Sotkamo palasi viiden vuoden tauon jälkeen pesäpallon Suomen mestariksi tyrmäämällä kolmannessa ja ratkaisevassa finaalissa Kouvolan 2-0 (3-2, 12-5). Sotkamo vahvisti entisestään asemaansa kaikkien aikojen pesäpalloseurana, sillä lauantaina varmistunut mestaruus oli sen 19:s.

Kolmas finaali ratkesi samoihin asioihin kuin kaksi ensimmäistäkin finaalia – läpilyönteihin. Ensin Niko Korhonen pamautti ensimmäisen jakson ensimmäisessä vuoroparissa kahden juoksun arvoisesti kolmospuolelta läpi, mikä loi pohjan Sotkamon jaksovoitolle. Toisella jaksolla Antti Korhonen löi toisessa vuoroparissa jälleen kahden juoksun arvoisesti kolmospuolelta läpi, mikä käynnisti Sotkamon juoksuilottelun ja karkaamisen ottelun voittoon.

Erona aiempien finaaliotteluiden läpilyönteihin oli se, että molemmat läpilyönnit olivat täydellisiä. Niko Korhosen läpilyönti oli ennalta suunniteltu ja Antti Korhosen viimeisellä lyönnillään iskemä läpilyönti oli ratkaisuna ja lyöntinä jäätävä.

Kouvola teki ennen ottelua yllättävän ratkaisun siirtämällä Toni Kohosen jokeriksi ja nostamalla Sasu Toikan hänen tilalleen ulkokentälle. Jos Kohosella ei ollut mitään vammaa, ratkaisu oli pelinjohtaja Iiro Haimilta outo ja se löi lauantaina Kouvolaa näpeille. Haimin ratkaisu ei kuitenkaan ratkaissut finaalia: Sotkamo oli lauantaina yksinkertaisesti parempi joukkue ja ansaitsi paitsi voittonsa myös mestaruutensa.

Komulaisen ja sotkamolaisuuden juhlaa

Koko kauden mitassa Sotkamon mestaruus oli sulka sotkamolaisen voittamisen kulttuurin ja ylipäätään pesäpallokulttuurin ja pelinjohtaja Jani Komulaisen hattuun.

Komulaista on syytetty pelinjohtajana jääräpäiseksi, mutta hän on saanut hiottua Jymyn pelistä kaikilta osiltaan äärimmäisen selkeää ja toimivaa.

Tämä kausi osoitti, että Komulainen pystyy myös muuttamaan ja reagoimaan asioihin. Ennen kautta Jymyn suurin heikkous oli etukenttä. Joni Rytkösen siirto täksi kaudeksi etukentälle oli kova vetoa ja Rytkönen oli yksi kauden suurista onnistujista. Myös Antti Korhonen pelasi etukentällä hyvän kauden.

Viimeinen niitti niin etukentän heikkouden paikkaamiseen kuin koko Jymyn ulkopelin aateloimiseen oli Komulaisen päätös syrjäyttää Ville Väliaho lukkarin paikalta ja nostaa hänen tilalleen oma poikansa, 17-vuotias Aapo Komulainen. Sitä päätöstä eivät pupujussit olisi pystyneet tekemään. Komulainen teki ja Aapo Komulainen oli pudotuspeleissä ja finaaleissa yksi Jymyn ehdottomista kulmakivipelaajista.

Sotkamon kaudella oli muutenkin leimallista nuorien pelaajien valmius hypätä suoraan suuriin saappaisiin. Komulainen lisäksi myös Kalle Kuosmanen pelasi niin sisällä kuin varsinkin ulkona huippukauden, ja vaikka Riku Niemen ja Antti Kiiskisen  vastuu sisällä olikin vähäinen, he täyttivät paikkansa. Kiiskinen oli vahva myös ulkona ja vaikka Niemelle sattuikin yksittäisiä virheitä ulkona, hän kuitenkin täytti paikkansa ulkona kokonaisuudessaan niin hyvin, ettei Jymyn mestaruus siihen kaatunut. Konsta Kurikka väläytti myös potentiaaliaan, vaikka hyytyikin loppukaudesta sisällä.

Kuosmaseen, Niemeen, Kurikkaan ja Kiiskiseen liittyy toinenkin tekijä, joka kannattaa nostaa esille. Komulainen ei ole antanut aiempina vuosina juurikaan vastuuta kakkoskärjelleen, mutta tällä kaudella varsinkin pudotuspeleissä ja finaalisarjassa Kouvolaa vastaan Komulaiselta löytyi luottoa – ja kakkoskärki vastasi myös Komulaisen huutoon nousemalla finaalisarjassa merkittävään rooliin.

Vaikka Komulaisen alku pelinjohtajana ei ollut vakuuttava, hän on kuitenkin kehittynyt kausi kaudelta ja tämän kauden sarjassa hän oli ehdottomasti yksi kauden pelinjohtajista.

Valoisa tulevaisuus

Sotkamolla on edessään mielenkiintoinen ja haastava syksy ensi kauden palapelin rakentamisessa, mutta isossa kuvassa Sotkamon tulevaisuus näyttää jälleen valoisalta. Tämän kauden mestarijoukkue ei ole vielä suuri mestarijoukkue, mutta tästä joukkueesta voi kasvaa jälleen todellinen suurjoukkue. Nuoruus löi läpi jo tällä kaudella ja kulman takaa on tulossa Niko Tuikan johdolla lisää nuoria ja lahjakkaita pelaajia. Sotkamo on taas oikealle tielle.

Mestaruus on aina ansaittu – ja niin se on tänäkin kesänä, vaikka koronakriisi ja siitä johtunut otteluruuhka antoivat kaudelle sellaisia sivumausteita, joita ei välttämättä joka vuosi nähdä. Nuoruus saattoi olla Sotkamolle myös tässä mielessä etu, sillä sen kautta eivät sotkeneet loukkaantumiset samalla tavalla kuin Kouvolan ja loppumetreillä jopa Joensuunkin kautta.

Kokonaisuudessaan miesten Superin kausi oli yllätyksellinen, mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen. Pelillisesti tämä ei ollut välttämättä kaikkien aikojen kausi – mistä kertoo se, että kolmessa finaaliottelussa lyötiin yhteensä 58 juoksua eli jokaisessa ottelussa lähes 20 juoksua. Olihan se viihdyttävää, mutta tällaisella ulkopelillä ei finaalisarjaa joka kausi ratkaista.

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e – saat lokakuun Elmon uunituoreena kotiin kannettuna. Pienenä vinkkinä: kannessa näyttäisi olevan pesäpalloilija!

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!