Kiteen Pallo valmistautuu uuteen kauteen erikoisista lähtökohdista.

Se muodostaa pudotuspeliviivan paremmalla puolella yhden seuran keskiryhmän, josta on matkaa molempiin suuntiin. Seitsemäs tai sitä parempi sijoitus runkosarjassa vaatisi Kiteeltä loistokautta tai jonkun ennakolta vahvemman joukkueen epäonnistumista. Vastaavasti Kiteen itsensä pitäisi epäonnistua kesällä, jos se jäisi nykyisellä ryhmällään ulos pudotuspeleistä.

Kiteen varsinainen kysymys ei kuitenkaan ole se, mitä tapahtuu tulevalla kaudella, vaan mikä on Kiteen asema pesäpallokartalla tulevaisuudessa.

Super Bukayo to score and Arsenal to beat Everton! Check the odds and play at Mr Geen!

Kiteellä aloitettiin syksyllä 2019 kunniahimoinen projekti, jonka piti nostaa Kitee taistelemaan jälleen mitaleista. Alku näytti lupaavalta, mutta sitten uuden tulemisen vauhti alkoi hyytyä ja viime kesänä projekti alkoi levitä käsiin.

Kitee menetti siirtomarkkinoilla ykköskärjestään kolme pelaajaa, Elmeri Purmosen, Hannes Pekkisen ja Jesse Eskelisen.

Pelaajasiirrot kuuluvat pesäpalloon, mutta Kiteen kannalta oleellinen kysymys on, miksi se menetti kolme elintärkeää pelaajaa?

Kiteellä vastauksesta liikkuu monenlaisia tulkintoja, mutta raain niistä on se, että pelaajien usko Kiteen nousemiseen takaisin huippuseuraksi oli alkanut horjua. On ymmärrettävää, että parhaat pelaajat haluavat pelata mitaleista ja mestaruuksista, ja jos Kitee ei sitä näkymää pysty tarjoamaan, silloin on katsottava muualle.

Se ei ole petturuutta, vaan urheilijalle normaalia kunnianhimoa.

***

Kitee paikkasi Purmosen, Pekkisen ja Eskelisen lähdöt sekä Sami Partasen lopettamisen hankkimalla neljä pelaajaa.

Otto Kauppinen on suora korvaaja Purmoselle kärkimiehenä, Aku Kettunen ottaa Eskelisen paikan kakkosena ja Paavo Pelto tulee pelintekijäksi. Ulkona Joona Lehtinen korvaa Eskelisen lukkarina, Kauppisesta kaavaillaan Pekkisen tilalle toista etumiestä ja Kettunen ja Pelto vahvistavat linjaa.

Kitee saa muutosten jälkeen edelleen varsin hyvän ykköskärjen, jota täydentää hyvän kauden pelannut vaihtajajokeri Juuso Lattu. Samu Vainikainen on hyvä saranapelaaja ja lyöjäjokeri Jiri Pippola oli yksi viime kauden positiivista yllättäjistä.

Kakkoskärjenkin Kitee saa, mutta kotiutusosasto on niin kapea, että Kiteen on puolipakko ramata kaikki panoksensa ykköskärkeen. Pippolan pitää pelata jälleen erinomainen kausi, mutta myös Samu-Kalle Varosen ja Vainikaisen on nostettava lyötyjen juoksujen määriä viimevuotiselta tasolta – vai löytyykö apuja jostain muusta osoitteesta?

Ulkona Lehtinen on astetta parempi lukkari kuin Eskelinen, mutta ongelmana on, riittääkö Kauppisen rahkeet pelata etukentällä Joni Lehikoisen parina.

Linjassa kolme paikkaa on selvät: Otso Mäkelä on perusvarma kakkosvahti, Vainikainen hoitaa kakkospolttajan tontin ja Kettunen kolmospolttajan. Neljännessä paikassa ovat vahvimmin kiinni Pelto ja Matias Litmanen.

Takakentän muodostavat kahden edellisen kauden tapaan Varonen ja Lassi Vasarainen.

***

Kiteen viimesyksyisiä muutoksia voi arvioida kahdesta näkökulmasta – suppeasta ja laajasta.

Suppea tarkoittaa suoraa vertaamista viime kauteen. Tässä mielessä hankintoja voi pitää perusteltuina jopa yllättävää Pellon hankintaa myöten.

Varsinainen kysymys on kuitenkin laajempi näkökulma.

Kiteen viime syksyn hankintoja voi pitää tulevan kauden kannalta jonkinlaisena torjuntavoittona, mutta muutosten takana on suurempi strateginen kysymys: Onko tämä tie Kiteen kannalta oikea tie?

