää syitä muualta.

Sen lisäksi, että RoPSilla on käytössään verrattain nuori joukkue, Veikkausliiga-tasolla paikoin kokematon, rovaniemeläiset pelaavat kollektiivina todella heikkoa jalkapalloa.

RoPSilla ei ole pelissään mitään osa-aluetta, joka antaisi osviittaa siitä, että joukkue kykenisi merkittävästi tämän paremmin kaapimaan sarjassa pisteitä.

Se, millä RoPSin tasoinen joukkue voisi repiä jonkinlaista tulosta, voisi olla hyvin tiivis blokki, jolla vastustajan maalidottama saataisi pidettyä pienenä.

Tauriaisen RoPS pelaa heikosti organisoitua pallonhallintapeliä, ja sen puolustuksen organisointi on korkeintaan keskinkertaista. Toki nuori RoPS sentään tsemppaa kentällä, toisin kuin aneeminen SJK.

Mutta silti peli on niin koruttoman heikkoa, että mikäli RoPS on aikeissa pysyä Veikkausliigassa, seuran johdolla pitää olla kanttia laittaa oma mies Tauriainen sivuun.

 

 

Elokuun Elmo on ilmestynyt.

Osta digilehden irtonumero tästä

tai tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan

4 kk 35 e – ja postiluukkusi heilahtaa.