Sotkamo varmisti käytännössä paikkansa TalviSuperpesiksen lopputurnauksessa voittamalla Kempeleen 2-0 (2-0, 3-1). Pekka, mitä ottelu kertoi Sotkamosta ja mitä Kempeleestä?

En tekisi edelleenkään pitkälle meneviä johtopäätöksiä joukkueiden voimasuhteista kesää ajatellen.

Kumpikaan joukkue ei pelannut parhaalla miehistöllään eikä Kempeleen halli anna todellista kuvaa joukkueiden voimasuhteita.

Sotkamolta puuttuivat Roope Korhonen, Kalle Kuosmanen, Jere Vikström ja Ville Kotro eli joukkueen ylivoimaisesti tärkein kotiuttaja ja neljästä polttolinjan pelaajasta kolme.

Kempeleeltä puuttui lauantaina Sotkamoa vastaan elintärkeä Onni Määttä ja sunnuntaina Pattijokea vastaan Määtän lisäksi kokenut Sami Haapakoski.

Se on sanottava, että vaikka Kempele voitti sunnuntaina Pattijoen, se ei jättänyt viikonlopun otteluissa mitenkään vakuuttavaa kuvaa. Joukkueelle tuli paljon merkkivirheitä eikä sen pelillinen ilme ollut muutenkin tuttua Kempelettä – ja oli pienestä kiinni, etteikö Pattijoki olisi puristanut toista jaksoa kotiin ja vienyt ottelua kotiutuslyöntikisaan.

Kempeleellä toimi viikonloppuna ulkopeli, mutta sisäpelin kanssa on vielä tekemistä. Sisäpeliä hankaloitti toki tuo aiemmin mainittu Kempele-hallin alusta. Se on niin pehmeä, ettei siitä edes yritetä lyödä pomppua, joka on etenkin Kempeleen kannalta tärkeä ase vaihtotilanteissa.

Voidaanko tässä vaiheessa yhtään arvioida sitä, ovatko Sotkamo ja Kempele vahvistuneet vai heikentyneet viime kauteen verrattuna?

Vaikka Kempele jätti vaisun ja jopa huolestuttavan kuvan itsestään ja vaikka uudella pelinjohtajalla Mikko Korhosella ja koko joukkueella on vielä paljon työtä edessään, en kuitenkaan olisi vielä huolestunut, etteikö Kempele taistelisi kärkisijoista ja mitaleista samalla tavalla kuin viime kaudella.

Kempeleen kokoonpano ei juurikaan muuttunut viime syksynä. Ainoa muutos oli Teemu Hollannin siirtyminen pysyvästi Kempeleen kalustoon, mutta hänkin pelasi jo viime kaudella kaksoisedustuksen turvin osan otteluista Kempeleessä, vaikka edustikin virallisesti Kannusta.

Sunnuntaina Kempeleellä oli riveissään Kannuksessa pelaava Ville Takala, joka pelannee myös kesällä kaksoisedustuksen turvin tarvittaessa Kempeleessä.

Jos mitään yllättävää ei kevään aikana tapahdu, Kempele lähtee kauteen samalla kokoonpanolla kuin viime kaudella – ja kun näitä talvisarjassa esille tulleita haasteita saadaan ratkottua, se on etenkin kotikentällään äärimmäisen kova vastustaja kenelle tahansa. Kesä näyttää, mihin Korhosen ja Kempeleen prosessi riittää. Nyt tekemistä vielä riittää.

Sotkamolla Niko Korhosen lähtöä on puitu jo moneen kertaan, mutta senkin muutoksen tuomat vaikutukset alkavat selkeästi piirtyä.

TalviSuperin viesti on, että Aleksanteri Huotari ottaa pysyvän paikan etukentällä ja polttolinjaan ajetaan uutena pelaajana sisään Jere Heikkinen. Jokeripaikat menevät Huotarin ja Heikkisen avausyhdeksikön paikkojen myötä Roope Korhosen lisäksi etenijäjokeri Elmeri Purmoselle ja vaihtajajokeri Juuso Latulle.

Niko Korhosta ei ole helppo korvata, mutta Sotkamon profiili etenkin sisäpelissä muuttuu selkeästi.

Sotkamon haavoittuvin kohta viimeiset 2-3 vuotta on ollut kotiutukset, jotka ovat olleet liian yksipuolisesti Roopen varassa. Viime kaudella Sotkamo sai Hannes Pekkisestä toisen hyvän kotiuttajan ja vaikka Aapo Komulaisen rooli sisäpelissä pienenikin viime kaudella, hänessäkin on potentiaalia kotiuttajana.

Nyt Sotkamo saa kaksi hyvää kotiuttajaa lisää. Huotari pelasi jo viime kaudella avauksessa mitalipeleissä, mutta Heikkinen oli koko kauden lainalla Haminassa. Huotarin ja Heikkisen Sotkamolla on Roope ja neljä mitat täyttävää numerolla lyövää kotiuttajaa, mikä antaa pelinjohtaja Iiro Haimille avaimet pelata aidosti kahdella kärjellä, sillä nyt ykkös- ja kakkoskärjessä on molemmissa kaksi numerolla lyövää kotiuttajaa.

Ulkona Korhosen korvaaminen on haastavampaa, mutta Huotari ja Heikkinen pystyvät monipuolisina, pallovarmoina ja kovakätisinä pelaajina yhteisvaikutukseltaan paikkaamaan Niko Korhosen lähdön jättämän aukon.

Sotkamolle pitää nostaa hattua siitä, he voittivat viime kaudella mestaruuden varsin kapealla kotiutusosastolla. Nyt tämäkin heikkous on korjattu ja kestää vertailun minkä tahansa seuran kanssa.