Kiteen takaa löytyy edelleen yllättävänkin paljon tukirahaa, joka osaltaan mahdollistaa uusien pelaajien hankkimisen ja heille kilpailukykyisten palkkioiden maksamisen, mutta mihin asti se riittää? Jo nyt on saatu esimerkkejä siitä, että monille rahaa tärkeämpi asia on se, pelaako Kitee sarjan kärkisijoista vai keskikastissa.

Ratkaiseva kysymys Kiteen kannalta on, mikä sen tie on jatkossa? Onko se Vimpelin ja Sotkamon tie vai onko se keskiryhmän seuraksi juuttuneen seuran tie?

Vimpelin ja Sotkamon tie ei ole helppo, sillä se vaatii osaamista ja strategista näkemystä, mutta kuten niiden esimerkit osoittavat, myös pieneltä paikkakunnalta on edelleen mahdollista ponnistaa pesäpallon korkeimmalle huipulle.

***

Kiteen vahvuutena on, että Kiteeltä löytyy oikeanlaista valmennusosaamista. Paljon puhuttu kiteeläinen dna on edelleen vahva ja voimissaan.

Purmosen ja Pekkisen lähdöt tekevät kipeää pelillisesti, mutta tuskaa lisää se, että he olivat Kiteen Pallon omia kasvatteja. Kiteellä laiminlyötiin suurten menestysvuosien jälkeen juniorityötä, mutta sieltä kasvoi silti Purmosen ja Pekkisen kaltaisia timantteja. Se kertoo juuri osaamisesta: pienestäkin massasta osattiin jalostaa korkealla prosentilla huippupelaajia.

Myös jatkossa oma juniorityö on Kiteen kannalta keskeinen asia – aivan, kuten se on keskeinen asia myös Vimpelin ja Sotkamon tarinoissa.

Kiteen viime syksyn siirrot herättävät kuitenkin kysymyksen, miten hyvin tämä on sisäistetty Kiteellä.

Ymmärrän toki, miksi esimerkiksi Pelto tai Kauppinen hankittiin, mutta miten paljon he muuttavat tulevan kauden osalta mitään verrattuna siihen, että Kiteellä olisi oikeasti ajettu tosissaan sisään Kasperi ja Topias Kaksosen kaltaisia omia junioreita? Onko seitsemäs sija yhtään sen realistisempi tai onko vaara jäädä ulos pudotuspeleistä ratkaisevasti suurempi?

***

Kiteen tulevaan kauteen antaa oman värinsä se, että pelinjohtaja Juho Kaikko luotsaa Kiteetä viimeistä kauttaan ja hänen paikalleen nousee kolmivuotisen pelinjohtajasopimuksen tehnyt seuralegenda Sami Partanen.

Vaikka pesäpallossakin ollaan siirtymässä siihen malliin, että pelinjohtajavaihdoksista sovitaan jo vuotta tai jopa kahta aiemmin, tilanteeseen liittyy aina omat riskinsä. Ongelmia tuskin tulee, jos peli ja tulokset rullaavat, mutta esimerkiksi Kiteellä kynnys vaihtaa pelinjohtajaa kesken kauden on jo lähtökohtaisesti normaalia matalampi, jos seuraavan kauden pelinjohtaja on jo seuran ja joukkueen organisaatiossa valmiiksi sisällä, kuten Partanen tällä hetkellä on.

Partasen pitkä sopimus antaisi hyvän lähtökohdan lähteä rakentamaan asioita pidemmällä tähtäimellä – ja Kiteen kannalta optimaalisella strategialla.

Se vaatisi kuitenkin sitä, että omille junioreille annettaisiin aidosti ja rohkeasti roolia ja vastuuta, sillä vain sitä kautta he voivat kehittyä. Jokainen ymmärtää, ettei kaikista junioreista tule Superin pelaajia, mutta niihin, joilla siihen on potentiaalia, Kiteen olisi satsattava tosissaan ja heistä olisi pidettävä kynsin hampain kiinni.

Nyt Kiteen pelaavassa vakiokokoonpanossa on vain kaksi seuran omaa kasvattia, Pippola ja Vasarainen. Toki ostomiehetkin voivat juurtua Kiteelle, mutta historia on osoittanut, että kovin harvassa juurtujat ovat Kiteelläkin historian aikana olleet.

Siksi ainoa todellinen tie Kiteellä on rakentaa pohja Vimpelin ja Sotkamon tavoin omiin junioreihin. Se tie on myös ainoa tie, joka voi nostaa Kiteen takaisin taistelemaan mitaleista – jos sinne ylipäätään halutaan vielä nousta.