Sotkamo raivasi tiensä välieriin kaatamalla Joensuun viidennessä puolivälieräottelussa Hiukassa niukasti 2-1 (3-8, 4-2, 2-1). Pekka, mihin viides ottelu ja samalla koko ottelusarja ratkesi?

Kyllä se ratkesi niin pieniin yksittäisiin asioihin kuin mahdollista. On täysin mahdoton sanoa, kumpi näistä joukkueista oli parempi tässä ottelusarjassa – ja kumpi tässä viidennessä ottelussa. Pallo ja marginaalit pomppivat niin tasaisina ja niin veitsenterällä, että ne olisivat voineet pomppia yhtä hyvin myös Joensuulle. Mietitään vaikka toisella jaksolla sitä Niko Korhosen harhaheittoa. Oli pienestä kiinni, että heitto olisi mennyt aidan ali ja jakso olisi tasoittunut sillä heitolla 4-4:ään. Tai Joni Rytkösen supervuorossa tuomaa juoksua tai ottelun päättänyttä Riku Niemen tappoheittoa. Kysymys oli senteistä ja niiden osista – mutta juuri tätähän pesäpallo on parhaimmillaan.

Mutta oliko itse peli parasta mahdollista pesäpalloa? Jani Komulainen sanoi Ruudun haastattelussa, että JoMan ensimmäisen kahdeksasta juoksusta seitsemän tuli Jymyn ulkokentän virheillä?

Katsoin ne juoksut uudelleen ja olen hieman eri mieltä Komulaisen kanssa. Kolme niistä tuli hyvillä lyönneillä, joista ehkä yhden olisi voinut unelmaunelmasuorituksella polttaa. Mutta se on totta, että viisi juoksua tuli Jymyn ulkopelin virheiden kautta – ja sattuihan JoMankin ulkokentälle virheitä. Esimerkiksi Jymyn toinen juoksu supervuorossa oli Topi Hurskaiselta selvä kämmi. Kokonaisuudessaan tämä ottelusarja oli pelillisesti todella hyvää pesäpalloa, parhaimmillaan jopa loistavaa, mutta tarkoitin enemmän tuolla pesäpalloa parhaimmillaan arviolla sitä, miten pienistä marginaaleista pesäpallo on parhaimmillaan kiinni.

Ja oikeastaan tässä on koko tämän kauden positiivisin asia. Puolivälierät ovat olleet monena vuotena läpihuutojuttuja, mutta nyt Superissa on aidosti viisi niin tasaisen vahvaa joukkuetta, että niiden kesken voi tapahtua mitä tahansa. Ja kuten Imatran ja Mansen sarja osoitti, myös näillä 4-5 seuraavalla haastajallakin on mahdollisuudet sotkea suurten suunnitelmia. Tällaista tasaisuutta pesäpallo on kaivannut – ja nyt sitä on saatu.

Miten vakavana ongelmana näet nuo Jymyn ulkopelivirheet jatkoa ajatellen?

Se on ilman muuta yksi Mansen ja Jymyn välisen välieräsarjan tärkein pelillinen kysymys. Jymy on tunnettu aina loistavana ulkopelijoukkueena, mutta Tampereella tutkitaan kyllä näitä JoMa-otteluiden videoita ilolla. Joni Rytkösen käsi ei ole vielä tappokunnossa, ja on todennäköistä, että Manse tulee käyttämään koko Jymyn etukentän epävarmuutta vaihtotilanteissa hyväkseen.

Toinen iso kysymys on Jymyn kopparit, jotka eivät tässä sarjassa millään tavoin vakuuttaneet. Niilo Piiponiemi räpelsi jälleen tässä viidennessä ottelussa ja vaikka Riku Niemen tappoheitto supervuorossa oli häikäisevä, hänkin pelasi epävarmasti koko ottelun.

Mansen kannalta juuri tuo koppareiden epävarmuus on kriittinen asia, sillä Mansen pääkotiuttajat, Juha Puhtimäki, Henri Puputti ja Juha Niemi ovat kaikki kumurakotiuttajia, ja he tulevat varmasti luomaan painetta Jymyn koppareille.

Eli jos Jymyn tämän puolivälieräsarjan tiivistää, niin kyllä siellä varmasti mietitään ulkopelin ongelmia. Räpylävirheitä ja heittovirheitä tuli Jymylle täysin poikkeuksellinen määrä. Sisäpeli on kyllä kuosissa, ja sen kruunaa Roope Korhosen käsittämätön kyky ratkaista otteluita, mutta ulkopeli on tällä hetkellä suuri kysymysmerkki.

Entä Joensuu – miten iso asia tämä loistava loppukausi oli sen kannalta?

Totta kai se oli iso asia ja kirkasti varmasti ilmeitä JoMa-leirissä vaikea runkosarjan jälkeen. Yksi merkittävä positiivinen asia on se, että JoMa on ajanut nyt lopullisesti joukkueeseen Konsta Kettusen ja Konsta Piirosen lisäksi kolmannen suuren timanttinsa, Samuel Tirkkosen, ja sitten sieltä puskee Erkka Gröhnin ja Kasperi Hämäläisen johdolla seuraava aalto. Myös Patrik Wahlsten alkaa juurtua Joensuuhan ja hänessä on varttaa ottaa isokin rooli jatkossa.

Pelinjohtajaksi elokuussa tulleelle Petri Pennaselle pitää antaa suuri tunnustus. Hän sai JoMan peliin täysin erilaisen ilmeen. JoMa hyökkäsi rohkeasti, pelaaminen oli vapautunutta ja ulkopeli toimi ottelu ottelulta paremmin. Pennanen sai tässä viidennessä pelissä ratkaistua myös kärjen ongelman peluuttamalla kärjessä Konsta Piirosen jälkeen kakkosena Konsta Kettusta ja kolmosena Samuel Tirkkosta.

Pennasen tuomaan loppunousuun liittyy kuitenkin se kysymys, kuka ensi kaudella JoMan pelinjohtaja. Nyt nähtiin, että Pennanen sai koneesta ulos oikeanlaista ääntä, mutta jos Mikko Korhosen tasoinen pelinjohtaja ei saanut, niin Ari Mononen ja kumppanit saavat olla tarkkana, kenelle he JoMan viuhkan ensi kaudella antavat.

Toinen iso kysymys on Aleksi Rautiaisen kohtalo. Ei siitä vielä sen enempää, mutta kyllä sieltä melkoinen etuhammas suusta lähtee, jos JoMa ei saa Allua jatkamaan vielä yhtä kautta.